helmi 28, 2013 | Kirjallisuus, psykoterapia, Yleinen
Lääkehoidolla yritetään korvata inhimillinen vuorovaikutus myös nuorten hoidossa. Se voi entisestään horjuttaa nuorten erityisen herkkää psykobiologista tasapainoa. Onko yhä enemmän siirrytty tulkitsemaan kaikki erilaisuus, keskittymiskyvyn puute ja levottomuus neurologiseksi sairaudeksi? Lääkkeitä määrätään nuorille jopa yhden tapaamisen pohjalta terveyskeskuksissa ja yksityisvastaanotoilla, vaikka myös varoittavia viestejä niiden sivuvaikutuksesta ja pitkän aikavälin haitoista kuullaan yhä enemmän erityisesti lapsilla ja nuorilla. Näin kirjoitin artikkelissani Nuoruusiän ongelmia ei ratkaista pillereillä (Kanava 3/2011). (lisää…)
tammi 23, 2013 | Musiikki, psykoterapia
Nousevan auringon talo (The House of The Rising Sun) on laulu jota lähes kaikki soitto-oppilaat sekä musiikkiterapiassa olevat nuoret haluavat oppia soittamaan. Hoidossa olevilla nuorilla on erityisiä vaikeuksia; vaikeita kotiristiriitoja, menetyksiä ja masennusta ja tämän laulun haikea tunnelma ja tarina tuntuvat osuvan niiltä osin maaliinsa. Mutta kyllä laulu kolahtaa myös tavallisiin nuoriin, mitä se ikinä sitten tarkoittaakin. Musiikkia ei ”ajatella” vaan koetaan, se koskettaa tai sitten ei. Sanojen kanssa laulu luo moniulotteisen kudelman jolla on vastineensa sisimmässämme, ilmaisee ja tiivistää jotain olennaista kokemusmaailmastamme, eikä sitä voi eikä tarvitse kääntää sanoiksi, se on enemmän. Jos musiikin voisi kääntää sanoiksi ei sitä, kuten mitään muutakaan taidemuotoa tarvittaisi.
(lisää…)
marras 1, 2012 | psykoterapia, Yleinen
Jos syrjäytynyt on syrjässä yhteiskunnasta tai tunteistaan, on luova henkilö keskellä itseään. Luovuus (parempaakaan sanaa ei ole keksitty niin saa kelvata) on kykyä kuvitella ja leikkiä asioilla mielessämme, eikä siis ole vain taiteilijoiden tai tieteentekijöiden ominaisuus. Koemme lentävämme niin että tukka hulmuaa, mutta tiedämme samalla että oikeasti kiikumme pihakeinussa. Siinä on hyvä kuvitella kun pääsee aina realiteettien turvaan. Maalaus voi avata ikkunan syviin kokemuksiin ja muistoihin, vaikka eihän siinä ole kuin maalia kankaalla. Laulu tuntuu sielun joka sopukassa, vaikka musiikki on vain ääniaaltoja, ilman värähtelyä. Tunteet eivät ole teoksessa, vaan meissä. Teatterin näyttämöllä könöttävä talo on aivan selvästi maalattu pahviin, mutta yhteisesti sovittuna itsestään selvyytenä pidämme kiinni sitä että se on oikea talo. Sama kuva kiinteistövälittäjän ikkunassa hintalapulla varustettuna ei mene läpi.
(lisää…)
