Eilisen 4.11.2026 Yle Tv 1 kulttuurikocktailin jakso sai kokeneen nuorisoterapeutin vetämään henkeä ja verenpaineen nousemaan. Katsottiin klippi (fiktiivisen) Focus-sarjan kohtauksesta, jossa kunnianhimoinen narsistinen ja manipuloiva luisteluvalmentaja, jota Laura Malmivaara ansiokkaasti esittää, opastaa valmennettavaansa nuorta haavoittuvaa alaikäistä tyttöä ennen suoristusta näin:
Säälittävä kakara, edes sun oma äiti ei ole täällä sinua kannustamassa. Mäkin on täällä vaan säälistä. Ja jos sun luistelu on yhtä surkeeta kun se on viimepäivinä ollut, niin en mäkään jaksa sua kauaa katella. Sit sulla ei oikeestaan ole enää ketään, ei ketään.
Henrik Dettmann, arvostettu koripallovalmentaja oli sitä mieltä että ihan ok, joskus pitää ottaa kovat keinot käyttöön että saadaan tulosta. Valmentaja tietää mikä on tie urheilijan sydämeen (…) Tossa kohtaa ei ollu enää pehmeä tietä vaan oli kovan valmennuksen tie (…) En mä nää tossa mitään hirvittävän vakavaa, Dettmann selittää että kyse on yhteisestä tavoitteesta ja keinot nyt voi olla tuollaisetkin. Sitten hän vähän peruuttelee ettei tota uhkaa tuossa nyt ehkä ois tarvonnu olla.
Tove on lahjakas luistelija, jolla on suuria ongelmia kasvunsa kanssa ja vaikeat kotilolot. Hänen ainoa keinonsa saada itseluottamusta ja toiset arvostamaan ja rakastamaan häntä on menestyminen luistelijana – ja kokea olympialaiset! Hän jopa alkaa myymään veljensä adhd-lääkkeitä rahoittaakseen valmennuksen ja unelmaansa.
Valmentajista Tove etsii kannustavaa äitiä, jota ei siis ohjemassa ole ollenkaan, ainoastaan sohvalla makaava masentunut isä, kahdesta valmentajasta; molemmat ovat kunnianhimoisia mutta kovasti erilaisia. Toinen on jäätävä ja välillä lämmin manipuloija ja toinen luistelumaailmassa haavoitettu ja ulos heitetty pettymys.
Vieraina oleva hienon Focuksen ohjaaja Petra Lumioksa ja juontaja Iida Rauhalammi hymyilevät ihan lampaina mitä nyt vähän vastaan laitaen kun setämies kertoo miten urheilumaailmassa kypsymättömiä nuoria saa joutuu ja joskus pitääkin kohdella.
Focuksen ansio on nimenomaan kuvata luistelumaailman armottomuutta ja toksisia valmentaja-urheilijasuhteita ja menestymisen pakkoa millä hinnalla hyvänsä. Tästä nyt on oikeassa maailmassa runsaasti esimerkkejä erityisesti luistelun kohdalla.
Onneksi asiat ovat muuttuneet ja naama punaisina huutavia valmentajia ja nuoria nöyryyttäviä ei näe enää niin paljon kuin ennen. On totta, kuten Dettmann sanoo, urheilumaailma on hyvä paikka kasvaa onnistumisten ja pettymisten ja ennen kaikkea yhdessä tekemisen kautta. On vaan niin että me näemme vain ne menestyjät, siellä murskautuneita emme.
64
0
5.11.2026
