Luku 21. Noitien vesijumppa

Brasilian ruusupuuta, tiikkiä,hondurasin mahonkia,kuusta, vaahteraa, leppää,ebenpuuta, saarnia kokonainen metsä laulaa sylissänimetallin makuisissa sormissakuollut puu elää ja lämmittää korvien polvilumpiot paukkuvatkädet muistavat ja vatsatämän keinutuksen hypätään...

Luku 22. Pekka ja Pätkä ja Jamppa

Parveilimme puhelinlangoillaodotimme lähtökäskyäsisältämme mielemme jäiselle kentällesyöksyi helvetin enkeleitäpaksunahkaisia mykkiä naisiahetteiset lompakot levällään kauhuissamme rojotimme hajareisinkitarankauloilla silmät harmaina sankareina — Sain melkein...

Luku 23. Perhejuhla

Hän kuiskasi olevansa valmis kun parta alkaisi kasvaaja hypisteli finniä leuassaan koko kevään. Ehdotin vuoropuhelua jonka hän tyrmäsijähmettymällä. Vaikeneminen muodostisekavan kulkueenjoka työnsi pakokauhua syliini. Rakenteet olivat yksinäisyydestä...

Luku 24. Epilogi: Ollako vaiko eikö olla?

Kirstun tapainen kitara painaa tonnin.Siitä lähtee kuutio langatonta kaapelia laitteeseenjoka muuntaapienuuden suuruudeksi. Tällä oksasilppurin tapaisella talikollahän luo ympärilleen auranja muistaa pienenäseisseensä katuvalon alla lumisateessa. Soittaminen antaa...
Tässä kokoilen itseäni Ovllá – oopperasta

Tässä kokoilen itseäni Ovllá – oopperasta

Tässä kokoilen itseäni Ovllá – oopperasta Oulun Teatterista, maailman ensi-ilta oli siis käsillä ja tupa täynnä, ilahduttavasti saamenpukuista yleisöä runsain mitoin. Emil Kárlsen on Ovllá, hän esitti muuten Jussia Mikaen Niemen kirjoittamassa Karhunkeitto sarjassa...