Tässä saattaa tulla spoilereita.
Joker (2019) elokuvan jatko-osa Joker: Folie à Deux (2024) on ollut inhottu tai pidetty ja haastava se onkin – minusta hyvällä lailla. Eihän kumpikaan filmi ole, ei yritäkään olla, mikään Batman -elokuvien spin off, sivu- tai jatko-osa yms. vaan oma kertomuksensa Gothamissa elävästä epätoivoisesta miehestä, joka yrittää selvitä yksinäisyydestään, hullusta äidistään, isättömyydestään ja traumoistaan jakautumalla kahdeksi hahmoksi.
Hän yrittää löytää (tosi) itsensä. Väkivallaksihan se sitten äityy, mutta hullu ja armoton on myös maailma. Ja hullu maailma haluaa esikuvakseen ja anarkismin/fasismin ikoniksi Jokerin, joka riehuu, uhoaa ja tuhoaa kun ei empatiaan kykene. Koska ei ole sitä koskaan saanut. Mieluummin mahtava kuin avuton ja rikki.
Joker: Folie à Deux on tämä tarina kahden sekaisin olevan ihmisen yhteisestä harhasta. Jokeri Arthur Fleck löytää rakkauden – ensimmäistä kertaa – ja olisi valmis eheytymään sen avulla, mutta Harley Quinn (Lady Gaga) haluaa Jokerin, ei Arthur Fleckiä. Lopussa psykopatia ottaa ohjat.
Joaquin Phoenix työ on haavoittuvuudessaan ja ahdistuksessaan käsittämätön millin tarkka suoritus, jota voi olla vaikea katsoa. Vertailukohteita voisivat olla vaikka Marlon Brando Alastomassa satamassa, Christian Bale The Machinistissa tai vaikka Matthew McConaughey Dallas buyers Clubissa. Mutta onhan Phoenix ihan omassa luokassaan.
Se että Jokeri ja Harley, loistava Gaga hänkin, kesken kaiken puhkeavat laulamaan ärsytti monia: minusta – ei kai siihen musiikkiterapeuttia tarvita – kertoo heidän unelmistaan, kyvystä kuvitella jotain hyvää ja yhdistävää kaiken kamaluuden ja epätoivon keskellä. Arthurilla se kyky on, Harleyllä ei.
Jos Harley merkitsi rakkauden ja (hyvän) äidin löytymistä ja ehjän perhetoiveen heräämistä, Harley on raskaana, niin isäkaipuu herää suhteessa vanginvartijaan, aina loistava Brendan Gleeson, joka niin ikään hylkää Arthurin.
(Yliminä)oikeudenkäynnissä hän ajaa itsensä umpikujaan eikä ymmärrystä traumoille ja armelijaisuutta tunneta. Maailma räjähtää, jäljelle jää vain syyllisyys ja kiipeäminen Gothamin Golagatalle.
Halutessaan jokainen voi siirtää katseensa elokuvasta eri puolille maailmaa, jossa säälimättömät valtiojohtajat tappavat miehiä, naisia ja lapsia silmää räpäyttämättä. Psykopatia ottaa ohjat.
