Musiikki arjen luovana kokemuksena

Kirjassa Henkiseen hyvään oloon. Kodon psykologia. WSOY 2002. 215-219.

Musiikkiterapiaa on Suomessa harjoitettu systemaattisemmin 1960-luvulta lähtien. Ensimmäiset koulutukset käynnistyivät 1970-luvun alussa. Suomen musiikkiterapiayhdistys perustettiin 1973. Perinteisimmät musiikkiterapian sovellusalueet ovat psykiatria ja kehitysvammaisten kuntoutus. Sittemmin musiikkiterapian piiriin on tullut runsaasti uusia kohderyhmiä, kuten esim. kommunikaatiohäiriöiset, neurologisista ongelmista kärsivät, päihdeongelmaiset sekä työuupuneet ja kipupotilaat. Musiikkiterapian asiakkaat edustavat kaikkia ikäryhmiä vauvoista vanhuksiin.

Musiikkiterapeutteja työskentelee mm. erikoissairaanhoidossa, kehitysvammalaitoksissa, kouluissa, vanhustenhoidossa, vankiloissa sekä yksityisinä palveluntuottajina omassa tai toisen musiikkiterapeutin yrityksessä.

Musiikkiterapia on kuntoutus- ja hoitomuoto, jossa musiikin eri elementtejä (rytmi, harmonia, melodia, äänensävy, dynamiikka jne.) käytetään vuorovaikutuksen keskeisenä välineenä yksilöllisesti asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Musiikkiterapian muotoja

Musiikkiterapia voi olla yksilö- tai ryhmäterapiaa. Lähestymistapa voi olla neurologinen, oppimisteoreettinen, psykodynaaminen tai psykoanalyyttinen. Musiikkiterapiaa käytetään sekä kokonaishoidon osana muiden hoitomuotojen rinnalla että pääasiallisena hoitomuotona. Musiikkiterapialla voidaan saavuttaa myönteisiä tuloksia sekä fyysisten että psyykkisten oireiden ja sairauksien hoidossa. Musiikkiterapiaa totutetaan hyvin eri tavoin.

Aktivoiva musiikkiterapia

Aktivoivassa musiikkiterapiassa käytetään hyväksi musiikin nonverbaalista luonnetta ja fysiologisia vaikutuksia tavalla, joka mahdollistaa myös vaikeasti vammaisen tai pitkäaikaissairaan  asiakkaan terapian. Musiikin stimuloivan vaikutuksen avulla saavutettu kontakti asiakkaaseen, kommunikaatiokanavan avautuminen sekä asiakkaan lisääntynyt tietoisuus omasta fyysisestä ja psyykkisestä olemuksestaan luovat edellytykset myös muulle terapialle, kuntoutukselle tai opetukselle. Aktivoivan musiikkiterapian tiheys ja kesto vaihtelevat. Se voi olla luonteeltaan joko pitkäjännitteistä, hitaasti etenevää kuntoutusta tai lyhyehkö alkuvaihe ennen muun tyyppistä musiikkiterapiaa tai muuta kuntoutusta.

Esimerkkejä tavoitteista:

– kontaktin syntyminen
– aivotoimintojen aktivoituminen
– aisti- ja liikekokemusten saaminen
– itseilmaisu- ja kommunikaatiokanavan löytyminen
– tietoisuuden lisääntyminen omasta kehosta ja tunteista

Toiminnallisia valmiuksia edistävä musiikkiterapia

Toiminnallisia valmiuksia edistävässä musiikkiterapiassa menetelmät perustuvat yleensä asiakkaan aktiiviseen osallistumiseen musiikilliseen toimintaan. Terapiassa kehitetään asiakkaan kykyä hahmottaa ympäristöään ja toimia siinä tarkoituksenmukaisella tavalla. Asiakkaan vahvoja alueita hyödyntäen autetaan häntä edistymän niillä osa-alueilla, joilla on vaikeuksia.

Esimerkkejä tavoitteista:

– itseluottamuksen ja myönteisen minäkuvan vahvistuminen
– sosiaalisten valmiuksien kehittyminen
– itseilmaisun kehittyminen
– oma-aloitteisuuden ja omatoimisuuden lisääntyminen
– kehonhahmotuksen ja vartalonhallinnan kehittyminen
– aistihavaintojen jäsentyminen
– rentoutuminen
– kivunlievitys
– käyttäytymisen jäsentyminen ja itsehallinnan kehittyminen

Tukea-antava musiikkiterapia

Tukea-antavassa musiikkiterapiassa luodaan musiikillisia keinoja käyttäen myönteinen ja luottamuksellinen vuorovaikutussuhde. Terapia perustu musiikillisen vuorovaikutuksen lisäksi yleensä myös asioiden sanalliseen käsittelyyn. Terapian tarkoituksena on tukea asiakkaan vahvoja alueita, lisätä hänen itseluottamustaan ja kykyään selviytyä eri elämäntilanteista sekä auttaa häntä löytämään uusia tapoja ajatella ja toimia.

Tukea-antavan musiikkiterapian kesto voi vaihdella suhteellisen lyhytkestoisesta ja intensiivisestä kriisivaiheen terapiasta harvempijaksoiseen ja pitempään terapiaan.

Esimerkkejä tavoitteista:

– itseluottamuksen vahvistuminen
– omien voimavarojen ja vahvojen puolien löytäminen ja niiden käyttöönotto
– ahdistuksen, masennuksen ym. psyykkisten oireiden lieveneminen
– kriisivaiheen yli selviytyminen
– työ- tai toimintakyvyn ylläpitäminen
– selviytyminen ilman laitoshoitoa
– elämänlaadun koheneminen

Itsetuntemusta ja elämänhallintaa kehittävä musiikkiterapia

Itsetuntemusta kehittävässä musiikkiterapiassa musiikkia käytetään tunteiden ja ristiriitojen ilmaisemiseen. Musiikin herättämiä tunteita pyritään tunnistamaan, nimeämään ja käsittelemään. Tavoitteena on oivalluksen avulla omien tunteiden ymmärtäminen, persoonallisuuden rakenteiden vahvistuminen ja sitä kautta terveempi käyttäytyminen.   Itsetuntemusta kehittävä musiikkiterapia on pitkäkestoista ja edellyttää, että asiakkaalle on mahdollista edetä tunteiden sanalliseen käsittelyyn.

Analyyttinen musiikkiterapia

Analyyttisessa musiikkiterapiassa pyritän musiikin avulla löytämään ja työstämään asiakkaan menneisyyteen liittyviä tunteita, mielikuvia ja ristiriitoja. Analyyttinen musiikkiterapia on intensiivistä ja pitkäkestoista terapiatyötä. Tavoitteena on itsetuntemuksen syventäminen ja persoonallisuuden kasvua estävien kokemusten työstäminen.

Edellinen on lainattu suoraan Suomen Musiikkiterapiayhdistyksen sivuilta:http://www.musiikkiterapia.net/. Seuraava on omaa tekstiäni.

Musiikkikokemuksen syventämisestä arkielämässä

Usein kuulee sanottavan kuinka musiikki on terapeuttista. Musiikki voikin merkitä rentoutusta, suvantoa kiireestä ja ahdistuksesta, se voi olla lohtua tuovaa tai innostavaa, ja merkitä mahdollisesta masennuksesta tai lamaannuksesta hetkellisesti ylös nostavaa elämystä, mutta terapiaa musiikki yksin ei ole. Terapia tarkoittaa hoitomuotoa, jossa potilas yhdessä terapeutin kanssa löytää uusia väyliä kasvaa ja kehittyä. Mikäli terapiassa pyritään sisäisten piilossa olevien ja kehitystä ja vuorovaikutusta kahlitsevien seikkojen esiin nousemiseen ja ymmärtämiseen, ei se voi perustua vain pikaiseen lohdutukseen tai helpotukseen. Terapia on välillä myös ahdistavaa ja rankkaan tutkimustyötä pitkäaikaisessa vuorovaikutuksessa. Kuinka siiten arkielämässä musiikkia voisi käyttää yksin oman luovuuden lähteenä, elämänlaadun ja itsetuntemuksen parantamiseen?

Aikuisiässä soittoharrastuksen aloittaminen voi olla yksi sellainen seikka. Moni keski-ikäinen on löytänyt aivan uuden maailman ja ystäväpiirin mm. kuorolaulun kautta. Aikuisuudessa ei uusien asioiden opiskeleminen ole niin hankalaa kuin lapsuudessa ja nuoruudessa, jolloin kyky sietää sitä ettei osaa jotain aivan heti on yleensä parempi. Aikuinen tietää työnteon merkityksen. Aikuiselle tapoihin rutinoituminen tekee tutun ja turvallisen elämänpiirin ulkopuolelle astumisen usein vaikeaksi. Soittimesta voi tulla syvä itseilmaisun ja sisäisen vuoropuhelun väline – ”ystävä joka kuuntelee” – silloinkin kun ihmisystävät eivät ole saapuvilla, vaikka taidot eivät nyt niin suuria olisikaan. Kansanmusiikin ”pelimanniasenne” pitää aloittelevankin muusikon soittamisen iloa yllä. Uuden oppiminen voi jatkua läpi elämän sitä rikastuttaen.  Myös tanssiharrastus on herättänyt monta uinuvaa keski-iän kriisiin sammaloitunutta henkilöä kohti uutta iloa, virkistystä ja jakamisen tunnetta.

Musiikinkuunteluryhmissä rauhoitutaan ainoastaan kuunteluun, yhdessäoloon ja keskusteluun. Musiikin valitsevat potilaat itse tai terapeutti. Terapeutin tehtävänä on olla läsnä auttamassa keskustelua kohti tunne-elämää, omia kokemuksia ja vuorovaikutusta. Tällöin vältytään pinnalliselta ’levyraati’ arvostelulta, vaan paneudutaan omiin kokemuksiin olivat ne kuinka hankalia ja ahdistavia tahansa. Musiikilla on erityinen ominaisuus herättää mielikuvia ja nostaa esiin unohtuneita kokemuksia, elämyksiä ja muistoja. Moni on ryhmässä todennutkin hyvin tärkeän seikan: ”En ole oikeastaan koskaan kuunnellut  musiikkia vain siihen keskittyen saati pysähtynyt ajattelemaan mitä se minussa herättää keskustelemisesta puhumattakaan”.

Tätä on mahdollista kokeilla itsekin kotona kunhan muistaa laittaa puhelimen pois päältä. Yleensä arjen rutiinit ja velvoitteet vaanivat kotona joka nurkassa, eikä sisäistä ja ulkoista tilaa pelkästään musiikille tahdo syntyä. Yksin ei jakamisen kokemuskaan tule mahdolliseksi; jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru puolittuu

Koskettavimman musiikkikokemuksen saa menemällä konserttiin avoimin mielin. Elävä esitys heittää kuulijan kertaheitolla keskelle musiikin kulttuurivoimaa, soittajien ja yleisön vuorovaikutusta, akustiikan ainutlaatuisuutta, musiikin dynaamista, ehtymätöntä ja alati muuttuvaa lähdettä, jossa tunteet rakkaudesta ja läheisyyden kaipuusta murheeseen ja kiivaaseen raivoon ja tuhoon voivat elää turvallisesti sisäisinä musiikkiin sidottuna asiana. Tutustuminen säveltäjiin, soittajiin, instrumenttien ja teoksen historiaan, musiikin tyylisuunnan kehitykseen tai muuhun siihen liittyvään voi avata vieraankin musiikin aivan uudella tavalla. Samojen elämän lakien alaiset Ihmiset senkin ovat tehneet.

Luovan kokemuksen merkityksestä

Vaikeat minuutta uhkaavat mielikuvat eivät yleensä nouse tietoisuuteemme kovin helposti, koska sisäinen eheyttä turvaava suojautumisjärjestelmämme kätkee ne varsin ripeästi niiden aiheuttaessa kestämätöntä ahdistusta. Ajoittainen arkipäivän ahdistuneisuus esimerkiksi elämänkaareen tai ikäkriiseihin liittyen voi muuntua uudeksi kasvuksi jos saamme kosketuksen luovien ja elvyttävien kokemusten rinnalla esimerkiksi masennukseen tai kiukkuun. Luovuus ei tarkoita ainoastaan taiteellista kokemusta, tekemistä tai taitoa vaan myös elämystä vaikkapa luonnossa tai ystävien kanssa. Vaikea pitkään kestävä ahdistus, masennus tai kriisi vaatii aina psykoterapeuttista hoitoa.

Virkistymisen ja eheytymisen kokemus ei useinkaan liity siihen että on ollut jossain pinnallisen hauskassa ja kevyessä tilaisuudessa, – vaikka niitäkin tietysti tarvitaan – , vaan siihen että on tullut kosketetuksi ristiriitoineen päivineen, siis elämyksiin jotka eivät aina ole miellyttäviä, mutta sisäisesti tosia. Tällöin yleensä koetaan että tämä musiikki, kirja, teatteriesitys tai elokuva kertoi minusta. Tässä on kulttuurin merkitys ihmiselle ja ihmiskunnalle.

Luovuutta tarvitsemme että voimme tulla toimeen yksinäisyytemme kanssa, että sisäinen vuoropuhelumme pysyy elossa. Kulttuuria tarvitsemme että voimme jakaa sisintämme, ettemme jäisi sosiaalisesti liian yksin. Psykoterapeuttinen hoito astuu kuvaan silloin kun nämä seikat eivät ole enää omin voimin palautettavissa.

Kuvassa on kyse ihan tavallisesta musiikkitoiminnasta eli Jukka Tervo band keikalla Hupisaarilla n. 1978 ehkä.