Kaihdinta vasten

Kaihdinta vasten

Pitkillä automatkoilla – vuosia sitten – pidimme lasten kanssa  levyraatia. Jokainen sai valita kuunneltavaksi yhden kappaleen, jolle toiset antoivat pisteitä. Arvatenkin poikavaltaisen raadin musiikki pitäytyi raskaassa rokinrytkeessä jonka väliin aikuiset asettelivat joko tosissaan tai kiusallaan oman nuoruutensa kokemuksia. Oma valintani osui kerran Tapani Kansan 1968 levyttämään Delilah-kappaleeseen.

Kaihdinta vasten näin varjojen liittyvän yhteen.
Kaihdin tuo peittänyt ikkunaa on rakkaimpain.
Luonaan on toinen.
Sydämein kuolevan tunsin kun sen nähdä sain.

(lisää…)

Mies joka vihaa musikaaleja

Mies joka vihaa musikaaleja

olen tietysti minä. En kestä ylitunteellisia paisutettua kohtauksia joissa esitetään suurta draamaa, kärsimystä, kaipuuta niin alleviivaten että oksettaa. Tarinaa on sen verran että laulajat saava vetää henkeä ennen seuraavaa päälle liimattua laulua tuskasta, pyhästä vihasta tai ikuisen onnen iloriemusta. Monesta musikaalista olen lähtenyt kesken pois. Ei pysty!

(lisää…)

Kun musiikki ei riitä

Kun musiikki ei riitä

Viljami Puustisen koskettava elämänkertateos Kingston Wall – Petri Wallin saaga (2014) on surullista luettavaa. Kitarasankari (1969-1995) löysi instrumentikseen ensi rummut ja sitten kitaran, jossa kehittyikin Jimi Henrixin, Jimmy Pagen ja Eric Claptonin jalanjälkiä seuraten taitavaksi triorevittelijäksi varsinkin kun sai basistikseen Jukka Jyllin ja rumpalikseen Sami Kuoppamäen. Syntyi Kingston Wall, progressiivisen kitararockin kulttibändi – ainakin kehä 3 sisäpuolella – 1990-luvun alussa ja julkaisi kolme levyä, joista varsinkin kaksi enimmäistä ovat lupauksia antavia kokonaisuuksia bluesin, riffirockin ja intialaisvaikutteisen musiikin liitosta jota tänä päivänä mm. Von Hertzen Brothers kunniakkaasti edustaa.

(lisää…)

Ei ole internet-yhteyttä