Minua pyydettiin Oulun Musteklubin iltaan ravintola Tubaan 27.2.2016 Dave Lindholm –aiheiseen konserttiin esiintymään. Sain valita yhden biisin hänen tuotannostaan. Pienenä palasina on soittajan markat maailmalla, yksi keikka vuodessa jossa saa esittää yhden laulun eikä sekään ole oma! Hetken pohdittuani valitsin kappaleen Puhtaat laivat levyltä Sirkus. Eipä tarvinnut kuin introa vähän tapailla kun olin Kajaanin Musiikki-Suluksen, paikallisen musiikkikaupan, levyhyllyn vieressä kuulokkeet korvissa keväällä vuonna 1973. 16-vuotiaan aloittelevan lauluntekijän maailma muuttui ennen kuin levysoittimen neula on päässyt levyn A-puolen loppuun.

Daven, silloin Isokynä, musiikki ja esiintyminen olivat aivan toisesta maailmasta; energistä, itsevarmaa, hieman hullua ja kaikkea muuta kuin mollimöllötystä. Tekstit eivät ole varsinaisia tarinoita vaan tuokiokuvia, runoja ilman muuta, hetkiä ja kokemuksia, vapaata tajunnanvirtaa suomeksi. Dave on kaiken lisäksi erittäin hesalainen, slangin ja outojen sanojen viehätys on siinä että puhelaulukin on mahdollista, tarinointi. Aina ei tarvita suurta bändiä ja isoja sovituksia; mies ja kitara kuulostaa hyvältä. Mielenkiintoista on sekin että umpistadilainen laulaa paljon luonnosta, linnuista, taivaasta, kauneuden ja läheisyyden lisäksi; sama mies voi revittää ränttätänttänaisenkaatoa nupit kaakossa ja tarjoilla auringon ja kuun akustisen kitaran vuosikertaviinillä.

Siis kaikki on sallittua, tuumaili kitaraa vasta soittamaan oppinut maalaishippi. Riimi saa olla mutta ei tarvitse, eikä kaikkea tarvitse ymmärtää, tai voi ymmärtää niin kuin haluaa, täydentää itse mieli- ja kielikuvia, luoda oman laulunsa. Sirkuksella oleva Jatsikansa tulee -biisihän loppuu käsittämättömään toteamukseen:

… joskus vielä lähetän kortin kotiin, kehun siinä Luddea.

Minulle on aina ollut ihan se ja sama kuka Ludde on, ehkä joku Daven kaveri. Jossain tuumailtiin että se tarkoittaa Ludwig van Beethovenia mutta elämänkerrasta Dave Lindholm – tietenkin (2015) paljastuu että Ludde on Louis Armstrong, jota Dave on digannut pennusta saakka.

Puhtaat laivat

Pienenä laivat satamaan lauloin
Vihelsin myös kauniisti
Laivat vastas torvien kaiuin
Olin kovin onnellinen
 
Oi, oi – kauniit laivat
Oi, oi – tulivat taas

Muuttui meno
Kasvoin vähän
Tunsin paljon vaihtuvan
Muutos on selvä, mut pitääks sen olla
Niin paljon lunastavaa?
 
Oi, oi – kauniit laivat
Oi, oi – menivät pois

Maailmaan aikuisten minäkin jouduin
Ihmiset taputtivat käsiään
Mielikuvitus oma, olin saava
Lokeron varman, luulivat niin
 
Oi, oi – puhtaat laivat
Oi, oi – menivät pois

Puhtaat laivat ne kasoja on.

Puhtaat laivat on Daven varhaistuotannon selkeimpiä helmiä, mutta sekin mukavan auki; lapsuuden maagisuudessa ja rannalla ollaan ilman muuta, laivat vastaavat kun vihellän, mutta aika muuttuu ja aikuisuus tulee. Kenties puhtaat laivat edustavat lapsuutta ja viattomuutta, vapautta. En minä tietenkään tekstiä ajatellut 16-vuotiaana niin kuin nyt, muuta kuin että mukava biisi, aivan omanlainen, aivan kuin tyhjästä tullut ilman perinteen rasituksia. Ja kuinka hyvin hän tiesi oman tiensä jo 21-vuotiaana; lokeroita tarjotaan mutta Lindholm kulki ja on kulkenut aina omaa polkuaan.

Kyseessä on Se Juttu. Se luki myös toisessa kitarassani Landolan isokoppaisessa teräskielisessä akustisessa kun uskaltauduin esittämään pari itse kyhäämääni laulua kotikylän urheilutalon lavalle. Kyllä pelotti mutta pakko oli.

Lamppu Laamasen Dave Lindholm – tietenkin (2015) elämänkerta on monisanainen haastattelukirja miehen urasta uutta luovana suomenkielen sanasepposta rokkikukkoon ja bluesäijään. Teos poikkeaa perinteisistä elämänkerroista koska Dave ei siviiliminäänsä aukaise tässäkään, joka on pelkästään hyvä asia. Naiset ja lapset saavat olla rauhassa. Työ on julkista, yksityiselämä ei. Hauskaa kirjassa oli erityisesti elävä kuvaus siitä kuinka puhelias Dave on, keikkareissuilla juttua riittää niin että kanssamatkustajilta menee hermot useammin kuin kerran. Itseäni olisi kiinnostanut mistä mies sai tuon asenteen että teen mitä huvittaa miten huvittaa. Voi se suuruudenhulluuttakin olla mutta on siinä myös vahva näkemys sitä että itse tiedän parhaiten mitä ja miten teen.

Tapio Korjus kirjoitti Intro-lehdessä 1974. ”Kritiikin puute yhdistyy usein rauhattomaan itsevarmuuteen, ja se on kyllä yksin Isokynän ominaisuuksista. Hänen nulikkamaisessa itsevarmuudessaan ja anarkismissaan on kuitenkin myös hänen voimansa, sillä nynnyilemällä ei pysty vetämään omaa linjaansa ulkoisten paineiden keskellä niinkään johdonmukaisesti ja vahvasti kuin mitä Isokynä on tehnyt.” Tämä ei tietenkään estä tekemästä yhteistyötä huippumuusikoiden kanssa josta todella lukuisat bändit kertovat. Tosin yhtyeet eivät ole koskaan olleet kovin pitkäikäisiä. Yhteistyö myös Otto Donnerin kanssa on ollut antoisaa; hän kirjoitti hienoja jousisovituksia Daven suomenkielisiin kappaleisiin.

Kaupanmyyjänä tai pankkitoimihenkilönä Daven asenne tuskin olisi ollut menestys, ja muusikkonakin Suomessa kovin ohdakkeinen vaikkakin kovasti arvostettu. Itseäni olisi kiinnostanut tietää mistä mies nappasi musiikillisen linjansa; soinnut menevät ihan omia teitään, sävellajit, duurit ja mollit ihan sikin sokin. Jazzista ehkä. Lauluntekijästä kertoo paljon myös se että Puhtaat laivat tuntuu edelleen tuoreelta, kuin eilen tehdyltä, ajattomalta. Se polkee eteenpäin perinteistä c-duurin polkua kunnes kertosäkeessä hypätään B-molliin kuin tyhjää vaan ja tullaan sitten takaisin. Toisen lauluissa ne olisivat virheitä, Davella taas – no tietenkin Se Juttu.

Kuvassa allekirjoittanut kyseisellä keikalla vuonna kiviset ja soraset, eturivissä sivulle katsoo tuleva blueskitaristi Jonne Kulluvaara (mm. Muddy Morganfiled, Bobby Radcliff, Ina Forsman with Helge Tallqvist Band, R.J. Mischo & the Frostbites, Kat Baloun, Steve Guyger, Pepe Ahlqvist, Hannah Wilson, Tomi Leino, Juha Kartano, Tad Robinson, Henry Heggen jne.). Ei paljoa meikäläisen soitto näytä kiinnostavan.