Luku 14. Hevonen ymmärtää

Aika syö meidät nuorina
kallioilla kirmaavat ihmisvasat ihmettelevät
äänekkäästi kiristäviä nahkojaan

junien hönkiessä rautaa ranteissaan.
suolla kohisevat sumuvuoret
peikkojen kätköissä räiskivät piisamit ja majavat
haavoittunut joutsen räpisköi puuvajassa
halkojenhajuisina kömmimme

viileisiin vuoteisiimme

—

Hevonen ymmärtää.
Niin?
Hevonen ymmärtää.
Joo joo.
Hevonen ymmärtää.
Niin varmaankin. Otatko jogurttia?
Hevoset ymmärtää ihmisiä paremmin kuin toiset ih- miset.
Niin varmaankin. Ainakin joskus.
Ei ku aina.
Vaikka niin.
Ne vaistoo että onko toinen luotettava.
Sellaisia ne eläimet on.
Ei ku hevoset.
Sovitaan niin. Syö nyt että ehdit bussiin. Laitetaanko tähän marjoja?
Hevoset ymmärtää.
Lopeta jo. Ymmärtää ymmärtää. Jos myöhästyt bussista niin mä en sua vie.
Annatko se lehden, sen missä on niistä esteratsastuksista?
En anna, se on mulla kesken.
Ei ku se osa vaan.
Voi hyvä Jumala, siinä on!
On ne ihania vaikka on se rääkkäystä jos niitä hakataan piiskalla ja jos ne ei halua kilpailla. Minusta tulee isona eläintenhoitaja tai esteratsastaja.
Justhan sanoit että se on rääkkäystä.
Enkä sanonu.
Anna se nyt takas.
Enkä anna, ei tässä oo jääkiekkoo.
On siinä, toisella puolella. Ootko jo valmis? Mitä teillä on liikunnassa? Onko sulla sisäliikuntavälineet mukana? Lehti tänne.
Pidä lehtes.
Pese hampaas.
Hevonen ymmärtää.
Vauhtia, bussi tulee just.
Vietkö mut tallille illalla?
En. Sulla on tunti vasta perjantaina.
Joo, mutta ku Tähti-Annikki synnyttää.
Kuka?
Tähti-Annikki.
Mä tiedän yhden Annikki Tähden eikä se synnytä.
Tähti-Annikki on tamma.
Synnyttääkö se? Vai vasooko vai poikiiko vai onko se varsomista? Mitä ne hevoset tekee?
Eiköhän se riitä että se tietää sen itse.
Kyllä hevonen tietää…
Eiku ymmärtää.
Mistä sä sen tiedät että se tänään synnyttää?
Ohjaaja sano että tällä viikolla.
Tällä viikolla ei ole tänään.
Mutta voi olla.
Voi olla tai voi olla olematta. En vie.
Hevonen ymmärtää.
Hev… Perkele, lopeta. Mulla on pitkä päivä edessä.
Hevonen ymmärtää onko ihminen aito.
Hevonen ei ymmärrä mitään.
Enemmän ku sä.
Hevonen ymmärtää mitä hevonen ymmärtää.
Hevosta ei voi höynäyttää. Bussi taitaa tulla kohta, ehdinköhän mä enää?
Ala mennä nyt.
En taida ehtiä.
Vauhtia nyt!
Vietkö mut sinne tallille?
Voi helevetti! Vien vien, mene nyt.
Moikka!
Hei, pesitkö ne hampaat…?

Mitä sä täällä noidut heti aamusta?
Enkä noidu.
Hirvee meteli.
Hevonen ymmärtää.
Mitä?
Ei mitään, anna olla. Vietkö sen illalla tallille?
Enkä vie, itse lupasit, kuulu makuuhuoneeseen asti.<
No vien vien. En viekään, mullahan on kokous. Vie sä.
Tämän kerran.
Mulla on iltavuoro.
Voi jumalauta.
Ei sitä enää voi perua.
No ei voi.
Kuulitko mitä sen pikkusisko sano toissapäivänä, kun se itki sängyssään kun Hevoshullu ei ollutkaan tullut?
No?
Kuulin kun se hiipi siskonsa viereen, kuvittele neljä vee, ja sanoi armeliaalla äänellä, että “joskus sitä saa tehdä mitä haluaa mutta joskus ei, joskus saa mitä haluaa mutta joskus ei, joskus on mukavaa mutta ei aina…”
Olithan sä tilannut sen?
No en, unohdin.
Et kait sanonu sitä sille?
En kai mä hullu ole. Kävin hakemassa kioskilta ja sanoin että se oli sotkeutunut muuhun postiin.
Tilasitko sen nyt?
Mitä luulisit? Totta kai. En mä ehdi viedä sitä illalla. Tai jos mä vien kun menen kokoukseen, ja sinä haet kun tuut töistä.
Menee liian myöhään.
En mä voi sitä viedä. Mä oon allerginen hevosille.¨
Etkä ole eikä se aikuisille enää puhkea.
Mulle puhkes, se on aika harvinaista, ihme juttu.
Milloin muka?
Nyt aamulla, tunti sitten.
Kunhan on illalla ohi.