Luku 6. Oulun veteraani

Parvi valoa ja voimaa
luuhun asti viillettyjä, kuiluun pudonneita
siipijalkaisia
kaivaa hehkupetojen silmiä
sanoista juovuksissa

säteillen he astuvat pitkiin raajoihinsa
verestä jäykkinä

—

Oulun kristalliyö oli perjantain ja lauantain välinen yö 10-11.9.1990 keskustassa.  Aika karsee nimitys, mutta kertonee rähinän aiheuttamista tunteista. Paikalla saattoi olla jopa tuhat 12–20-vuotiasta nuorta. Nuoret panivat poliisille hanttiin oikein kunnolla, kaatoivat poliisiautoja ja murtautuivat liikkeisiin särkien ikkunoita ja varastaen omaisuutta. Poliisi joutui perääntymään mutta palasi pian ja tilanne rauhoittui nopeasti. Myös jälkipyykki lähti ihan käsistä.

—

Olin minäkin siellä. Se oli ihan tavallinen ilta mutta porukkaa vaan oli enemmän. Ilmassa saatto olla näin jälkeenpäin ajatellen joku kipinä ihan niin ku odottamassa jotain, mutta ei oikein tienny mitä se oli. Tai sitten siellä oli “suuren urheilujuhlan tuntua”, ihan miten vaan. Jotkut tolskas kaljan kanssa niin ku ennenkin ja mekkalaa nyt tietysti oli enemmän ku muina kesäiltoina. Koulu alkas kohta ja kavereille kerrottiin kesän kuulumisia. Tympeetä oli vaan se, ettei ollu mitään kerrottavaa ja piti alkaa keksiä itte lisää, mutta ei se toiminu. Mitään mahtavaa ei ollut tapahtunut. Ei mitään.

Jotkut rähisi kulmissa entiseen tyyliin, mutta kun tuttuja oltiin, ei siitä sen enempää kehittynyt vaikka muutama kaveri oli jotenkin kireempänä niin ku sudet saaressa. Porttikongeissa oli lemmenkohtauksia, tai oikeestaan sydänkohtauksia, niin ku mutsi sanoo, ja sitten oli ihan irtonaista porukkaa joka lainehti katua ku vesi Venetsiassa. Aika vaan loju ja taksit kondoili ees taa uomissaan, kun kapakat meni kiinni ja vanhukset hoippu himaan. Soitettiin me niille suuta siinä, muttei ne mitään tajunnu, sikahumalassa koko loisto.

Sillo mä vasta tajusin, että tässähän vierähtää koko yö lorvatessa, eikä kotiinlähtö käyny mielessäkään.cValvotaan nyt ja levätään sitte haudassa, ei ku koulussa, mä sanoin Analle ja istuin sen viereen jonkun putiikin portaille. Tsiisus, ne ankeet aamut alko jo olla pyyhkimättömästi mielessä, ja koulun ovet rupes kolkuttaan mielen kammioissa niin ku vankilan portit.

Joku kumma töniminen alko rykiä pysäkillä ja kaks kaveria otti mittaa toisistaan, mikäli näin ihan oikein kadun toiselta puolen. No ei siinä mitään, mutta se joka jäi tappiolle, erehty purkaa murhettaan hoippumalla toisen porukan syliin. Ne töni sen ulommas ja kohta kaikki töni kaikkia ja alko huuto ja uhittelu, että kuka on mitä ja uskaltaako. Joku donna siinä rauhotteli ritariaan, mutta sillä oli jo haarniskan housuissa reikä ja nesteet valu siitä ulos. Sillä ei ollu enää mitään menetettävää kavereittensa silmissä. Mä en nähny kuka sen alotti, mutta ikkunoita alko soida rikki ja jengi meni ihan kuumaksi. Osa alko vetääntyä pois kun toiset taas tuli kattoon, että tämähän on mahtavaa, ja hetkessä oli kamala tungos niin ku herätyskokouksessa.

Miliisit lensi paikalle ku korpit, muttei nekään arvannu, miten tarkkaan tänä yönä pitäis nokkia. Ne alko komentaan jengiä hajaantuu sillä asenteella, joka saa kenet tahansa menettään kunnioituksen virkavaltaa kohtaan. Kukaan ei liikkunu entisenkään vertaa. Poliisit roikotti yhtä nummisuutaria autoon, vaikka se joka juhlat alotti, oli jo häipyny paikalta ajat sitten. Riepoteltavan kaverit ei kestäny kattoo sitä touhua ja pahalta se näyttikin. Mennä ny repiin nälkäsen tiikerin suusta pihviä. Sen kaverit meni väliin eikä an-tanu sitä jepeille, juovuksissa kun vielä olivat ja voimaakin löyty muttei järkee.

Yhtäkkiä siinä alko olla porukkaa, joka ei tienny yhtään mistä oli kysymys, mutta huuto ja karjunta vaan ylty. Tää näyttää aika pahalta, sanoin Analle, joka teki kotiin lähtöö muttei siitä voinu minnekään mennä. Sitten alko lentää kiviä ku unihiekkaa pikkukakkosessa ja joku David linkosi muakin semmosella ohimoon, muttei siinä pahemmin onneks käyny.

Yks nuorempi miliisi poltti hiilensä ja alko tosissaan riuhtoo kahta kaveria Maijaan ja mä näin että sillä oli maltti ja kaikki suhteellisuuden taju jääny toisten housujen taskuun. Ei silti, en mä sitä toisaalta siinä tilanteessa ihmettele mutta kuitenkin, ammattimies. Yksi vanhempi poliisi, jonka kanssa oon joskus jutellu ihan aikuisia, katteli asiaa tyynesti huumoriaan kooten, muttei silläkään ollu enää kevyt olo. Tuli uusia autoja ja kohta alko nyrkit heilua. Polkupyörätelineet muuttu ilmaa kevyemmäksi, särkyvät ikkunat laulo markkinatalouden tylsää iskelmää ja poliiseja tuli lisää ja lisää ja kohta siellä oli kaikki ja jengi hyökkäs niiden kimppuun ja potki niiden autoja ja väänsi niitä nurin enkä voi kieltää, etteikö ois mielessä käyny itelläkin. Taisin olla liian selvin päin etten uskaltanu.

Sitten mä en ollu uskoo mitä näin, enkä ole varma vieläkään. Joku niistä nuoremmista jepeistä kaivo tykkiä esiin ja se vanhempi fiksumpi pyöritti sille ruuhkan takaa päätään, että älä helvetissä. Mä näin kun se nuorempi Goljat ampu muutaman varotuslaukauksen ilmaan, miten käsi vavahti ja piippu sylki savua, mutta mä en kuullu sitä lainkaan. Sillon mä tajusin mikä meteli siellä oli. Jengi hyöky edes taas ku kuume eikä kukaan tienny minne ois menny ku ei päässy pois vaikka ois halunnutki. Kokeile uida Patosillan alla vastavirtaan niin tiedät.

Sinitakit huomas, ettei tästä mitään tuu, ja ne ois lähteny jo aikasemmin veke, muttei ne päässy siitä helvetistä minneen. Kun ne sitten peräänty ja ihmiset jäi vaan kiehuun siihen, niin mä tajusin, että ne pötki pakoon. Tuntu kyllä aika mahtavalta ja samalla vähän pelotti. Siihen se tilanne kuivu. Olihan siellä kauhee sotku, muttei se sittenkään mikään Beirut ollu.

Aamulla meni aikaa ennen kuin tajusin, ettei se ollutkaan unta. Alko pelottamaan, että kohta ne ampuu oven sisään ja vie mutkin kuulusteluihin, sillä sellanen meteli siitä nousi kaikkialla. Isä kysy, että oliko meidänkin poika ollu yöllä vallankumousta tekemässä. Kun sitten seurasin lehtiä ja telkkaria, niin mä en enää ymmärtäny mistä ne puhu. Eihän se mikään Konikapina tai Talonpoikaismarssi ollu. Tsiisus, siellähän oli ihan tavallisia kauheen nuoria ihmisiä bailaamassa ja sitten meni vaan hiilet. Isä, niin joviaali jätkä kun joskus onkin, oli aika hiljainen eikä sen rentous tullu vartalosta asti. Mä sanoin suurinpiirtein mitä siellä tapahtu ja että minuunki sattu. Se katto naama valkeena eikä sanonu mitään.

Ja jos mä suoraan sanon, niin kyllähän se överiksi meni. Silti oli tosi vaikee repiä huumoria siitä kun byrokraatit, kauppiaat ja kasvattajat keksi keinoja meidän hillitsemiseksi. Kun alettiin ehdotteleen ruoskimisia, armeijan kutsumista paikalle, vesitykkejä, palomiehiä ja videovalvontaa ja ties mitä, niin mä kysyin iteltäni, että millä vuosisadalla me eletään? Onko tää Santiago de Chile? Tsekkoslovakia vuosimallia 68? Kastetaanko Letkun puisto uudelleen Taivaallisen rauhan aukioksi? Kuka on väkivaltanen? Kuka on kattonu telkkaria ja väkivaltaelokuvia liikaa? Hyvä etteivät ehdottanu, että kaikki alle 2-vuotiaat on tapettava niin päästään tästäkin. Sitäkin on kuulemma joskus kokeiltu.

Onhan se nyt ihan selvää, että jos kaupungissa asuu 100.000 ihmistä, niin joskus keskustassa on 1000 vihasta, ahdistunutta, kiimasta nuorta. Ei se mikään järjestäytyneen nuorisorikollisten aiheuttama vallankumous ollut, vaikka osa siitä jengistä kieltämättä voi aika huonosti ihan oikeestikin, mutta vaan pieni osa. Linnaanko ne pitäis laittaa? Kyllä siinä riehu kuka kynnelle kykeni ja kuten sanottu: yli meni, mutta oli se jotenki mahtavaaki, paitsi niille kenet ne valitsi syntipu- keiksi ja piti putkassa päivä tolkulla. Mua nuorempaa kaveria! Kaikki mahdolliset syytkin tuli selvitettyä. Puuttu vaan, että keskusteluun olis vedetty ilmastonmuutos, imperialismi ja se että Kärpät ei pelaakaan liigassa seuraavaa kautta. Ton viimesen vaihtoehdon mä oisin ostanu, jos joku ois tarjonnu. Kukaan vaan ei hoksannu kysyä mukana olleilta mitään. Ei silti että me ois tiedetty sitä ittekkään.

Seuraavana viikonloppuna miliisit ajo kaupungilla ku elokuvissa. Saatto oikein kuvitella, miten ne räpläs pumppuhaulikoita ja kyynelkaasuaseita. Tarkka-ampujia varmaan hiipi katoilla ja kamerat surisi innokkaasti että kahvinkeittimensä viereen syöpyneet tv-narkomaanit sais kauhisteltavaa. Pettymys oli melkoinen kun mitään ei tapahtunutkaan. Vaikka totta puhuen, hyvä niin. On se kumma noitten sinivuokkojen kanssa. Ne ei oo koskaan oikeassa paikassa oikeeseen aikaan, ja toisaalta, ilta on ihan tylsä jos ne ei oo passissa kyttäämässä. Ihan niin ku meitä ei ois ilman niitä, ja niitä ei ois ilman meitä. On niitten joukossa muutama ihan täyspäinenkin kaveri. Ei ne muuten sieltä ois älynny häipyä.

No, kun pöly oli laskeutunu ja keskiaika oli painunu odottelemaan otollisempia aikoja, niin isän kanssa heitettiin herjaa yks ilta. Isä siinä irvaili saunakalja tassussaan:
– Poika poika, mees tekeen läksys tai saat piiskaa.
Mä otin siltä huikan ja sanoin:
– Pidäs vähän suuta soukemmalla tai mä kaadan sun pirssis pihalla niskoilleen. Sun Vanhan valtaukses oli kuule palikkaleikki meidän juttuun verrattuna. Mä oon Oulun mellakan veteraani.

Sit me naurettiin.