Näin kunnallisvaalien aattona palautuu mieleeni kirjoitus, jonka julkaisin kannanottona edellisten vaalien alla kiivaana käyneeseen keskusteluun suurkouluista. Oulussa se oli ajankohtaista Kastellin jättikoulun takia (alunperin 1800 oppilasta, sitten 1500!), joka sittemmin päätettiin rakentaa, vaikka useat lasten ja nuorten kehitykseen paneutuneet asiantuntijat yrittivät yhdessä koulua vastustavien vanhempien kanssa panna hanttiin. Montaa mieltähän asioista saa ja pitää demokratiassa olla, mutta joidenkin poliitikkojen ylimielisyys ja asiantuntemattomuus tekivät ainakin minuun unohtumattoman vaikutuksen.
Adressissamme oli vanhempien lisäksi mm. pediatrian, psykiatrian, arkkitehtuurin, kasvatuksen ja terapian asiantuntijoita, joiden mielestä suuret koulut ja luokat eivät tue lasten ja nuorten oppimista ja kasvua samoin kuin pienemmät yksiköt. Ainahan joku saattaa asettaa itselle tuntemattoman alueen asiantuntijan mielipiteen kyseenalaiseksi, mutta jos mukana on Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen, joka on kansallisesti ja kansainvälisesti erittäin arvostettu lapsen kehityksen tutkija, luulisi mielipiteellä olevan väliä. Mitä vielä. Asia on sikäli ajankohtainen, että valtuuston äänestys kyseisestä asiasta saattoi jäädä monen kaupunkilaisen mieleen ja vaikuttaa nykyiseenkin vaaliin. Toinen monttu mitä Oulussa kaivetaan on Kallioparkki, Kivisydän uudelta nimeltään, tuskin olisin parempaa nimeä keksinyt itsekään, mutta ei siitäkään sen enempää. Mutta se tarina menee näin:
Veivattava härveli
Ystäväni Pertti joutui kesken matematiikantunnin karttahuoneeseen koska häiritsi opetusta miettimällä asioitaan ääneen. Siellä hämärässä yksin könöttäessään hän alkoi tutkia monimutkaisen näköistä veivattavaa härveliä, joka näyttää kuinka maa ja planeetat kiertävät rutisten aurinkoa. Sen sisällä oli 100 wattinen hehkulamppu. Hän sai esitelmästään Planeettojen liikkeet täyden kympin ja matematiikanopettajaltaan hymyn. Ensimmäisen mutta ei viimeisen.
Kuinkahan hyvin pienten koulujen alasajo istuu Oulun luovuutta, ihmisläheisyyttä ja rohkeutta korostavaan strategiaan? Merkitseekö luovuus kaupungin brändi-isien ja -äitien sanavarastossa jotain joka ilmestyy tyhjästä ja alkaa takoa euroja asuinkuntansa hyväksi, Sampo jonka insinööri keksii. Se on kuitenkin aivan muuta; sisäinen kyky leikkiä, kuvitella ja tavoitella näkymätöntä, tehdä unelmia todeksi. Se voi saada ilmiasunsa kulttuurissa, tieteessä, taiteessa tai arjen askareissa; on myös ihmissuhdeluovuutta, ruuanlaiton luovuutta tai vaikkapa omakotitalonrakentamisen luovuutta.
Luova kyky syntyy riittävän hyvässä ja turvallisessa kasvuympäristössä. Turva ei ole seinät vaan myötäelävä ja pysyvä aikuinen jolla on aikaa, joka kuuntelee, on kiinnostunut ja arvostaa. Varhaisessa lapsuudessa se on tietysti äiti ja isä tai muu lähi-ihminen ja koulussa, varsinkin eka- ja tokaluokkalaisille ope on ihailun ja rakkauden kohde. Erityisesti lapset joilla on traumoja tai puutteita kasvuympäristössään tarvitsevat itsensä mittakaavalla luotuja tiloja ja toimintoja. Tällaiset lapset hakevat korjaavaa kokemusta juuri koulusta ja sen ihmisistä. Myös tämä, perinteisen opetustyön rinnalla, on suurissa yksiköissä vaikeaa. Voiko kukaan olla aidosti läsnä 30 oppilaalle päivät pääskytysten? En minä ainakaan.
Luovuus on hyvinvointia. Se ei ole hyvä todistus tai suuri palkka, vaan kyky kokea ja jakaa sisintään, kykyä tyydyttäviin ihmissuhteisiin, kykyä oppia, kasvaa ja kehittyä. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin; taide- ja taitoaineita pyritään kouluissa lisäämään. Johan tuosta on puhuttukin parikymmentä vuotta.
Pertti kävi opintiensä sopivan kokoisissa koulussa. Tunneilla hän pulisi itsekseen, mutta niin on luovilla ihmisillä tapana. Myöhemmin hän väitteli tohtoriksi konetekniikasta. Yliopisto oli iso ja se oli Pertistä hyvä juttu; olihan siellä paljon härveleitä ja monet hymyilivät hänelle, eivät kaikki, mutta se ei häirinnyt. Ei hän lasia ollut karttahuoneet käynyt planeettojen asiantuntija. Pääasia että naiset hymyilivät ja niin Pertti meni naimisiin naisen, ei härvelin kanssa, ja muutti lähikuntaan kun siellä koulut ovat lähellä ja lasten kokoisia.
