Tässä tiivistelmä nuoruusiän psykoterapeuttista musiikkiterapiaa käsittelevistä artikkeleistani.
Musiikkiterapian perinteisiä sovellusalueita ovat psykiatria ja kehitysvammaisten kuntoutus, kommunikaatiohäiriöt, neurologiset ongelmat, päihteisiin, työuupumukseen ja kipuun liittyvät ongelmat. Sitä sovelletaan myös mm. vanhusten kuntoutuksessa ja varhaisen äiti-lapsi-vuorovaikutuksen tukemisessa. Musiikkiterapiassa on monia suuntauksia jotka osin menevät päällekkäin (oppimisteoreettinen, pedagoginen, kognitiivinen, toiminnallinen, psykodynaaminen/ psykoterapeuttinen jne.) ja sitä voidaan toteuttaa monin eri tavoin riippuen hoidettavien ongelmista, työyhteisön tavoitteista ja toimintamalleista sekä terapeutin koulutuksesta ja ammatillisesta suuntautumisesta. Musiikkiterapiaan osallistuminen ei edellytä soittotaitoa tai musikaalisuutta. Musiikkiterapialla on paljon annettavaa erityisesti nuoruusiässä.
Nuoruusikään (12/13-22/23) kuuluu lapsuuden objekteista irtaantumisen monisyinen prosessi, seksuaalisuuden ja aggression työskenteleminen ja henkilökohtaisen tulevaisuuden asteittainen rakentaminen. Nuoruusiässä ratsastetaan kahdella hevosella; toisaalta nuori työstää regression kautta uudelleen esiin nousevia lapsuuden elämyksiä ja kokemuksia ja toisaalta esiin nousevat aivan uudet ennen kokemattomat nuoruusikään kuuluvat mielikuvat, toiminta ja toiveet.
Nuoret voivat musiikkiterapiassa kuunnellen tai soittaen ja keskustellen etsiä kosketusta tunteisiinsa, parantaa vuorovaikutuskykyjään ja työskennellä iänmukaisia kriisejään tai korjata häiriintynyttä kehitystä uuden kasvun suuntaan. Musiikkiterapia perustuu luottamukseen, tiiviiseen yhteistyöhön, säännöllisyyteen ja jatkuvuuteen. Pääpaino on vuorovaikutuksella nuoren ja terapeutin välillä, ei musiikilla yksinään.
Musiikki ja varsinkin rockmusiikki antaa mahdollisuuden ilmaista, saada kosketusta ja jakaa mm. kiukkua, suoraa raivoa, surua, kaipuuta, sekavuuden tuntemuksia sekä etäisyyden ja läheisyyden kokemuksia. Se voi tuudittaa turvallisesti regressiivisiin tunnelmiin ja antaa musiikillisella selkeydellään, yksinkertaisuudellaan sekä suurella volyymillaan suojaa itsensä ahdistuneeksi tai ajoittain jopa hajanaiseksi tuntevalla nuorelle. Nuorisokulttuuri ja ikäpolvikuilu auttavat nuorta irtaantumaan lapsuuden vanhemmista kohti omaa autonomiaa.
Musiikkiterapiasta hyötyvät kaikenlaiset kehityksessään juuttuneet nuoret. Vetäytyneelle ja masentuneelle nuorelle musiikki voi herättää tunne-elämän eloon ja aggressiivinen ja levoton nuori voi löytää sitä rakentavan välineen hallita ja sitoa ahdistustaan. Pelokkaasti nuoruusikään suhtautuvat nuoret saattavat löytää musiikkiterapian kautta emotionaalista liikkumavaraa astuakseen nuoruusiän heikoille jäille. Erityisesti varhaisnuoruusikäiselle musiikkiterapia voi olla sopiva terapiamuoto koska hän ei yleensä ole kovin hyvä pukemaan tuntemuksiaan sanoiksi mutta musiikin avulla kommunikointi onnistuu yleensä hyvin.
Nuoruusiän musiikkiterapia perustuu aina vapaaehtoisuuteen. Terapiapäätös tehdään 4-6 tutustumistapaamisen jälkeen yhdessä nuoren, vanhempien, hoitavan lääkärin ja mahdollisen hoitopaikan kanssa. Tapaan nuoria 2-3 kertaa viikossa riittävän kauan, usein tämä tarkoittaa vuosia. En työskentele nuoren vanhempien kanssa vaan ohjaan heidät keskustelemaan nuoren kehityksen tukemisesta siihen perehtyneen psykoterapeutin kanssa. Musiikkiterapian luottamuksellinen suhde jää näin terapeutin ja nuoren väliseksi asiaksi.
Psykoterapeuttisen nuorisomusiikkiterapian tavoitteena on iänmukaisen nuoruusiän kehityksen saavuttaminen. Kyky päästä mukaan samanikäisten maailmaan, oppia uutta, luoda uusia ihmissuhteita, kokea omat tunteensa, kantaa vastuu teoistaan ja löytää toivon kokemuksia kertovat kehityksen avautuneen kasvun suuntaan vastapainona lamaannukselle ja itsetuhoiselle epätoivolle. Nuoruusikää ei voi hypätä yli tai ohittaa ilman vakavia seurauksia myöhemmässä kehityksessä. Uusi kehitysvaihe rakentuu aina edellisen päälle.
Nuoren hoidon tarpeen ja kehitysvaiheen arviointiin tarvitaan aina erityisosaamista, perehtyneisyyttä nuoruusikään, koulutusta, työnohjausta, kokemusta ja ennen kaikkea aitoa kiinnostusta nuoruusikäisten kasvua kohtaan. Kokenut työryhmä on tässäkin asiassa viisaampi kuin yksittäinen työntekijä. Nuori tarvitsee riittävästi 1) terapeutin myötäelävää ja luotettavaa läsnäoloa, 2) musiikkia sisäisen jakamiseen mutta tarvittaessa myös 3) psykoterapeuttista vuoropuhelua jonka avulla käsitellä nuoren esiin nousevia ristiriitoja ja niiden mahdollista yhteyttä lapsuuden ja nuoruusiän kehitykseen myös keskustelemalla.
Musiikkiterapia voi olla ainoa hoitomuoto tai toimia osana nuoren kokonaishoitoa. Sen avulla esimerkiksi kielteisesti hoitoon suhtautuvan, sulkeutuneen tai puhumattoman nuoren kohdalla hoitoon motivoiminen voi olla helpompaa. Myös nuoren piilossa olevat vuorovaikutuskyvyt saattavat tulla musiikillisen vuorovaikutuksen avulla paremmin esiin kuin pelkästään keskustellen. Nuoren tilanteen ymmärtäminen vaatii aikaa ja vaivaa. Nuoruusiän musiikkiterapialla on paljon annettavaa erityisesti nuorten ongelmien ennaltaehkäisevänä hoitomuotona.
Hoidon lähtökohtana ei ole diagnoosi tai oire, vaan nuoruusiän kasvun ja kehityksen tukeminen ja niiden esteiden poistaminen. Psykoterapeuttinen musiikkiterapia pyrkii kohti kokemuksia ja tunteita eikä välttämään niitä; ristiriidat vievät kohti kasvua ja psyykkistä lujuutta. Ensin niitä voidaan kokea musiikin avulla ja suojissa kunnes ne siirtyvät terapeutin ja nuoren välisiksi asioiksi (transferenssi), jossa niitä voidaan pyrkiä ymmärtämään, käsittelemään ja ratkaisemaan. Tiivis psykoterapeuttinen hoito mahdollistaa nuorten hoitamisen ilman nuoren erityisen herkkää psykobiologista tasapainoa häiritsevää lääkehoitoa.
”On ollut häkellyttävää seurata kuinka hanakasti nuorten hoidossa turvaudutaan psyykelääkitykseen ymmärtämättä kuinka kaltevalle pinnalle minuuttaan hakeva, sisäisistä epävarmuuttaan ymmärtämään pyrkivä nuori silloin asetetaan, ja kuinka kauaskantoisia merkityksiä sillä on hänen kyvylleen kasvaa ahdistuksensa tuntijaksi ja hallitsijaksi riippumatta siitä liittyvätkö esimerkiksi ahdistuneisuus tai masennus normatiivisiin kriiseihin vai syvempiin ongelmiin” (Tervo J, Suomen Lääkärilehti, 2002).
Jos nuori hoidon kautta on voinut löytää kehitysjuuttuman ja/tai asosiaalisen reitin sijaan kasvua ja kehitystä edistävän raiteen, on eteneminen usein sen jälkeen nopeaa nuoren oman luontaisen kasvun siivittämänä. Luovan kyvyn löytyminen merkitsee toivon heräämistä ja kasvun mahdollisuutta.
– Tervo, J. 1985. Musiikkiterapia nuoren kasvun ja kehityksen tukena. Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen vuosikirja V. Kasvu ja kehitys. Jyväskylä: Gummerus, 140-174.
– Tervo, J. 1991. Autiotalo – varhaisnuoruusikäisen tytön musiikkikokemuksen tarkastelua. Nuorisotutkimus 2/1991.
– Tervo, J. 1992. Iluusio, improvisaatio ja rock’ n’ roll – nuorisomusiikkiterapian ydinkysymyksiä. Teoksessa Nuorisopsykoterapian erityiskysymyksiä 1. Helsinki: Nuorisopsykoterapia-säätiö, 91-105.
– Tervo, J. 1996. Nuoruus vai hulluus – nuoruusiän breakdown musiikkiterapiassa. Musiikkiterapia.
– Tervo, J. 2001. Music Therapy for Adolescents. Clinical Psychology and Psychiatry 1359-1045 (200101) London and New Delhi. Vol 6(1): SAGE Publications, 79-91.
– Tervo, J. 2002a. Musiikkiterapia nuoruusiän kriiseihin. Suomen Lääkärilehti 51-52; 5309-11.
– Tervo, J.2002b. Rock on itsensä luomisen taidetta. Kirjassa Henkiseen hyvään oloon. Kodin psykologia. WSOY 2002, 118-124.
– Tervo, J. 2002c. Musiikki arjen luovana kokemuksena. Kirjassa Henkiseen hyvään oloon.Kodin psykologia. WSOY 2002, 215-219.
– Tervo, J. 2003. Teräskitara – musiikkiterapia nuoruusiässä. Gummerus. Jyväskylä.
– Tervo, J. 2008. Musiikin ja sanojen suhteesta musiikkiterapiassa. Musiikkiterapia.
– Tervo, J. 2011. Siksi pukeudun mustaan – psykoterapeuttinen nuorisomusiikkiterapia nuoren hoidossa. Kirjassa Mieli maasta – masentuneen nuoren kohtaaminen ja tukeminen. PS-kustannus Jyväskylä, 208-247.
