Tässä kokoilen itseäni Ovllá – oopperasta

Tässä kokoilen itseäni Ovllá – oopperasta Oulun Teatterista, maailman ensi-ilta oli siis käsillä ja tupa täynnä, ilahduttavasti saamenpukuista yleisöä runsain mitoin. Emil Kárlsen on Ovllá, hän esitti muuten Jussia Mikaen Niemen kirjoittamassa Karhunkeitto sarjassa Disneyllä. Hyvin.

Ensin vähän vierastin kun länsimainen orkesterimusiikki ja traditio on liimautunut kuuloon niin vahvasti että saamelaisten joikukulttuurin, joka on siis yksinlaulua, intervallit meinaa rikkoa vanhaa audiota aivoissa, mutta sitten; huh! Joiku ja Oulun Sinfonia soivat yhteen kuin linnunlaulu puun oksalla, joiku tuntuu niin lämpimältä ja koskettavalta vaikka en ymmärrä sanaakaan. Hieno, ainutlaatuinen, taitava esitys, suurprojekti. Ohjaus ja lavastus ja ne soundit aivan huippua. Kun lukee tekijälistaa ja taustoja ei voi kuin ihmetellä; hurja määrä pitkälle koulutettuja, monissa projekteissa marinoituja huippuosaajia saamelaiskulttuurin, teatterin ja oopperan maailmasta.

Kaiken edellämainitun keskeltä ja aivan huomaamatta tapahtuu se mitä joskus taiteen äärellä tapahtuu; se koskettaa sydäntä, menee niinsanotusti tunteisiin. Vahvasti.

”0vllá on ooppera totuuden katoamisesta ja suuresta yksinäisyydestä. Siitä, kun juuret omasta menneisyydestä ja kulttuurista revitään palasiksi. Tarinamme mies, sopeuttamispolitiikan uhri, on kadottanut jotain tärkeää, jonka hän on haudannut ja yrittänyt unohtaa: kuka hän on. Rakkaus herättää halun palata omille juurille ja palauttaa Ovllán tuntemaan, ettei ihminen voi vain päättää muuttua toiseksi. Voiko Ovllá lakata unohtamasta ja voiko hän päättää alkaa muistamaan?” Näin kertoo Oulun Sinfonia esite.

Sitä kohti, ehdottomasti.