elo 26, 2018 | psykoterapia
Nuorten hoidon ja kuntoutuksen tulisi aina perustua asianmukaiseen koulutukseen ja syvälliseen perehtymiseen nuoruusiän normaaliin ja häiriintyneeseen kehitykseen, olipa kyseessä minkä koulukunnan tai eritysalan terapeutti tahansa. Tarvitaan aina paljon aikaa ja vaivaa ennen kuin saa kunnollisen käsityksen siitä, millaisissa vaikeuksissa nuori on ja millaisesta avusta hän hyötyisi. On vaikeaa erottaa normaaliin ikään kuuluvat kasvukriisit vakavimmista psyykkisistä ongelmista.
(lisää…)
kesä 19, 2018 | Yleinen
Olin tosi imarreltu ja mielissäni saadessani kutsun pitämään tätä puhetta. Suostumisen miettimiseen meni noin kaksikymmentä sekuntia. Tiesin myös heti mistä tulen puhumaan.
Tulin Otanmäkeen alle kaksivuotiaana 1958 ja muutin pois, olisiko ollut 1973-74. Asuimme ensin koululla, siitä muutimme asemalle, ja ollessani noin kymmenen vuoden kieppeillä Titaaniin ja lopulta Rinttiin.
(lisää…)
elo 21, 2017 | Kirjallisuus
ainakin minun komerooni, verkkokirjakauppoihin ja kirjakauppoihinkin. No ilmestyi se jo ennen juhannusta, mutta nyt syksyllä voi olla otollisempi aika saattaa se yleiseen tietoon.
Arvioitakin on jo saatavilla:
”… Kirjan rakenne on lukijan kannalta koukuttava. Tervo toimii kirjassa kuin kuvavisan vetäjä, paljastaen ruudun kerrallaan niin, että vasta lopussa voi ymmärtää, miten kaikki asiat liittyvät toisiinsa. Mutta kyllä, lukija voi saada kokemuksen siitä, että oivaltaa, ainakin välillä ja se on palkitsevaa. Kuva aukeaa vähitellen, saa syvyyttä ja osat asettuvat paikoilleen. Kirjan ensimmäinen kohtaus saa tekstin lopussa toisenkin merkityksen ja oikeastaan herää halu selata takaisin alkuun ja tarkistaa lukemansa uudelleen….” (lue lisää Syvissä vesissä uivat suuret kalat, merten syvänteissä hirviöt).
Näin sanoo kirjan takakansi:
Martti ei ollut veljensä kaltainen kaikkeen impulsiivisesti suhtautuva, mielipahaa tuottava ja itseään purkava vaisto-olento, vaan ihminen joka kykeni valitsemaan; lyödä tai lähteä pois. Sakari ei tehnyt valintoja koska ei ajatellut. Martti ajatteli ja tiesi. Hän oli paljon vaarallisempi koska oli nähnyt oman pahuutensa veljensä silmistä.
Jukka Tervo asettuu romaanihenkilöidensä ihon alle kuvaten surun ja menetysten kanssa kamppailevia ihmisiä ja heidän haluaan kasvaa ja selvitä vaikeissakin olosuhteissa. Onko se mahdollista yksin, onko aina kysymys elämästä ja kuolemasta, joudummeko aina valitsemaan rakkauden ja yksinäisyyden väliltä? Rehevä dialogi, rikas kieli ja tunteiden palo kuljettavat lukijaa päähenkilön rinnalla etsimään myötätuntoa ja toivoa pohjoisen kylmässä kaupungissa. Miksi toiset selviytyvät ja toiset eivät?
Teokset Mariaanien haudalla (2017), Ifa (2013) ja Kevät räjähti käsiin (2011) muodostavat yhdessä nuoruusikää kuvaavan kaunokirjallisen trilogian.
Kirjakaupat ottavat valikoiden valtavirran ja suurten kustantamojen ulkopuolisia kirjoja – Oulun Suomalainen lupasi olla Mariaanien haudalla -kirjan suhteen poikkeus – mutta jos jokainen Facebook- tai muu ystävä käy kirjaa kysymässä kirjakaupoissa ja palaa sitten tekoparralla/peruukilla/irtoviiksillä naamioituneena kysymään sitä uudelleen ja uudelleen jne. niin eiköhän se ilmaannu hyllyjä komistamaan sillä sellainen se on, ainakin kansi, sisällöstä olen jäävi sanomaan mitään.
Markkinointi taitaa rajoittua Facebookiin ja viidakkorumpuun. Kaupassa kirja maksaa jotain 27,00 €, netissä vähän vähemmän (postimaksujen kanssa enemmän) ja minulta suoraan 25,00 € ja jos lähettää pitää postikuluineen 30,00€.
.
joulu 13, 2016 | psykoterapia, Yleinen
Syrjäytyminen on poliitikon suuhun sopiva hygieeninen sana, joka ei tarkoita mitään. Siitä on tullut
(1) yleisnimitys sellaisille nuorille henkilöille, jotka eivät saa työtä tai opiskelupaikkaa vaikka haluaisivat, ja ovat näin putoamassa yhteiskunnan rakenteista. Tämä voi johtaa arvottomuuden kokemukseen, masennukseen, toivottomuuteen, yksinäisyyteen, alkoholismiin, huume- ja lääkeriippuvuuteen ja ihmissuhdeongelmiin. On vaikea luoda tulevaisuutta ja itsenäisyyttä, jos siihen ei ole riittäviä ulkoisia mahdollisuuksia. Nuori on siis syrjässä yhteiskunnasta ja syrjäytetty (lisää…)
marras 14, 2016 | Musiikki
Pitkillä automatkoilla – vuosia sitten – pidimme lasten kanssa levyraatia. Jokainen sai valita kuunneltavaksi yhden kappaleen, jolle toiset antoivat pisteitä. Arvatenkin poikavaltaisen raadin musiikki pitäytyi raskaassa rokinrytkeessä jonka väliin aikuiset asettelivat joko tosissaan tai kiusallaan oman nuoruutensa kokemuksia. Oma valintani osui kerran Tapani Kansan 1968 levyttämään Delilah-kappaleeseen.
Kaihdinta vasten näin varjojen liittyvän yhteen.
Kaihdin tuo peittänyt ikkunaa on rakkaimpain.
Luonaan on toinen.
Sydämein kuolevan tunsin kun sen nähdä sain.
(lisää…)
