Jos ihminen kuulee
itsensä sanotaan nyt vaikka 4. sinfonian alusta
hän ei ole yksin.
Ei se sinun ansiotasi ole,
itsellesi sinä sen kirjoitit
kun jälleen kerran kuljit pitkin kuusikujaa
ja muistit kappelin ja linnut
ja ehkä tajusit ettei kukaan sinua
lohduttaisi niin kuin pisarat
pianon koskettimilla.
Se että kehutaan tuntuu hyvältä
mutta kyllä ääni joka repäisee valon rintaan
ja taivaanranta karkeloi kesäaamussa
paljain varpain kuin pehmeä kepponen
on syli.
•
Tempo molto moderato
Ääni luodaan sormiväreillä jota hierotaan
puuhun lämpimin käsin.
Soittaminen on leipomista
eikä sello ole lintu
vaan painava vene jolla on silmät.
Se on kaukana ja lähestyy.
Musiikki syntyy toivomalla
että se on elävä.
Jean älä valita,
eikö se riitä että kuljemme yhdessä
kohti mustien puiden sarastusta,
jääkauden kynsimää kiveä
tänne missä kirjoitan oli ennen meri
ja kaloja.
•
Sinä pidät patarummuista
vaikka ei kai krapula tai sodan mäiske
mikään nautinto ole.
Ne kertovat että tulollaan on vakavaa asiaa
niin kuin kankea ukkonen
tai askeleet vintin portaissa,
että joku on kuollut ja sitä pitää alkaa suremaan
vaikka olisi ilo kesken.
•
runoteoksesta Kaksitoista sinistä kuuta (ntamo 2007)
