Shame (Häpeä, 2011) on elokuva josta en pidä ensin ollenkaan, vaikka se on ilmiselvästi hyvin ja ajatellen tehty. Loppu jättää vähän oudon olon, mutta jo aamulla huomaan miettiväni sitä uudessa valossa. Ensimmäinen miete menee Bernardo Bertoluccin Viimeinen Tango Pariisissa –elokuvaan (1972). Siinä kuollutta vaimoaan kaipaava Marlon Brando etsii suojaa ahdistustaan vastaan nuoren naisen ruumiista ja onteloista. Vaikka se nähtiin pääasiassa eroottisena elokuvana, suorastaan pornona, oli siinä ehkä sittenkin kysymys yksinäisyydestä, tuskasta ja vaikeudesta surra.
Näin on myös Steve McQueenin Shamessa. Tämä Steve ei ole se machonäyttelijä nopeissa autoissaan vaan arvostettu brittiläinen ohjaaja. Michael Fassbender on Brandon (nimi on tuskin sattumaa, vai mitä Marlon Brando?) joka vaeltaa kelteisillään steriilissä kämpässään ja kokoustaa niukasti kalustetussa alastomassa (!) toimistossa vailla merkitystä. Ainoa lohtu on erotiikka, tai eihän se erotiikkaa ole vaan seksiaddiktin epätoivoista tyydytyksenhakua kohteesta kuin kohteesta. Se mitä hän on menettänyt, ei käy ilmi, ehkä ei mitään. Eikä saavuttanut.
Tunteita hänellä ei näytä olevan, vaikka sisko Sissy (Carey Mulligan) muuttaa panomiehen kämppään muistuttamaan yhteisestä historiasta ja kenties yhteenkuuluvuudesta. Ydinkohtaus on koko biisin mittainen jakso jossa Sissy laulaa aivan loistavasti kappaleen NewYorkista ja Brandonin poskille valuu kyyneleitä. Kummallakaan pääosanesittäjällä ei ole menneisyyttä, on vain kaupunki, talot, kadut ja kapakat. Loputtomat lasiseinät, ovet ja ikkunat kuvaavat hyvin sitä kuinka Barndonin tunteet ja ihmiset ovat kalvon takana; kaikki näkyy mutta ei tunnu.
Elokuva kertoo ruumiillisuudesta välineenä, siitä kuinka komea timmi mies ja lauma naisia kohtaavat genitaaleillaan mutta eivät sieluillaan. Siskon musiikki ja Brandonin iskemän työkaverin halu katsoa miestä silmiin, välittää ja koskettaa tätä muualtakin kuin haaruksista sekoittaa panokoneen männät rytmistä ja kone hyytyy. Ei nouse lippu salkoon, ei. Nainen on ollut aikaisemmin naimisissa ja tietää jotain myös läheisyydestä jonka maksimi on kolmekymppiselle Brandonille ollut neljä kuukautta seurustelua. Maksullisten naisten kanssa ei tunteita tarvita, silloin toinen on objekti, käytötavaraa.
Brandonin pomo on eri maata, vain tavallinen uskoton pukki, jolle seksi on seksiä, tyydytystä. Brandonille seksi on tyhjän kaivon täyttämistä tyhjällä. Hän menee aivan sekaisin kun pomo ja sisko viettävät laatuaikaa makuuhuoneessa. Onko hän pikkupoika isän ja äidin kammarin oven takana, järkyttynyt siitä että sisko on yhtä nopea seksiobjektin valinnassa kuin hän, vai ahdistuu siitä että pomolla ja sisarella kuulostaa olevan tosi kivaa yhdessä?
Hän jyystää huoria epätoivon itku silmässä kykenemättä muuhun: jos tämä ei auta niin mikä sitten! Hän haluaa päästä lähelle, toisen ihmisen sisälle, kokea lämpöä ja yhteyttä, mutta reitti on väärä eikä määrä ei korvaa laatua. Nähdessään pariskunnan naiskentelevan korkean kerrostalon ikkunassa hän järjestää itsensä samanlaiseen tilanteeseen. Vertauskuvallisesti ilmaistuna; hän ostaa samanlaisen Mersun kuin naapurillakin saadakseen hänellä (kuvittelemansa) hyvän olon, mutta huomaa Mersun vai autoksi jolla vain pääsee pisteestä A pisteeseen B. Hyvä ei ollutkaan auton vaan ihmisen ominaisuus ja heidän jakamansa kokemus.
Nuoruusiässä seksifantasiat ja masturbaatio merkitsevät yksityistä kuivaharjoittelua jonka avulla nuori tutustuu ensin omaan seksuaaliseksi muuttuneeseen ruumiiseensa ja vasta sen jälkeen uskaltautuu etsimään vastavuoroisuutta toisesta. Ei voi hypätä formulan rattiin ennen kuin on harjoitellut mopolla. Pieni lapsikin masturboi löydettyään genitaaliensa herkän ihanuuden ja varsinkin silloin kun hän on ahdistunut tai masentunut. Autoeroottinen kokemus purkaa jännitystä ja sitoo ahdistusta hetken. Aikuisellekin itsetyydytys on halpaa huvia, helpottaa levotonta mieltä, rentouttaa kireää ruumista, auttaa kestämään yksinäisyyttä eikä vahingoita ketään.
Aikuisissa ihmissuhteissa ei ole kysymys itsensä tyydyttämisestä toisen avulla vaan jakamisesta, yhdessä kokemisesta. Sisko kysyykin viisaasti miksi olet aina niin vihainen. Koska häiritset minun tyhjyyttäni, voisi kuvitella vastauksen olevan, sinun lähelläsi koen että jotain puuttuu, sinulla on tunteita ja musiikkisi, minulla vain kulli. Useissa kohtauksissa näyttelijöitä kuvataan takaapäin korostaen näin etteivät he voi katsoa toisiaan kasvoihin ja kohdata. Brandon ei tiedä onko hän tyhjä vai masentunut. Sisarkin on vähän eksynyt ja hauras, mutta hänellä on kyky välittää toisesta.
Häpeäksi jatkuva sekstaaminen muodostuu silloin kun se tulee näkyväksi. Sisar yllättää veljensä kylppäristä linkoamishommista kirjaimellisesti housut nilkoissa ja pomo huomauttaa Brandonin tietokoneen kovalevyn olevan täynnä aika tahmaista kamaa. Paljastuu että menestyvä naistenmies onkin iloton krooninen tumputtaja. Brandon heittää valtaisan pornoarkistonsa roskiin.
Elokuvan lopussa yhdynnässä epäonnistunut sekä sisaren kanssa riidellyt Brandon etsii rangaistuksen, häpäisee itsensä kunnolla; hän ottaa tahallaan turpaansa ja löytää lopulta itsensä homokuppilan vessasta tuntemattoman miehen nahkafagottina. Täydellinen miehen ruumis rikkoutuu, vuotaa verta ja iskut sattuvat. Nämäkö ovat tunteita? Vasta pohjalla käytyään hän ymmärtää sisaren merkityksen. Lähelle päästetyn ihmisen voi myös menettää. Onko tässä uuden elämän alku? Metrojunassa hymyilevä nainen ei ole hassumman näköinen vaatteetkaan päällä, mutta… Ohjaaja tarkentaa jo toiseen kertaan sormukseen naisen nimettömässä. Aikaisemmin se ei merkinnyt Brandonille mitään, ehkä haastetta tai voitonmerkkiä – hän kykeni viettelemään toisen miehen naisen, voitti! Syttyikö hänen päähänsä uusi ajatus; sormus saattaa merkitä sitoutumista toiseen, läheisyyyttä, vastuuta ja välittämistä?