Muutama sana kivisestä pelastusrenkaasta, addiktiosta ja Ystävistä

Uusi Matthew Perry -dokumentti pyörii Netflixissä. Alussa se näytti aika halvalta, jossa puolituttu kaverin kaveri kertoo syväanalyysiä Perrystä, jota ei ole edes tavannut. Tiedäthän nämä Englannin hovin luotto ”toimittajat”, jotka tietävät mitä kukanenkin kruunupää oli sanonut, koki, ajatteli tai tarkoitti, vaikka kohde ei edes itse tiennyt mitä oli sanonut, koki, ajatteli tai tarkoitti. No asiaan; tässä kuitenkin puhutettiin Frendien Chandler Bingin esittäjän aitoja, vilpittömiä ystäviä ja varsinkin siskoa, joka puki veljensä lahjakkuuden, ongelmat ja epätoivon hienosti sanoiksi, terapeutti kun on.

Tarina on tuttu ei siitä sen enempää, pikkupoika lenteli yksin Amerikkaa edes taas eronneen isän ja äidin väliä, pyysi jumalalta että teen mitä tahansa jos saan olla kuuluisa. Kannattaa miettiä mitä toivoo, Frendeistä tuli maailmankuuluja viihdesarjan supertähtiä. Siviilissäkin vitsejä koko ajan suoltava Perry istui höpöttävän Chandlerin rooliin kuin korkki kossupulloon. Jos joku ei nauranut hänen vitseilleen hän oli aivan epätoivoinen ja koki olevansa syvähuono ja kelpaamaton. Usein jutut olivat oikeinkin hauskoja, mutta joskus myös aika väkinäisiä. Ja haastatteluissakin Perry laittaa leikiksi heti jos häneltä kysytään jotain vakavaa tai hankalaa.

Mutta addiktion paholainen istui olkapäällä jo nuorella iällä. Nuorten miesten iloinen juhliminen paheni ankaraksi ryyppäämiseksi, josta liukumäki huumehelvettiin oli nopea eikä se ei armoa antanut. Rahaa kun siihenkin riitti. Parisuhteetkin jäivät – tietenkin – addiktion jalkoihin. Kymmenet vieroitukset (23!) ja miljoonat dollarit (7!) kuntoutukseen eivät sympaattista miestä kuiville vetäneet kuin hetkeksi. Jos ja kun masennus istuu tonnin painoisena rinnan päällä ja ahdistus kuristaa kurkusta ja neurologia on joko valmiiksi tai altistamalla saatu alttiiksi riippuvuudelle on taistelu aika epäreilu. Kaikkensa Perry yritti. Kohtaloksi koitui ketamiinilääkäreiden löysät reseptit, heidän rahanahneutensa ja poreallas.

Dokumentti on myös armollinen ettei siinä nähdä Frendien kohtauksia, joissa Perry on lommoposkinen ja karsean laiha. Ehkä kyse on myös tekijänoikeuksista. Myöskään muita Frendejä ei dokumentissa ole mukana.

Addiktiosta kirjoitin Ifassa (2013/2026) näin:

Viina on epätoivoisen ihmisen kivinen pelastusrengas silloin, kun sisäinen tulivuorenpurkaus on jo alkanut, seismiset mittarit ovat jo punaisella, kun polttava laava on jo liikkeellä, kun reikä sielussa on jo avautunut ja se huutaa lääkettä, ahdistuksen poistajaa, unohduksen unta, uutta aamua, lohdun raskasta öljyä levottomille laineille, rauhantuojaa, mitä vaan. Ei siinä ole kysymys hauskanpidosta tai krapulan siirtämisestä, vaan hajoamisen tai kuoleman pelosta, joka rauhoittuu vain tunkemalla tärisevä pää lämpimän ohrapellon rintojen väliin ja lutkuttamalla kuin nälkiintynyt lapsi huulet tötteröllä, silmät tyhjinä ja posket lommolla puoli pulloa sisukset polttavaa kirkasta äidinmaidonvastiketta kerralla henkeä vetämättä suoraan aivoihin. Ei siellä järjestys paljoa kummene, mutta ruumis puutuu ja mieli rauhoittuu, kun valaistus himmenee. Ei ihminen humalassa halua olla, vaan hyvän olon, pois pahasta. (…) Kun röykyttää aikansa minuuden reunoja, niistä tule haperoita kuin märkä pahvi, eikä niitä sen jälkeen enää mikään korjaa (…) Oikealla juopolla ei ole vaihtoehtoja kuin kaksi: kuolla tai ei-kuolla.