Suomen Kuvalehti jaksaa tehdä mielenkiintoisia juttuja tärkeistä asioista ja ihmisistä. Artikkeleissa saattaa olla monta sivua tekstiä joka alkaa olla jo ylellisyyttä; yhä enemmän lehdissä näkee juttuja, joissa on valtava kuva ja tekstiä muutama palstallinen, eikä sekään kummoista. Ja sitten ihmetellään että levikit laihtuvat ja mainostajat siirtyvät sähköiseen mediaan. Myös Hesarin kuukausiliite tarjoaa pohdittuja artikkeleita. http://longplay.fi/ – verkkojulkaisu on uusin sivistyksen tankkauspiste umpikaupallisuuden pikajuoksumatolla.
Viimeisin SK (13-14/2013) tarjoaa hienon henkilökuvan akatemiaprofessori Kai Kailasta. Hän on Helsingin yliopiston Neurobiologisen laboratorion johtaja, professori ja tutkimusjohtaja. Kailan tutkimusten sisällöstä en maallikkona paljoa ymmärrä, mutta kansainvälisesti arvostetun tutkijan mielipide myös maailmanmenosta tekee vaikutuksen. Erityisesti vastasyntyneiden aivojen vaurioitumisriskin ehkäisemisellä on kauaskantoisia seurauksia. ”On mahdollista että ihmiselämän tärkeimmät speksit määräytyvät muutaman ensi tunnin aikana syntymän jälkeen tai jo kohdussa. Silloin aivoissa voi tapahtua asioita, jotka heikentävät elämän laatua hautaan saakka, siis 80 vuotta tai enemmän”, hän kertoo.
Kailan mielestä lapset jäävät yhteiskunnan katveeseen. ”Ylivoimaisesti suurimmat investoinnit aivosairauksien tutkimuksessa menevät elinkaaren loppupäähän, vanheneviin aivoihin. Tämä on täysin nurinkurista.” ”Aluksi puhuttiin Guggenheimista, josta tulikin maailmanpyörä. Sitten puhutaan lastensairaalasta jotakuinkin samassa budjettikehyksessä. Sitten kerätään avustuksia yksityisiltä ihmisiltä. Mistä asti täällä on kerätty avustuksia sairaalaan?” Kailasta tämä on törkeää. ”Lapset ovat tärkein rikkautemme ja luonnonvaramme. Mitä muuta meillä on hitto vie, lunta ja jäätä!” (Suomen Kuvalehti 13-14/2013).
