Carlin Amesin kirjoittama elämänkerta Bruce (2013) Bruce Spingsteenin taipalesta ihmisenä ja muusikkona antaa mielenkiintoisen näkökulman työväenluokkaisen supertähden elämään. Kyse ei – kuten ei liene koskaan – ole artistin tupsahtamisesta maailman tietoisuuteen melkein tyhjästä pelkän lahjakkuuden avulla, vaan takana on aina valtava työ taiteilijana, keikkaraakkina, mutta myös vuosien sinnikäs markkinointi. Amerikkaa mytologisoivat tekstit; autot, naiset, öiset kadut ja vapauden kaipuu, mutta myös tavallisen ihmisen arjen koettelemukset ovat Springsteenin varhaisten kappaleiden ydinkuvastoa.

Muistivihko täyttyy tarinoista ja mies suoltaa biisejä liukuhihnalta. Jättihitti Born in the U.S.A. ymmärrettiin aivan väärin yltiöisänmaalliseksi paatokseksi, ainakin Ronald Reagan teki niin – tahallaan – vaikka kappale kritisoi Vietnamin sotaaa ja veteraanien huonoa kohtelua. Itse pidän myös akustisesta Nebraska-levystä. Sehän oli alunperin kotimankalla tehty demo, mutta jonka tunnelma oli niin aito ja koskettava että se julkaistiin melkein sellaisenaan.

Ajan myötä työlleen täysin antautunut mies hukkaa kykynsä ihmissuhteisiin, tai ne eivät pääse kasvamaan, ja keski-iän ytimessä on pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ennen kuin masennus vie mennessään syvyyksiin mistä ei nousta pinnalle edes kitaralla meloen. Elämää varjostaa vaikeasti masentunut isä ja isovanhemmat, jotka suorastaan omivat pienen pojan liikenneonnettomuudessa kuolleen tyttären korvaajaksi. Keskustelut ammatti-ihmisen kanssa saavat muusikon jalat maan pinnalle ja opettelemaan muutakin kuin biisien tekemistä.

Kirjassa uutta ainakin itselleni oli myös se kuinka paljon Pomo hioo kappaleitaan ja valitsee eri sovitusvaihtoehtojen väliltä. Minusta kappaleet ovat aika yksinkertaisia ison bändin rockralleja ja kuin jammaillen syntyneitä, mutta mitä vielä; loputon kokeileminen ja treenaaminen sekä yhteistyö muusikoiden ja managerin on tärkeä osa lopputulosta. Tokihan kosketinsoittimet, torvet ja taustalaulajat tekevät hommasta hyvinkin haasteellista. Ulospäin veljellinen E Street Band, Springsteenin soundin luoja, on täynnä ristiriitoja eikä vähiten siksi, että välillä Pomo kohtelee lojaaleja muusikkojaan kuin vaihdettavia palkollisia. Joskus ratkaisut ovat taiteellisesti perusteltuja, kaikki palikat eivät istu soitettavaan musiikkiin ja hän joutuu kuuntelemaan enemmän muusikkoa kuin mukavaa kaveria itsessään. 1973 alkaneelle uralle mahtuu kaikenlaista. Taiteilijan matka ei koskaan ole suora; löytääkseen täytyy kadottaa, perille päästäkseen on eksyttävä.

Veriveli Steve van Zandt kestää Brucen oikut ja auttaa aina kun apua tarvitaan. Päiväkausia maailman huipputorvisektion Brecker Brothersin tuskaillessa jonkin Brucen laulun kanssa, astuu van Zandt studioon, heittää nuoteilla vesilintua, laulaa kullekin soittajalle oman stemman ja homma on hoidettu kahdessa tunnissa. Kannattaa muuten katsoa van Zandtin näyttelijänlahjoja, ei ainostaan Sopranosissa, vaan erityisesti norjalaissarjassa Lilyhammer. Siinä gangsterikliseet laitetaan nurin ja oikein moneen kertaan lämpimän huumorin kanssa.

Ikääntyvän laulajan tekstit kuvaavat yhä enemmän rakastamisen ja läheisyyden vaikeutta. Springsteenin ensimmäinen avioliitto näyttelijä Julianne Phillipsin kanssa kestää vain muutaman vuoden. Kirjassa kumpikaan ei sano pahaa sanaa toisesta, Pomo toteaa vain ettei hän osannut muuta kuin tehdä musiikkia. Avioliitto taustalaulajansa Patti Scialfan kanssa ja kolme lasta panevat elämän tärkeysjärjestyksen uusiksi. Perhe muuttaa Brucen kotiseudulle New Jerseyn kulmille suvun ja tavallisen elämän ytimeen. Poikaa viedään kouluun ja naapurin grillijuhliinkin voidaan osallistua ilman henkivartioita ja muuta julkkiskrääsää.

Tuliterä dokumenttielokuva Springsteen & I (2013) kertoo siitä kun äijä on kiertänyt maailmaa, ja kiertää edelleen, sekä artistin suhteesta ja kunnioituksesta fanejaan kohtaan eikä sen vilpittömyyttä ole syytä epäillä. 3-4 -tuntiset konsertit kertovat Pomon energiasta, vimmatusta halusta saada yhteys kuulijoihin mutta myös asenteesta. Kaikki peliin. Mukavaa olla muutaman tunnin maailman napa kun tavallinen arki ja kotiasiat ovat kunnossa.

 

Ei ole internet-yhteyttä