Ystäväni Pertti soittaa työkseen pirunkremppaa. Se on viulunsukuinen kahdeksankielinen puhallinsoitin, mutta pirun vaikea soittaa, paitsi Pertille, Oulun musiikkiluokkatoiminnan kasvatille ja konservatorion pop & jazzmusiikkiosaston huippuoppilaalle. Pertti ei saanut apurahoja, ei huomionosoituksia ja keikkapalkkiotkin olivat surkeita. Hän sävelsi viisi vuotta oratoriota mieskuorolle, kanteleelle ja urkupisteelle. Madetojasaliin ilmaantui vain vahtimestari panemaan paikkoja kiinni koska yleisöä ei ollut.
Seuraavaksi Pertti teki rockoopperalevyn omalla kustannuksellaan. Radio soitti sieltä yhden kappaleen puoleen väliin kunnes merisää ja kuuntelijakysymys ”mikä on Tapani Kansan etunimi” tunki päälle. Elettiin soittolistan aikaa, ts. joku päällikkö Pasilassa päätti mitä Yle soittaa ohjelmissaan kautta maan. Koska Pertti ei ollu edes Tangomarkkinoiden varaprinssin serkku, hänellä ei ollut takanaan suurta levy-yhtiötä, Idols-karsintaankaan hän ei mennyt koska ei ollut enää nuori, mediaseksikäs ja naiivi, eikä hän ollut edes tunnettu rattijuoppo, jäi kappaleen soittokerta tähän puolikkaaseen. Vuoden päästä levy mainittiin paikallisen lehden kulttuurisivun alalaidan pienessä jutussa ilmaisuilla hapuileva eikä kovin lupaava.
Pertti muutti Helsinkiin. Siellä hän sävelsi kahdessa minuutissa Jänes -nimisen kappaleen Suomen euroviisukarsintaan. Se oli yhdistelmä Jänis istuu maassa -laulua, Bon Jovia ja jotain Paula Koivuniemen kappaletta. Kertosäkeeseen hän sijoitti filosofi Pekka Himasen sloganin But you have seen nothing yet! saadakseen kappaleeseen kansainvälistä aromia. Hän ei voinut ymmärtää miten joku ylioppilas on voinut keksiä jotain noin lapsellista ja typerää, mutta show must go on.
Pertti antoi haastattelun Anna-lehdelle, jossa sanoi olleensa koulukiusattu (naapurin Erkki antoi hänelle eräällä välitunnilla lumipesun). Me naiset -lehdessä hän sanoi olleensa koulukiusaaja ja pahoittelevansa asiaa (löi Erkkiä seuraavalla välitunnilla löysällä lapasella toppatakin hihaan). Lausunnot hävettivät Perttiä koska asia itsessään oli vakava.
Jänes voitti Eurovision laulukilpailut ruotsalaisten äänillä, taakse jäi siis mm. Ranska ja Uganda. Olympiastadionin voittojuhlassa oli 100.000 kuulijaa. Kaikki ministerit olivat pukeutuneet jänispukuihin ja hyppelehtivät bändin takana porkkanaa rouskuttaen, olivathan vaalit ovella ja Suomi on hyvä maa elää ja luoda. Eurovision laulukilpailujen esikarsinta muuttui myöhemmin Uuden musiikin kilpailuksi joka ihmetytti Perttiä suuresti; tarkoitushan oli nimen omaan muistuttaa kaikkea vanhaa ennen kuultua eikä luoda uutta.
Käydessään tapaamassa vanhempiaan pohjoisessa teki paikallinen lehti kokosivun jutun siitä kuinka meidän oma ei-tullista-tullut neromme on palannut muistelemaan kannustavaa kulttuurielämää Oulussa. Pertti ihmetteli kun ei saa edes kahvia juoda rauhassa. Hänelle kerrottiin että musiikkiluokkatoiminta on hävitetty juuriaan myöten koska se oli epätasa-arvoista niitä kohtaan jotka eivät päässeet siitä lainkaan osalliseksi, ja Pop-Jazz-konservatorio sijaitsi nykyisin vanhassa varastossa kaatopaikan takana. Siellä ei ollut ilmastointia, ei lämmitystä, mutta sen sijaan akustiikkaa hyvin paljon.
Pertti tiesi että mainetta hän ei saisi enää, ei ainakaan Oulussa – Helsinkiin oli jo muutettu – kuin lähtemällä ulkomaille, hukkumalla tiskialtaaseen tai kuolemalla huumeiden yliannostukseen. Hän jäi empimään asiaa koska kaipasi kunnon talvia, ei juonut edes ykkösolutta ja oli Suomen juniorimestari perhosuinnissa. Kuollakaan hän ei vielä halunnut kun oli juuri mennyt naimisiin ja päässä surisi satoja uusia lauluja ja vaimonkin mahassa surisi yksi vähän isompi biisi.
Eikä rahaakaan juuri ollut sillä Teostotulot olivat tippuneet murto-osaan ja levy-yhtiö oli vienyt loput. Eduskunta oli juuri päättänyt että tekijänoikeudet ovat entisen talven lumia, vanhakantaista reviiriajattelua, tokihan kuka tahansa saa kopioida toisten teoksia mielensä mukaan, ei kansalaisvapauksia saa rajoittaa! Mitäs sävelsi, oma vika! Olisi kiitollinen että joku on kiinnostunut! Pertti päätti palata pohjoiseen opettamaan pirunkremppaa innokkaille muusikonaluille, elvyttämään Oulun musiikkiluokkatoimintaa ja puuhasi Pop-Jazz-konservatoriolle kunnon tiloja keskustan tuntumasta.
Hän onnistui vanhana Eurovisiovoittajana kääntämään päättäjien päät musiikkikoulutukselle suosiolliseksi lupaamalla olemaan jokavuotisten IlmaPirunKrempan MaailmanMestaruuskisojen (IPKMM) suojelija. Ehtona oli että kaupunginvaltuusto esiintyisi avajaisissa jänispuvuissa kuten ministerit Euroviisuvoiton jälkeen Helsingissä. Tähän suostuttiin empimättä. Luovuus on sydämen asia myös pohjanperukoilla.
