Luku 20. Hannu ja Kerttu

tammi 23, 2026 | Kevät räjähti käsiin

Kokeile minua minä olen kosteavoima, joka puhkeaa läheisyydestäminä olen se, joka putoaa silmätkiinni odota minua! hypätään yhdessä — Tytön askeleet ovat pehmeät ja lyhyet. Poika tulee perässä jäykästi melkein loikkien, jalat hieman haarallaan. Molemmat ovat...

Luku 21. Noitien vesijumppa

tammi 22, 2026 | Kevät räjähti käsiin

Brasilian ruusupuuta, tiikkiä,hondurasin mahonkia,kuusta, vaahteraa, leppää,ebenpuuta, saarnia kokonainen metsä laulaa sylissänimetallin makuisissa sormissakuollut puu elää ja lämmittää korvien polvilumpiot paukkuvatkädet muistavat ja vatsatämän keinutuksen hypätään...

Luku 22. Pekka ja Pätkä ja Jamppa

tammi 22, 2026 | Kevät räjähti käsiin

Parveilimme puhelinlangoillaodotimme lähtökäskyäsisältämme mielemme jäiselle kentällesyöksyi helvetin enkeleitäpaksunahkaisia mykkiä naisiahetteiset lompakot levällään kauhuissamme rojotimme hajareisinkitarankauloilla silmät harmaina sankareina — Sain melkein...

Luku 23. Perhejuhla

tammi 23, 2026 | Kevät räjähti käsiin

Hän kuiskasi olevansa valmis kun parta alkaisi kasvaaja hypisteli finniä leuassaan koko kevään. Ehdotin vuoropuhelua jonka hän tyrmäsijähmettymällä. Vaikeneminen muodostisekavan kulkueenjoka työnsi pakokauhua syliini. Rakenteet olivat yksinäisyydestä...

Luku 24. Epilogi: Ollako vaiko eikö olla?

tammi 23, 2026 | Kevät räjähti käsiin

Kirstun tapainen kitara painaa tonnin.Siitä lähtee kuutio langatonta kaapelia laitteeseenjoka muuntaapienuuden suuruudeksi. Tällä oksasilppurin tapaisella talikollahän luo ympärilleen auranja muistaa pienenäseisseensä katuvalon alla lumisateessa. Soittaminen antaa...