Tavallisen perheen mukava poika

Martti on tavallisen perheen mukava poika. Hänellä on viisi vuotta vanhempi isosisko ja kolme vuotta vanhempi veli. Isä toimii esimiestehtävissä pienessä kuljetusfirmassa, äiti on sairaanhoitaja. Äiti on kotona kaksi vuotta ja mummo auttaa jaksamisensa mukaan ja sitten kotiin hankitaan hoitoapua, myös isä vähentää töitään auttaakseen lastenhoidossa. Tarhaan Martti menee vasta neljävuotiaana. Esikoulussa hän on iloinen, aktiivinen ja rohkea poika jolla on paljon ystäviä ja taskut täynnä jekkuja.

Myös ala-aste menee hyvin, läksyjä ei ole, mutta ei aikaakaan. Jalkapallo, sähly, skeittaaminen, pyörällä ajaminen ja omituiset lippalakit täyttävät päivät yöuneen asti. Yläasteella tulee läksyjä joiden kansia katsotaan ennen nukkumaan menoa, aamulla kuvat. Illat pelataan pleikkaria ja tietokonetta. Mopoa pitäisi virittää ja alkaa kavereita. Kokeet menevä huonosti josta tulee sanomista, ja ne menevät vielä huonommin ja isä alkaa huutaa. Se harmittaa molempia. Äiti auttaa läksyissä, oikeastaan paikallaan pysymisessä ja koulu alkaa mennä paremmin. Martti ei häiritse eikä kohkaa, mutta jää muutamaan kertaan jälki-istuntoon miettimään koulutehtävien merkitystä omalle ja ihmiskunnan kehitykselle. Kun opettaja valvoo asiat tehdään ja kokeet onnistuvat paremmin. Keskiarvo ei osaa päättää onko se lähellä kuutosta vai seiskaa ja Martin pitäisi tietää minne haluaa peruskoulun jälkeen.

Martin huone näyttää sikojen konkurssiin menneeltä kierrätyskeskukselta. Tästä hän saa suoraa palautetta ilman empatian turhaa painolastia. Martti haluaa demokratiaa, korvikset, lävistyksen kulmiinsa, hiuksensa mustiksi ja tatuointeja joka paikkaan. Demokratiaa ei riitä kaikille. Riitaa ja huutoa on niin paljon että isä vetäytyy autotalliin vuolemaan puu-ukkoja kunnes tajuaa että tämä meni nyt kyllä väärinpäin. Tatuointiin ei tule lupaa mutta kuntosalikortissa sponsoroidaan ja proteiinia luvataan hankkia omaan käyttöön. Mustissa hiuksissaan Martti näyttää 15-vuotiaalta suomipojalta joka näyttää 30 -vuotiaalta amerikkalaiselta rocktähdeltä, joka ei näytä 50 -vuotiaalta isältä. Kumpikaan ei näytä Vaahteramäen Eemeliltä.

Martti pilettää kylillä, poliisi soittaa isälle että mitäs tälle alaikäiselle tehdään kun hoippuu kaupungilla päissään.
– Haetko pois?
– Haen, isä sanoo.
Martti istuu kahden rotevan poliisimiehen välissä laitoksen rappusilla leppoisasti jutellen. Isä huomaa heti että miehet pitävät pojasta ja he näkevät isästä ettei tässä nyt ihan tapajuoppoja olla. Kiitellään puolin ja toisin. Kiireinen sosiaalityöntekijä tulee ja sanoo että pitäisi jutella koko perheen kanssa asiasta. Pitäisi alkaa kohdata.
– Ei pidä, isä sanoo, – jos sille tielle lähdetään raastuvassa nähdään.
Sosku ei suutu vaan näkee että nyt on laki ja järjestys paikalla, ja hänellä on oikeaakin työtä ihan tarpeeksi.
Isää nolottaa, suututtaa ja harmittaa, huono omatuntokin on.
– Minun poikani putkassa!
Martti sanoo ettei hän missään putkassa ollut kuin isojen miesten kanssa tupakalla poliisiaseman pihalla.
– Tupakka on epäterveellistä, isä huutaa.
– Ihanko totta, Martti vastaa.
Ensin isä yrittää hillitä suuttumustaan ja sitten suuttua.
– Mitä vittua se sinäkin kännissä heilut alaikäinen apina keskellä kylää.
– En minä tajua, poika sopertaa nolona, – kaikkihan ne siellä oli mutta minut vaan nappasivat.
– Kylän viattomin mies, isä sanoo.
Vaikka kyllähän isä tietää että näin siinä kävi, koko kaupunki oli hulluna humalassa kun koulut päättyivät. Viikko arestia otetaan vastaan ja asia on kuitattu.

Koulu menee niin kuin ennenkin. Kokeisiin luetaan edellisenä iltana. Isä ostaa seinäkalenterin johon voi laittaa kokeiden tulevat päivämäärät mutta ne ovat aina koulussa, niin kuin kirjatkin. Isä haetuttaa kirjat koulusta iltamyöhällä ja niitä poika lukee silmät ymmyrkäisinä mutta mitään ei jää päähän. Aurinko ja isän verenpaine nousevat aamuisin mutta Martti ei.

Martti haluaa autonasentajaksi vaikka ei edes kumia pyöräänsä korjannut.
– No kun kaveritkin menee sinne.
– Ammattikoulu on ihan hyvä ratkaisu jos todella tiedät mille linjalle haluat tai mistä olet kiinnostunut. Jospa menet lukioon niin saat miettimisaikaa että tiedät mitä oikeasti haluat, isä sanoo toivoen että pojan lukuhalut löytyisivät.

Lukio menee ihan hyvin aikansa, mutta päivät ovat pitkiä ja illat lyhyitä. Läksyt jätetään pojan omalle vastuulle, iso mies. Eihän siitä mitään tule. Hän tekee esitelmän Seitsemästä veljeksestä lukemalla Koiramäen Seitsemän veljestä. Opettaja kehuu. Esitys on 6 minuuttia pitkä mutta itsevarmasti ja mukavasti esitetty. Matematiikka jumittaa ja kielet.

Kouluun Martti menee joka aamu ja tietää olevansa oikeaan aikaan väärässä paikassa koska ei tiedä oikeaa paikkaa, eivät muutkaan. Veli ja sisko menestyvät koulussa hyvin. Sisko kirjoittaa ensin ja pian isoveli myös. Marttia harmittaa kun ei ole samanlainen, vanhempia myös. Äiti ja isä sanovat ettei sinun ihmisarvoasi mitata numeroilla, mutta töitä pitää tehdä ja koulutus hankkia.

Martti on komea poika josta isä on ylpeä koska geeneillä saattaa olla asian kanssa jotain tekemistä. Geenit vetävät puoleensa toisia geenejä. Lumisella pihalla on pienten olentojen pieniä ja korkeakorkoisia jälkiä jotka tulevat klo. 23.00 ja ovat poistuneet 04.26. Äiti tietää koska äiti valvoo ja veikkaa jälkiä naaraiden jättämiksi. Isän ei tarvitse naisasioissa veikata ja siksi hän nukkuu, äidin mukaan hymy huulilla.

Äidillä todetaan kyhmy rinnassa ja hän joutuu tutkimuksiin.
– Pitäisikö kertoa lapsille, äiti miettii.
– Ei, isä sanoo, vastahan ne pääsi sun tisseistä eroon, – katsotaan nyt tulokset ensin.

Äiti pelkää että lähtee rinta ja ukko, mutta kyhmy on täysin vaaraton ja avioliiton arvo ei kun syvenee kaikilla rintamilla.

Välillä Martti liikkuu hurjien poikien joukossa. Tästähän isä ei tiedä, eikä isovelikään kieli. Siperia opettaa, mutta sinne on pitkä matka. Kotiin tullaan kuitenkin ihmisten aikaan, viikonloppuna 00.30. Melkein aina.
– Mitäs teet jos en tule? Martti tuijottaa itseään lyhyempää isää läheltä otsaan.
– Soitan poliisit.
– Et kyllä soita.
– Try me, isä sanoo ja menee vessan nauramaan.

Vaikka on päätetty ei perään soitella perään soitellaan. Äiti laittaa tekstiviestejä vaikka isä sanoo että mitä siinä ehtii tekemään jos poika on pulassa.

Martti ei puhu muutamaan vuoteen mitään, urahtelee kysyttäessä ja kuuntelee pakotettaessa, istuu synttärit ja joulut ruokapöydässä, mutta muulloin hakee eväät huoneeseensa lukkojen taakse. Isällä on korkea verenpaine josta hän avautuu pojille saunassa.
– … että työhommat on olleet vähän raskaat jonkin aikaa. Teidän on turha kuvitella että minun pumppu piittaa teidän hölmöilyistään yhtään mitään.
Eivät he niin ajatelleetkaan vaan että ukko alkaa tulla vanhaksi.

Kun ollaan kenkäostoksilla marketeilla tulee yksi häirikkö tulee haastamaan riitaa Martin kanssa. Äiti säikähtää, isä ei ehdi koska on kiire suuttua.
– Mikä mies se tämä on? isä kysyy Martilta.
– Se on yksi urpo jonka kanssa tuli matsia viime viikolla. En tajua mikä sitä repii, aika tasanhan se meni, Martti toteaa, – soittelee iltakaudet että tulee pistämään mua päihin.
Urpo on ihan aito urpo, tinnerinhajuinen esivankilan kuunteluoppilas. Isä meinaa käyttää kaveria ojassa mutta tulee järkiinsä.
– Lähet nyt menemään, isä sanoo nuorelle kemistille joka on niin pöllyssä ettei kykene pelkäämään, mutta ei myöskään ajattelemaan.
– Mitäs menaat tehä jos en lähe?
– Soitan vanhalle äitilles että laittaa mopon lukkoon ja tuttipulloon piimää, isä sanoo.
Poika ei ala Väinämöisen kanssa kinaamaan koska ei ole ennen aikuisen kanssa puhunut asiaa ja katoaa Alkon taakse metsikköön ja on siellä vieläkin.

Martin puhelimeen vaihdetaan salainen numero ja pidetään luento siitä kuinka huumeveikkojen kanssa ei neuvotella eikä riidellä. Mennään vaan pois niin kuin ei ois oltukaan. Tämän Martti ymmärtää ja tilanteet rauhoittuvat.

Martti lukee puoli vuotta iltakaudet. Isää on iloinen koska nyt tsemppi on kova ja vilpitön ja surettaa kun tulosta ei tule. Onko se tyhmä vai onko sillä hahmari tai joku LUKI häiriö? Mitään sellaista ei ole, ei vaan nappaa.
– Ei mulle jää mitään päähän Martti sanoo, ja on oikeassa.
Isä arvostaa pojan oikeaa yritystä ja sanoo sen ääneen. Äidistä tuntuu typerältä kuulustella 180-senttisen roikaleen läksyjä. Niin pojastakin. Kokeisiin voi vähän kysellä ja matematiikkaakin Martti ymmärtää kun ne käydään yhdessä läpi.
– Harmi kun kova työ ei palkitse sinua, eikä se yleensä nopeasti tapahdukaan, näet tulokset vasta puolen vuoden päästä, opo selittää ja poika tämän ymmärtää mutta ei se onnistu.

Isä saa oivalluksen joka tuntuu hyvältä ja pahalta; poika on koulussa parempi kuin hän itse samanikäisenä – ja muutenkin fiksumpi. Kyllä nolottaa, mutta kannattaako siitä ääneen puhua. Ei kannata.

Lukio jää kesken ja Martti menee ammattikouluun niin nopeasti ehdi kukaan ehdi kissaa sanomaan. Tai ehkä olisi ehtinyt mutta kun pojan asiat harmittavat isää ja äitiä niin paljon että asia jotenkin menee läpi; ja toisaalta kun itse haluaa niin tehköön ja kokeilkoon. Isä ihmettelee ääneen koska matematiikkaa kai sielläkin tarvitaan, mutta poika on valintansa tehnyt.

Siellä menee aikansa hyvin, mutta sitten Martti katkaisee jalkansa laskettelurinteessä, on poissa kuukauden, saa vielä muut jotenkin kiinni mutta työharjoittelut jäävät rästiin. Tyttöystävän kanssa tulee bänät ja poika istuu sohvalla tyyny sylissä, yrittää pysyä paikallaan ja päästä takaisin lapsuuteen. Ei mahdu. Välillä jalat vievät vaikka minne, että hyvin toimivat, mutta jalka pitää leikata uudelleen.

Poika ahdistuu ja isä yrittää suomentaa että on ne hankalia asioita kun ei voi pelata futista ja koulukin kärsii. Tytöt ja baarit täyttävät elämän. Kotona alkaa olla aika rähinä ja 19-vuotias Martti haluaa muuttaa kaverin kanssa kimppakämppään. Se tulee vanhemmille yllätyksenä mutta siihen suostutaan. Jalka leikataan kolmannen kerran ja Martti putoaa koulun maailmasta, vaikka käy tunneilla ja on aktiivinen, tekee tehtävätkin mutta motivaatio on hukassa. Ei kiinnosta eikä onnistu.

Amis saa jäädä ja Martti harmittaa. Vaikka isä ja äiti tietävät pojan hankaluudet ja ongelmat niiden ratkaiseminen on Martin asia. Kuitenkin hän on koko ikänsä nähnyt että kaikki pitää itse tehdä; vanhemmat menevät töihin joka aamu ja siivooja ei käy, mistään ei pihistellä mutta turhaa ei hankita. Siivoaminen on omassa kotona haasteellista, mutta jos naisia aikoo viedä omaan kotiinsa on sekin opeteltava. Keskellä yötä isä hyppää istumaan kylmät väreet selässään tajutessaan tärkeän asian; kaikki Martin kaverit ovat joko töissä tai opiskelevat. Kunnon poikia!

Kesällä eno ja pojat rakentavat saunan kesämökille. Kun isä on paikalla Martti makaa laiturilla puoliunessa, mutta heti kun auton perävalot katoavat kangasmetsän siimekseen poika kimpoaa pystyyn ja alkaa hakata enon kanssa kuuden tuuman naulaa hirren kylkeen ja huudella hameväkeä kahvinkeittoon. Äiti ei koe sitä sovinismiksi vaan sotasankaruutta lähenteleväksi yritykseksi olla mies. Enokin on korkeintaan lumisotaveteraani mutta puheet on kuin Syväriltä.

Jalka kuntoutuu kahden vuoden piinan jälkeen hyvin. Martti myöntää että kolmas leikkaus pelotti todella paljon.
– Sehän puhuu, äiti kuiskaa isälle joka käskee sen vuorostaan olla hiljaa, ettei poika vaikene uudestaan.

Isä huomaa rakastavansa poikaansa, tai on aina sen tiennyt mutta nyt se on oikea sana, mutta sitä ei ole tapana sanoa. Isä päättää mennä pojan kanssa baarin, jospa se siellä avautuisi. Martti joutuu koko illan kuuntelemaan isän mongerrusta työpaikkahuolistaan ja vetää lippaa silmilleen ettei kaverit tunnista häntä tämä kuolaavan vanhuksen kanssa.

Martti ei juo liikaa, ei polta, ei käytä huumeita, hänellä on ajokortti, paljon ystäviä, pelaa jalkapalloa kaksi iltaa viikossa ja seurustelee vakituisesti, olkoonkin että kohde vaihtuu aika ajoin. Martti laittelee hakemuksia sinne ja tänne ja tuonne, mutta huonolta näyttää. Työkkäri järjestää hänelle harjoittelupaikan sairaalaan vanhusten osastolle jossa Martti viihtyy, osaa höpöttää papoille ja mummoille eikä pelkää koskettaa ja auttaa, onhan hän mummon hoitama poika.

Jos ei ole mitään tekemistä Martti turhautuu ja elämä on yhtä tylsyyttä. Koska Martti pitää actionelokuvista isä sanoo että draama on semmoinen elämä mistä tylsät kohdat on leikattu pois, oikeasta elämästä ei voi niin tehdä. Martti pääsee lähihoitajakouluun ja harjoittelemaan nuoriso-osastolle. Nyt Martti tietää mitä elämällään tekee. Töitä.

—

Kuva ei liity tähän tarinaan vaan Mariaanien haudalla -kirjaan jossa niin ikään ollaan poikien maailmassa ja valintojen edessä.