Tämä julkaistiin Suomen Lääkärilehdessä 2002 mutta on edelleen ajankohtainen. Käsillä olevassa nuorten mielenterveyden tukemisen ja hoidon syvässä kriisissä on musiikkiterapia ohitettu ihan kokonaan. Psykiatria on ajautumassa yhä syvemmälle kemialliseen, neurologiseen ja kognitiiviseen ihmiskuvaan ja psyykkisen kasvun monimutkaisuus ja dynamiikka katoaa kiireeseen ja “tuottavuuteen”. Nuoruusiän luovuutta ja kasvua tukeva potentiaali löytyy usein taide/luovuusterapioiden kautta, varsinkin jos ne on yhdistetty psykoterapeuttiseen näkemykseen nuoruusiän kasvusta ja kehityksestä.
Mutta tässä itse juttu. Vähän on aika syönyt joitakin asioita mutta iso kuva on kohdillaan.
—
Musiikkiterapiaa on Suomessa harjoitettu systemaattisemmin 1960-luvulta lähtien. Ensimmäiset koulutukset käynnistyivät 1970-luvun alussa, jolloin myös Suomen Musiikkiterapiayhdistys perustettiin (1973). Perinteisimmät musiikkiterapian sovellutusalueet ovat psykiatria ja kehitysvammaisten kuntoutus. Sittemmin musiikkiterapian piiriin on tullut runsaasti uusia kohderyhmiä, kuten esim. kommunikaatiohäiriöiset, neurologisista ongelmista kärsivät, päihdeongelmaiset sekä työuupuneet ja kipupotilaat.
Musiikkiterapeutteja koulutetaan tällä hetkellä Sibelius-Akatemian toimipisteiden (Helsinki, Kuopio ja Seinäjoki) toimesta sekä Pirkanmaan ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakouluissa. Jatko-opinnot ja tutkimustoiminta on keskittynyt pitkälti Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitokselle, jossa on myös musiikkiterapian professuuri. Musiikkiterapiasta on Suomessa tähän mennessä tehty neljä väitöskirjaa[1]. Suomessa alan koulutus- että tutkimustoiminta on eurooppalaista huipputasoa.
Musiikkiterapeutteja työskentelee mm. erikoissairaanhoidossa, kehitysvammalaitoksissa, kouluissa, vanhustenhoidossa, vankiloissa sekä yksityisinä kuntoutuksen palveluntuottajina. (kts. www.musiikkiterapia.net). Eräs keskeinen musiikkiterapian alue niin hoidon kuin ongelmien ennaltaehkäisyssä on nuoruusiän musiikkiterapia.
Musiikkiterapia nuoruusiässä
Nuoruusiän (11/12-22/23) häiriintyneen tai terveen kehityksen arvioiminen on vaikea tehtävä. Tämä ikäkausi itsessään on sisäisesti voimallinen muutosprosessi, jossa kypsymättömyys, keskeneräisyys ja ajoittainen ahdistuneisuus kuuluvat normaaliin kehitykseen. Voimakkaat mielialojen ailahtelut lamaannuksesta ja masennuksesta mahtipontisuuteen heijastavat terveenkin nuoren iänmukaista sisäistä maailmaa. Kehityksellinen murros näkyy kaikkialla nuoren lähipiirissä, koulussa ja kotona. Nuoruusiän normaaliin kehitykseen kuuluvia kriisejä ovat sukupuolisen ruumiin haltuunottaminen, irtaantuminen lapsuuden siteistä sekä myöhäisnuoruusiän äärellä oman henkilökohtaisen tulevaisuuden luominen.
Nuorella, – joka sisäisestä muutosprosessistaan johtuen ei aina löydä sanoja elämyksilleen – on luontainen halu etsiä yhteyttä muuttuvaan itseensä ja toisiin nuoriin mm. juuri tunnevoimaisen musiikin avulla. Rockmusiikki on nuorisokulttuurin ydintä, eräs tärkeä väline astuttaessa lapsuuden maailmasta kohti nuoruusikää.
Silloin kun nuoren kriisi kärjistyy, kehitys pysähtyy tai häiriintyy on sopiva hoitomuodon löytäminen, – kuten myös nuoren motivoiminen siihen -, vaativa tehtävä. Musiikkiterapialla on nuorten parissa saatu jo usean vuosikymmenen ajan hyviä tuloksia laitoksissa ja avohuollossa. Nuoret voivat musiikin avulla kuunnellen tai soittaen etsiä kosketusta tunteisiinsa, parantaa vuorovaikutuskykyjään ja työskennellä iänmukaisia kriisejään tai korjata häiriintynyttä kehitystä uuden kasvun suuntaan. Musiikkiterapia perustuu luottamukseen, tiiviiseen yhteistyöhön, säännöllisyyteen ja jatkuvuuteen. Pääpaino on vuorovaikutuksella nuoren ja terapeutin välillä, ei musiikilla yksinään. Tavoitteena on iänmukaisen nuoruusiän kehityksen saavuttaminen.
Masentuneet nuoret ovat kyenneet musiikin avulla rakentamaan lauluja ja soittoa löytäen musiikista tunteenomaisen kielen, jolla voi käsitellä myös kivuliaita, uhkaavia ja ahdistavia tunteita.
Esimerkki 3
15-vuotias poika[2] oli elänyt lapsuutensa psyykkisesti ja sosiaalisesti hyvin puutteellisissa olosuhteissa. Vakava masennus uhkasi kaikin puolin hänen kehitystään. Hän käytti runsaasti alkoholia ja liikkui aikuisten ryyppyporukoissa ja pikkurikollisten parissa kumppanuutta etsien. Kyky koulutyöhön oli kadonnut ja aikuisten auktoriteetit ja turva oli heitetty yli laidan.
Hän kuvitteli osaavansa soittaa mitä vaan ja milloin vaan, vaikka todellisuudessa hänen kykynsä olivat kovin rajalliset. Musiikkiterapiassa, jossa musiikillisia taitoja ei pidetä osallistumisen edellytyksenä, hän löysi punkmusiikin. Siihen sijoitettujen suuruusmielikuvien avulla hän suojautui sisäistä arvottomuuden kokemustaan vastaan. Hän kykeni ilmaisemaan punksanoitustensa kautta raivon lisäksi koskettavasti myös suruaan ja pettymystään. Pikkuhiljaa hän alkoi nähdä myös avuttomuuttaan ja avun tarvettaan uudella tavalla.
Musiikkiterapian vuorovaikutus auttoi käsittelemään lapsuudesta peräisin oleva syvää masennusta musiikin keinoin. Samanaikaisesti toteutetussa psykoterapiassa hän kykeni keskustelemaan sisäistä asioistaan ja oppi näin ymmärtämään epätoivoonsa johtaneita tekijöitä.
Asosiaalisesti ja aggressiivisesti käyttäytyvälle nuorelle musiikki voi merkitä aivan uutta välinettä muuttaa turvattomuuden kokemus, ahdistus ja kiukku rakentavaan muotoon tunteita tukahduttamatta.
Esimerkki 2
13-vuotias poika joutui hallitsemattomien kiukunpuuskiensa takia rajuihin jatkuviin tappeluihin kotona ja koulussa. Vanhemmat olivat eronneet isän väkivaltaisuuden takia pojan ollessa vuoden ikäinen ja yhteys isään katkesi täysin. Tilanne äidin uuden avioliiton myötä syntyneessä uusperheessä oli hyvin tulehtunut. Pojan sijoittaminen koulukotiin nähtiinkin ainoaksi vaihtoehdoksi, kunnes sosiaalityöntekijä ehdotti musiikkiterapian aloittamista kotoa käsin.
Musiikkiterapiassa kävi ilmi pojan erityinen musiikillinen lahjakkuus, mutta myös kyvyttömyys käsitellä hankalia tunteita sisäisinä asioina. Ne purkautuivat usein yllättävinä ja hallitsemattomina aggressiivisina impulsseina. Testattuaan moneen kertaan terapeutin luotettavuutta hän alkoi käyttää rockmusiikkia raivon ja myöhemmin ahdistuneen surunsa tutkimisessa kohdistamalle ne hyvin voimakkaasti terapeuttiin. Musiikki ei mene rikki eikä lyö takaisin kuten ei terapeuttikaan tehnyt, eikä myöskään hylännyt poikaa ristiriitojen keskellä, vaan otti vastaan ja jakoi pojan tunteita hänen kanssaan soittamalla ja keskustelemalla.
Eräs raivon takana ollut tekijä saattoi olla syvä turvattomuuden tunne, jolta hän aggressiollaan suojautui ja pyrki hallitsemaan; jokainen ristiriita vaikutti uhkaavan syvästi hänen minuuttaan. Tiivis ja luja terapeuttinen vuorovaikutus antoi pojalle uskoa hänessä piilevään hyvään ja kasvavaan, sen sijaan että hän olisi alkanut luottaa oraalla olleeseen negatiiviseen identiteettiinsä kaikissa ristiriitatilanteissa.
Musiikkiterapia auttoi aggression kesyttämisessä kasvun palvelukseen ilman hylkäämistä tai rankaisua. Hän löysi kehitykselleen luovan vaihtoehdon asosiaalisen ja väkivaltaisen tien sijasta. Samaistuminen musiikkiterapeuttiin auttoi häntä myös kohti miehen identiteettiä: yhteys lapsuudessa kadotettuun isään tuli hoidon aikana uudelleen mahdolliseksi.
Musiikkiterapia oli vain nuoren ja musiikkiterapeutin välinen asia. Äiti tapasi säännöllisesti musiikkiterapeutin kanssa samaan työryhmään kuuluvaa psykoterapeuttia, joka tuki häntä ymmärtämään pojan nuoruusiän kehitystä ja näin turvaamaan musiikkiterapian riittävä jatkuminen. Kolmen vuoden yhteistyön jälkeen hoito voitiin yhdessä sopien päättää. Tappelut laantuivat, kyky koulutyöhön löytyi, poika seurusteli vakituisesti ja aloitti opiskelut ammattioppilaitoksessa.
Kehityksessään vakavasti juuttuneelle nuorelle musiikkiterapia voi merkitä ensimmäistä askelta kohti uutta kehitysvaihetta.
Esimerkki 3
Vaikeat somaattiset sairaudet sekä lapsuuden menetykset olivat häirinneet 14- vuotiaan nuoren tytön kehitystä. Latenssi-iän aikana ongelmat pysyivät piilossa, mutta puberteetin myötä nousivat voimakkaasti esiin, eikä riittävää sisäistä eheyttä nuoruusiän myllerrykseen astumiseen löytynyt. Hän ahdistui voimakkaasti puberteettiin kuuluvien fyysisten ja psyykkisten muutosten alla, joita hän ei kyennyt hallitsemaan eikä myöskään tukahduttamaan; seurauksena oli vakava nuoruusiän kehityksen romahdus.
Kysymys elämästä ja kuolemasta oli todellinen, ei vain symbolinen, kuten se nuoruusiän kehitystapahtumassa lapsuudesta luovuttaessa on usein nähtävissä. Nuorisopsykiatriseen osastohoitoon kuuluneen musiikkiterapian avulla hän rakensi kadonnutta yhteyttä ruumiin ja mielen tasapainoon aktiivisen soittamisen kautta, vaikka keskusteleminen ja muu toimiminen oli pitkään hyvin avutonta. Tämä työ kesti useita vuosia.
Nuoruusikää ei voi hypätä yli tai ohittaa ilman vakavia seurauksia myöhemmässä kehityksessä. Nuoren hoidon tarpeen ja kehitysvaiheen arviointiin tarvitaan aina erityisosaamista, perehtyneisyyttä nuoruusikään, koulutusta, työnohjausta, kokemusta ja ennen kaikkea aitoa kiinnostusta nuoruusikäisten kasvua kohtaan. Kokenut työryhmä on tässäkin asiassa viisaampi kuin yksittäinen työntekijä. Musiikkiterapia voi olla ainoa hoitomuoto tai toimia osana nuoren kokonaishoitoa. Sen avulla esimerkiksi kielteisesti hoitoon suhtautuvan, sulkeutuneen tai puhumattoman nuoren kohdalla hoitoon motivoiminen voi olla helpompaa. Myös nuoren piilossa olevat vuorovaikutuskyvyt saattavat tulla musiikillisen vuorovaikutuksen avulla paremmin esiin kuin pelkästään keskustellen. Nuoren tilanteen ymmärtäminen vaatii aikaa ja vaivaa.
Viime aikoina on ollut häkellyttävää seurata kuinka hanakasti nuorten hoidossa turvaudutaan psyykelääkitykseen ymmärtämättä kuinka kaltevalle pinnalle minuuttaan hakeva, sisäistä epävarmuuttaan ymmärtämään pyrkivä nuori silloin asetetaan, ja kuinka kauaskantoisia merkityksiä sillä on hänen kyvylleen kasvaa ahdistuksensa tuntijaksi ja hallitsijaksi riippumatta siitä liittyvätkö esimerkiksi ahdistuneisuus tai masennus normatiivisiin kriiseihin vai syvempiin ongelmiin. Lasten ja nuorten hoidossa on pidetty inhimilliseen vuorovaikutukseen perustuvia psykoterapeuttisia hoitomuotoina ensisijaisena, eikä kasvutapahtumilta suojaaminen kriisien välttämiseksi voi tulla kyseeseen. Olemmeko laajemminkin yhteiskunnassa hiljaisesti hyväksymässä kemiallisesti muokattavan tunnemaailman (esimerkkeinä lääkehoidon lisääntyminen, kasvava huumeongelma tai vaikkapa doping)? Eikö vuorovaikutuksen merkitystä, – siis toisen ihmisen läheisyyden ja kitkan tarvetta, – ei enää haluta tunnistaa, vai onko sitä tullut kallista ylellisyyttä?
Nuoruusiän musiikkiterapia kuten muukin psykoterapeuttinen hoito tähtää lisääntyvään tunnekosketukseen ja vuorovaikutuksen lisäämiseen. Henkilökohtainen kasvua ja kehitystä tukeva luovuus syntyy vain ihmisten välillä. Yksin jäänyt nuori on pulassa. Hän tarvitsee kasvaakseen ikätovereiden tuen sekä aikuisia joihin voi turvautua, – ja joita vastaan voi turvallisesti myös taistella. Joskus pelkkä terapia ei riitä vaan nuori tarvitsee väliaikaisesti kasvua tukevaa ympäristöä nuoriso-osaston tai muun järjestelyn kautta.
Nuoruusiän musiikkiterapia vaatii toteuttajaltaan koulutuksen ja kokemuksen lisäksi nuoruusiän kehityksen ja eri hoitomuotojen tuntemusta. Nuorisopsykiatriset osastot, nuorten avohoito sekä kasvava joukko sosiaalitoimen nuorisohoitoyksiköitä hyötyvät suuresti mikäli myös musiikkiterapeutti voi toimia työryhmän jäsenenä. Onkin ajankohtaista kehittää musiikkiterapian koulutusta myös erikoisaloille kuten juuri nuoruusiänmusiikkiterapiaan.
Kela korvaa musiikkiterapiaa KKL 3 §:n mukaisena vaikeavammaisten kuntoutuksena. Kesäkuun alusta 2000 voimaan tullut musiikkiterapian korvattavuuden laajennus koskemaan KKL 4§:n muotoista lasten ja nuorten psykiatrista kuntoutusta parantaa merkittävästi musiikkiterapian saatavuutta. Olisikin tärkeää että nuoren ei tarvitsisi ajaa itseään tavattomaan umpikujaan ennen kuin hänen hätänsä kuullaan. Pohtiessaan nuoriso-ongelmien hoitoa Tor-Björn Hägglund ja Kari Pylkkänen kirjoittivat kirjassaan Nuoret ja huumeet jo vuonna 1976: ”Parasta ennaltaehkäisyä on lasten ja nuorten luovuuden kehittäminen”.
Kirjallisuus
Ahonen-Eerikäinen H. “Musiikillinen dialogi” ja muita musiikkiterapeuttien työskentelytapoja ja lasten muotoja.Väitöskirja. Joensuun Yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja N:o 45. Joensuun Yliopisto 1998.
Aldridge, D. Music Therapy Research and Practice in Medicine, From Out of the Silence. Jessica Kinsley Publishers Ltd. London 1996.
Behrends L. Ehrfahrungen mit einer kombinierten Gruppenpsychotherapie bei Adolescenten. Psychiatrie, Neurologie, Medizin und Psychologie, Leipzig 1983;35,3, 154-157.
Blos P. On Adolescence, A Psychoanalytic Interpretation, The Free Press. New York.
Blos P. (1979) The Adolescence Passage. International Universities Press, New York 1962.
De Backer J. Containment in Music Therapy in Music Therapy in health and Education. M. Heal and T. Wiggram (toim.). Jessica Kingsley Publishers London and Philadelphia 1993.
Decuir A. Readings for Music Therapy Students: An analysis of clinical literature from Journal of Music Therapy. In Perspectives in Music Therapy Education and training. C.D. Maranto and K.E. Bruscia (toim.) Philadelphia, Temple University, 1987; 57-70.
Erkkilä J. Musiikin merkitystasot musiikkiterapian teorian ja kliinisen käytännön näkökulmista. Väitöskirja. Jyväskylän Yliopisto. Musiikkitieteen laitos. Jyväskylä Studies in the Art 1997.
Erikson E.H. The Problem of Ego Identity, Journal of the American Psychoanalytic Association, Vol.IV. 1956.
Erikson E.H. Lapsuus ja yhteiskunta. Gummerus. Jyväskylä 1982.
Flower C. Music Therapy with Adolescents in Secure care. In Music Therapy in Health and Education. M. Heal and T. Wiggram (toim.). Jessica Kingsley Publishers London and Philadelphia 1993.
Friedman A. and Glickman, N. Program characteristics for successful treatment adolescent drug abuse. Journal of Nervous and Mental Disorders 174,11; 1986: 669-679.
Freud A. Adolescence. Psychoanalytic Study of the Child. New York, International Universities Press 1958.
Hyttinen R. Adolescenter i miljöterapeutisk vård. Nordisk Psykiatr. Tidskrift 1.1984.
Hyttinen R. Nuoruusiän kasvun ja luovuuden huomioonotto nuorisopsykiatrisessa hoidossa. Suomen Lääkärilehti 45/ 1990; 34-37.
Hyttinen R. Lääkehoito nuoruusiässä. Nuoruusiän Psykiatria. T-B Hägglund (toim.) Tammi, Helsinki 1985; 342-335.
Hägglund T-B. Psykiatrinen tutkimus ja diagnosointi. Nuoruusiän Psykiatria. T-B Hägglund (toim.) Tammi, Helsinki 1985.
Hägglund, T-B. Nuoruusiän Psykiatria. T-B Hägglund (toim.) Tammi, Helsinki 1985.
Hägglund T-B. & Pylkkänen K, Nuoret ja huumeet. WSOY. Porvoo 1976.
Laufer M. Laufer.E. Adolescence And Developmental Breakdown. A Psychoanalytic View. Yale University Press. New Haven and London 1984.
Lehtonen K. Musiikki psyykkisen työskentelyn edistäjänä. Väitöskirja Turun Yliopiston julkaisuja 1986.
Lehtonen K. Music as an Instrument of Binding. Musiikkiterapia 1-2; 1993
Mark A. Adolescent discuss themselves and drugs through music. Journal of Substance Abuse Treatment 3,4, 1986;243-249.
Mark A. Metaphoric lyrics as a bridge to the adolescent’s world. Adolescence 23,90; 313-323.
Phillips R. (1988) The creative moment: improvising in jazz and psychotherapy. Adolescent Psychiatry 15;1988:182-193.
Räsänen E. Masennuslääkkeiden käyttö lastenpsykiatriassa. Suomen Lääkärilehti 10/1995; 1131-1134
Wigram T. & Heal, M. Music Therapy in Health and Education. Jessica Kingsley Publishers Ltd. London 1993.
Tervo J. Musiikkiterapia nuoren kasvun ja kehityksen tukena. Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen vuosikirja 1985 Kasvu ja kehitys, Gummerus, Jyväskylä 1985.
Tervo J. Autiotalo – varhaisnuoruusikäisen tytön musiikkikokemuksen tarkastelua. Nuorisotutkimus 2/1991.
Tervo J. Illuusio, improvisaatio ja rock´n roll – nuorisomusiikkiterapian ydinkysymyksiä. Nuorisopsykoterapian erityiskysymyksiä 1. Nuorisopsykoterapia-säätiö Helsinki 1992,
Tervo J. Nuoruus vai hulluus – nuoruusiän breakdown musiikkiterapiassa. Musiikkiterapia 1996.
Tervo J. Music Therapy for Adolescents. Clinical Psychology and Psychiatry. SAGE Publications. London and New Delhi Vol 6(1); 2001;79-91.
[1] Siis vuonna 2002.
[2] Kaikki tämän teoksen tapaukset on luonnollisesti muunneltu niin ettei heidän tunnistamisensa ole mahdollista.
Vuoden 2002 jälkeen olen julkaissut aiheesta mm seuraavat artikkelit ja kirjoitukset:
– Raksilan Jake – pohdintoja pojan asosiaalisesta kehityksestä sodan varjossa. Raksila-lehti. Joulukuu 2022.
– Maailman tila vaikuttaa nuorten sisäiseen tasapainoon. Kaleva 12.3.2023
– Trust I seek and find in you – väkivaltaisen pojan psykoterapeuttinen musiikkiterapia. Psykoterapiasäätiö Monasterin 40-vuotisjuhlakirja Toteemi ja pupu – Winnicottin ja luovuuden aika. 2023.
– Kuka minä olen, kelpaanko? – ääriryhmät iskevät kypsymättömyyden ja tiedonpuutteen mustaan aukkoon. Kaleva 25.6.2024.
– Nuorten psyykkinen tuki vaatii sitoutumista. Kaleva 16.12.2025.
– Tekoäly ei korvaa aitoa kohtaamista – välillä on hyvä laittaa aivot narikkaan, mutta rajansa kaikella, ainakin määrällä. Kaleva 28.1.2026
107
0
8.2.2026
