Uudenvuodenaattona 1925 Pielisjärvellä on pakkasta -47°. Savusaunassa öljylamppu heittelee muinaisia varjoja nokimustille seinille, kivikasakiuas huokailee hiillossydämenä, ulkona on niin kylmää, että pohjantähti putoaa läheiselle pellolle ja halkeaa, ja niin pimeää että jänikset törmäilevät puihin. Huhtikuisena kevätyönä aitan peiton alla ilolla ja hengästyneenä siitetty olento haluaa tulla maailmaan samasta raosta, joka on nyt ahdas ja kipeä. Vaikka synnytys on lyhyt ja hiljainen, porstuan padan vesi ehtii jäätyä, mutta Jussi iskee sen suurella nyrkillään sulaksi ja lisää puita valkeaan, jotta tummatukkainen ruskeasilmäinen poikavauva voidaan pestä ja kääriä pellavaisiin kapaloihin, omista villoista kudottuun peittoon ja lampaannahkaan. Nöyränä rakkautta täynnä maailmaan syntynyt uusi äiti ottaa lapsen rinnalleen ja imettää tätä isän seuratessa eteisessä korvillaan lumen narinoita pakkasyössä ja etsien kirgiisialaisen metsästäjän silmillään susien ja karhujen varjoja pellon laidasta. Kulkutaudeille ei hänkään mahtaisi mitään, eikä ehkä sille, että janoisia savusaunatonttuja syntyisi tasaisin väliajoin vielä kymmenen lisää.
Aika paljon pakkasta.
Keksin kaiken itse pakkasta lukuun ottamatta, sekin oli vuonna 1919.
Mistä sinä sen tiedät? Et tainnut olla paikalla.
Nyt olin. Katsoin Googlesta.
Niinpä tietysti.
Kuinka sen ajan nainen synnytti, kuinka tummakulmainen hiljainen ukkini siihen suhtautui tai osallistui, oliko naapurin emäntä apuna, sitä en tiedä. Oliko mummo silloin nuori ja kaunis, oliko ukilla tukkaa ja parta, kenties karhuturkki hartioilla, kädessä koirannahkakinttaat, oliko tupa ja navetta jo silloin valmiit, oliko karjaa ja kuinka paljon omin käsin korvesta raivattua peltoa. Ukilla oli Lieksassa 4-vuotias lehtolapsi toisen naisen kanssa. Naimisiin mentyään hän kantoi tytön sylissään 20 kilometriä saloja myöten Pankajärveltä Ruunaaseen hoitoon. Nuori vaimo ei tulokkaasta pitänyt, vaan kiusasi tätä laittamalla ukin lahjaksi ostamat nahkakengät ylös orrelle lapsen ulottumattomiin. Ukin kuultua tästä mummo sai selkäsaunan, mutta se vain lisäsi Karjalan nuoren emännän vihaa ja tytön oli palattava takaisin äitinsä luokse Lieksaan.
– Seuran vuoksi tekaistiin 11 lasta mökkiin. Oli hupasempaa kun tuli kotiin, että oli uutta kasvua nousemassa, ukki kehuskeli myöhemmin, kun muisti alkoi pätkiä, tai kaikki oli tapahtunut toiselle miehelle toisessa ajassa.
Tämä on katkelma romanistani IFA, joka tulee julkaistavaksi keväällä 2013 (Ivan Rotta & Co.).