Syrjäytynyt on yleisnimitys sellaisille nuorille henkilöille, jotka eivät saa työtä tai opiskelupaikkaa vaikka haluaisivat ja ovat näin putoamassa yhteiskunnan rakenteista. Tämä voi johtaa masennukseen, toivottomuuteen, yksinäisyyteen, alkoholismiin, huume- ja lääkeriippuvuuteen ja  ihmissuhdeongelmiin. On vaikea luoda tulevaisuutta ja itsenäisyyttä jos siihen ei ole riittäviä ulkoisia mahdollisuuksia. Nuori on siis syrjäytetty yhteiskunnasta.

Nuori voi olla  syrjäytynyt myös omasta kehityksestään. Hän voi olla peruslähtökohdiltaan masentunut tai muuten voimaton tai kypsymätön ja siksi kyvytön  saavuttamaan normaalia nuoruusiän elinvoimaa irtaantumiseen lapsuuden maailmasta ja oman tulevaisuuden rakentamiseen. Hän ei kykene oppimaan uutta, ottamaan vastuuta itsestään, ei kestä epäonnistumisia, eikä kykene kasvamaan, työ ja opiskelu eivät onnistu. Tällaiselle nuorelle voi elämän eväitä tuoda eteen – kiukkuisesti tai empaattisesti – vaikka kottikärryillä, mutta hän ei kykene ottamaan niitä vastaan ratkaisemattomien sisäisten ristiriitojen takia. Hän tarvitsee terapeuttista apua saadakseen kosketusta masennuksen taustalla oleviin kokemuksiin. Se edellyttää toteuttajalta paneutumista nuoruusiän kasvuun ja kehitykseen. Kun ahdistuneisuus helpottaa, löytyy myös kyky oppia, luoda ihmissuhteita ja säädellä itse omaa elämäänsä.

Osa syrjäytyneistä nuorista on elänyt sellaisessa kodissa ja kulttuurissa, jossa ei ole ollut riittävää tukea, kannustinta ja velvollisuutta siihen, että hommat tehdään loppuun saakka; miksi mennä aidan yli, kun pääsee alikin. Tarvittavaa sitkeyttä löydy. Taustalla voi olla useamman sukupolven jatkunut arvottomuuden kokemuksen ja/tai työttömyyden yms. kierre tai perheet ovat hajalla eikä nuorelle ole syntynyt riittävää sisäistä turvallisuutta ja lujuutta rakentaa omaa maailmaansa. Myöskään koulu ei saa tällaisista nuorista riittävän napakkaa otetta, eikä kodin tuen puutetta korjaavaa kokemusta synny. Tällainen nuori toipuu ohjauksella, tuella ja sopeutetuilla ratkaisuilla.

Osa itseään etsivistä nuorista hakee oikotietä onneen tekemättä mitään. Jotkut alkavat TosiTv-julkkikseksi häpäisemällä itsensä ja toisensa mediassa. He ovat sekoittaneet rakastetuksi ja arvostetuksi tulemisen nähdyksi tulemiseen.

Suuri osa pari vuotta alle tai yli kahdenkymmenenikäisistä ns. moratorionuorista tarvitsevat vuoden tai kaksi aikalisää kasvaakseen. He työstävät itsenäistymistä esimerkiksi kansanopistoissa, taidekouluissa, kollektiiveissa tai ulkomailla ja pullahtavat pintaan kuin korkki entistä kypsempinä kun ovat siihen valmiita. Myös muutama vuosi opiskelumaailman hulinoissa ilman opintokirjamerkintöjä on aivan tuttu ilmiö, josta elämän realiteetit pakottavat irtaantumaan kun nuori aikuinen on siihen kypsä. Kaikki eivät ole.

Nuorten opiskelun ja asumisen tuikien heikennykset sekä mielenterveystyön leikkaukset pahentavat tilannetta huomattavasti. Nuoruusikään 12/13-22/23 kuuluva kehitysikkuna paukahtaa kiinni.