Nuori fasisti seisoo saapasjalat levällään torilla. Katse lipan alla on synkkä ja päättäväinen; vihollinen vaanii porteillamme. Kaksimetrinen lipputanko nojaa hänen vasemman jalkateränsä ulkosivuun ja käsi on ojennettu suorana yhdeksänkymmenen asteen kulmassa sivulle. Hän on elävä kallellaan oleva N-kirjain. Toinen samanlainen tuima seisoo toisella puolella musta lippu hulmuten. Keskellä maastopukuinen poninhäntäpäinen nuori mies jakaa lehtisiä. Ne kertovat siitä että  hyväosaisten rehvastelun aika on ohi, että köyhiä täytyy auttaa ja kansallinen tasa-arvo toteutuu vain uudenlaisen isänmaallisen sosiaalisuuden avulla.

Rannasta poikien takavasemmalta astelee pienin askelin ikämies ruskeassa ulsterissa jo harmaantuneessa parrassaan ryhtinsä menettänyt lippalakki päässä. Kangaskassi pursuaa porkkananvarsia. Aivokasvain on tehnyt hänestä lempeän ja hitaan. Kasvojen iho on silistynyt ja kiire kadonnut. Hän on katsellut leikkaussalien kattovaloja ja johtojen ripustuksia kireä tippapiikki kämmenselässä ja kuunnellut piipittävien laitteiden sinfoniaa, hän on valvonut lukemattomia öitä kokeiden tuloksia odottaessaan testamentti yöpöydän laatikossa. Kuinka monta kertaa hän on kuullut että nyt saattaa vähän kirvellä, hengitä syvään ja vihreän maskin yllä tuntemattoman silmät ovat seuranneet tarkkaavaisesti hänen katoamistaan maahan, josta paluu ei ollut lainkaan varma. Joka kerta hän päätti ettei nukahda ja palasi sekunnin päästä tajuihinsa heräämön verhojen heilahdellessa kiireisten hoitajien tuulessa.

Hitaasti hän päätti jäädä eloon ja nosti lähes halvaantuneen ruumiinsa ihmisten pariin istumaan, sitten uimaan ja lopulta jopa pyöräilemään. Neljä vuotta vaivalloista kiiruhtamista paikallaan. Pelko pysyvistä vaurioista ei koskaan poistuisi. Hän on sairaseläkkeellä oleva historianopettaja, 60-luvun partaradikaali ja immuuni poikain kujeille.

Mies kävelee keskimmäisen maastopukuisen pojan viereen, mutta havaitsee tämän luotaantyöntäväksi ja kylmäksi. Sen sijaan vasemmalla seisova vaalea katsahtaa häneen hetken ennen kuin nostaa sotaelokuvakatseen kohti taivaanrantaa.
– Mitäs asiaa pojat ajavat? mies kysyy vaikka toki tunnistaa saappaat ja lipun symboleihin kätketyn arjalaisuuden välittömästi.
Poika kaivaa taskuaan ja antaa kiiltävälle puolikkaalle A4:lle painetun ohjelmalehtisen.
– Tämä uusi kansallinen sosiaalisuus taitaa olla toinen nimi kansallissosialismille, hän sanoo lappua hetken luettuaan.
Poika vaikenee.
– Tiesitkö, mies menee nyt pojan viereen ettei keskimmäinen joukkueen johtaja kuule, – että Suomessa rasismi on laitonta.
Poika ei sano mitään. Mies laskee kassinsa maahan. Poika on vasta puusta pudonnut, korkeintaan 17-vuotias, lentotaidoton ja ajatteluun kykenemätön viaton sielu.
– Mitäs aattelet näinä tulevinakin työttömyyden vuosina että kun Supon pojat tulevat ottamaan teistä kuvia, joka tapahtuu noin 10 minuutin kuluttua, niin minkähänlaiset mahollisuudet sulla on saada töitä mistään kunnon paikasta? Asteikolla yheksästä kymmeneen.

Poika valahtaa kalpeaksi ja kadottaa hetkeksi selkänsä ikiaikaisen ryhdin. Hän katsoo miestä silmiin ja mies takaisin ystävällisesti mutta lujasti ja suoraan. Sitten poika pälyilee apua hakien kavereitaan, mutta heillä on kiire seistä rotupuhtauden etuvartiossa, eivätkä kiinnitä mitään huomiota kaverinsa ja vanhan miehen keskusteluihin. Pojasta tuntuu että tori on täynnä Suojelupoliisin miehiä.

– Tuota, hän sanoo nuoren miehen pienellä äänellä, – tuota… mun pitäis käydä vessassa, voisitko sä sen aikaa pitää tätä lippua.
Mies ei sano mitään, ojentaa kätensä ja ottaa lujan otteen mustaksi maalatusta puisesta tangosta. Poika katoaa ihmisvilinään taakseen katsomatta. Mies kääntyy fasistien lippu kädessään samaan linjaan kuin jäljelle jääneet nuoret miehet ja alkaa laulaa suureen ääneen:
– We shall overcome, we shall overcome, we shall overcome some day…!

Playstationin panssaritulessa karaistuneet lippalakkipojat kääntyvät katsomaan kuinka heidän nuori ja hoikka natsinoviisinsa on muuttunut kumaraksi parrakkaaksi ukoksi, joka laulaa suureen ääneen heidän rinnallaan 60-luvun rotuerottelun vastaista taistelulaulua. Pojat ovat motissa. Torillinen turisteja keräytyy kolmikon ympärille ja kameroiden moottoriperät ruksuttavat ihmeellistä näkyä; kuinka poliittisesti aivan eri laitaa edustavat eri ikäpolvet voivat yhdessä toimien edistää suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointia! Iltapäivälehtien lööpit tekevät asiasta valtakunnallisen. Poikien haaveet sankarillisesta tulevaisuudesta hampaisiin asti aseistettuina rauhanturvaajina Afganistanin ja Afrikan aroilla kaatuvat Supon valokuva-arkistoon.

Ei ole internet-yhteyttä