Luku 17. Olin hilijaa

tammi 22, 2026 | Kevät räjähti käsiin

Iskin sen syliin sähköaseen,kuusikielisen kissan.Aikansa sitä raavittuaanpoika puhkesi Stratocasterhymyynja totesi kaiken olevan mahdollista. Sillä on yhdeksän henkeä,sanoin mutta ei se kuunnellutkun oli niin kiire pudota jaloilleen. Saapasjalkastratocasterillaon...

Luku 18. Mitä minun olisi pitänyt sanoa?

tammi 22, 2026 | Kevät räjähti käsiin

Minulle soittaa tyttöjoka ei tahdo puhua minulle. Jos tapaisimme voisi olla helpompaaolla hiljaa ja odottaa kuinka rakennan epätoivostajonkinlaisen kentänjonka päissä viittilöimmekuin valopylväät. Se kivi jonka telepaattisesti siirrät minulleon lämmin. Kun istutamme...

Luku 19. Aseenkantolupa

tammi 22, 2026 | Kevät räjähti käsiin

Huppupäinen poika tuli haastamaan riitaaja työnsi nokkansa välillä mopon bensatankkiinkuin muurahaiskarhu. Silmät olivat boorihapoillaja objektinnälkä työnsi sitä kimppuuni.Pelkäsin sen pelkoa niin että sanointiedätkö olenko oikea- vai vasenkätinen? Ristiriita...

Luku 20. Hannu ja Kerttu

tammi 23, 2026 | Kevät räjähti käsiin

Kokeile minua minä olen kosteavoima, joka puhkeaa läheisyydestäminä olen se, joka putoaa silmätkiinni odota minua! hypätään yhdessä — Tytön askeleet ovat pehmeät ja lyhyet. Poika tulee perässä jäykästi melkein loikkien, jalat hieman haarallaan. Molemmat ovat...

Luku 21. Noitien vesijumppa

tammi 22, 2026 | Kevät räjähti käsiin

Brasilian ruusupuuta, tiikkiä,hondurasin mahonkia,kuusta, vaahteraa, leppää,ebenpuuta, saarnia kokonainen metsä laulaa sylissänimetallin makuisissa sormissakuollut puu elää ja lämmittää korvien polvilumpiot paukkuvatkädet muistavat ja vatsatämän keinutuksen hypätään...