Mummot ovat historian
arkunkantajia ja kahvinkeittäjiä, he
petaavat aamun kuin käsikranaatin,
he ovat kokeneet Jaloviinapullon varjon.
Vain he osaavat ajan. Me muut olemme
rauhattomia amanuensseja elämän käytävillä
ohittaen nämä pienihampaiset varjo-olennot
kuin tulevaisuutemme varmuuden.
Vain selväjärkinen mummous
estää maailmaa sortumasta
merkityksettömyyteen. Ilman heitä
olisimme kuolleet nälkään
kuin pakkasoravat punaiseen tykkylumeen.
Jos mummot eivät osaa rakastaa
he ovat käyttäneet kaiken. Sekava höpötys
voi olla koodi jonka menneisyys on kadonnut.
Kuin karpaloiden kehrä he käpertyvät
kukkamaljakon ympärille
muuttuen lämpökynttilöiksi tai kanerviksi
Intiön mustien kivien laaksoon.
Mummot ovat surun suprajohtimia,
he sammuttavat valot
kun maailma loppuu.
Kirjasta Ämpärin räminä (2009).
