Isoisäni oli karvainen mies,
metsällä sai olla varuillaan
ettei hän ampunut itseään sutena.

Hiljainen viisaus ei näkynyt,
mutta askelissa oli
päämäärän tuntu
eikä saunassa pulistu.

	≈

Hän oli niin vanha etten saanut yhteyttä
ja sodat joissa hän lähinnä oleili
olivat tuntemattomia. Suurin osa niistä käytiin
sanoja vastaan.

En tiedä montako miestä hän tappoi,
luulen että useimmiten hän puhui itsensä pulasta.

	≈

Hänen vyöllään roikkui
lyhytteräinen puukko kuin teräksen kuutamo,
paljon pienempi kuin jalkojen välissä.

Molemmille oli käyttöä,
puukolla hän myöskin söi.
 
	≈

Ihmettelin hänen hiljaisuuttaan
kunnes ymmärsin kalojen kuulevan.

Hänen maailmassaan vain naiset puhuivat.

                       ≈

Kalavalheita hän kyllä kertoi
nauraen ämpäri rämisten.

Niitä oli hauska kuunnella sillä olihan
ukko vielä elossa kun huulet liikkuivat.

Kyllä maailmaan ääntä mahtuu, mummo tokaisi.
En olisi aivan varma, kuulin ukin ajattelevan
ja huomasin karvojen kasvavan
minullekin oikeaan paikkaan

ja kiveksetkin laskeutuivat.

	≈

Ihan mahdoton naistenmies hän oli.
Kädet olivat isot kuin koskettimet.

Sitä on vaikea ymmärtää koska
hän oli sen ikäinen. Jos kuvittelen ukin
saaneen sanoiksi kävelytyylinsä ja sen
kuinka hän katsoi joelle, voi olla että kirnut

kautta maanpiirin olivat hengästyneitä.

                    ≈

Muusikon ja tukkijätkän hommissa on
vain vähän eroa. Tukkilaisilla on isommat vehkeet
ja ulkotyö. Kelloa hän katsoi vain kaksi kertaa

päivässä. Aurinko jätättää, hän sanoi
ja tuijotti tuimasti taivaalle.

                    ≈

Oltiin kalassa ja minä soudin.
Ukki katseli rantoja ja taivasta kuin
metsäpalovaroitusta
ja muuttui hiljalleen karhuksi.

Pilke silmissä kertoi että hän teeskenteli.

	≈

Kun alkoi sataa oli kiire.
Hän yskäisi kerran ja hetkessä
oli ruskeaselkäisten poikien
niittokone kantanut pellon latoon

ja riuskat lihakset
kosteaa ilmaa nuuhkien
odottivat että ukki siirtää sateen
naapurin puolelle.

                    ≈

Kuutamo poltti seinään reiän
ja talven pimeä narina löi
korvat tukkoon. Ukki nakkeli klapeja uuniin

ja tunsi kevään vaikka pakkanen
vasta paukutteli mustia housujaan pihalla.

Hän oli ulkoilmaihminen sisälläkin.

	≈

Voisi ajatella että sarkahousujen
sepaluksen auki jättäminen johtuisi vanhuudesta,
mutta luulen että kysymys on enemmän

synergiasta tai ilmastonmuutoksen
ja viettitasapainon vaatimista

erityisjärjestelyistä elämän ehtoopuolella
jolloin tunne menee tyylin edelle.

Myös huomionkipeys voisi tulla kyseeseen koska
joskus hän nauraakähätti lämmittäessään saunaa

pelkällä katseella.

                    ≈

Tuvan seinällä roikkuva hirvikivääri
oli auktoriteetti, eikä sillä koskaan ammuttu

muita kuin eläimiä.

Rukkaset pankon päällä odottivat
malttamattomina hänen lämpimiä käsiään.

	≈

Kirves oli kevyt ja turvallinen
kuin rukousnauhasta tehty ruoska
jota liiterissä hiljaa makaavat halot pelkäsivät.

Yksikään puu ei päässyt elävänä pakoon.

                    ≈

Karjalankarhukoira hiljeni kuin nyrkistä
hänen astuessaan iättömänä pihaan. Kissat
kokevat olevansa kaiken yläpuolella

mutta niin nämäkin tervehtivät ukkiani
kuin sulttaania etäältä.

	≈


Mummo hoiti perheen ja karjan,
ukki pellot ja maailman.
	
Hän onnistui syntymään saappaat jalassa
ja oikeaan aikaan. Kapinaan hän oli
liian nuori ja talvisotaan vanha.

Pojatkaan eivät joutuneet rintamalle
vaan ryyppäsivät itsensä hengiltä.

                    ≈

Ukki tiesi asioita joille ei ollut enää käyttöä.
Hän olisi voinut istua tsaarin tai maaorjan
pöydässä itsenään kuin saunassa.

Kunnioitus jota hän lapsissaan herätti
muistutti pelkoa ja rakkautta.

	≈

Kun ajattelen isoisääni kuulen
minulle tuntematonta musiikkia
erämaitten taajuuksilta.

Haulikon tukki lepäsi hänen poskellaan
kuin lauhkean teurastajan kirves.

Hänen teoillaan oli aina tarkoitus
joita en vielä ymmärrä.

                    ≈

Hän oli niin vanha että oli paikalla
päättämässä mihin suuntaan joki virtaisi

eikä ole päätöstään koskaan pyörtänyt
päinvastoin kuin taivaan kohdalla.

Sitä voi tarpeen vaatiessa nostaa
kun tuomi kukkii.

	≈

Ukki ripotteli suolaa makkaran päälle
eläen yli 90-vuotiaaksi. Pelkästään
saunan ja pirtin välisellä matkalla
hän pystyi olemaan kaukana.

Jokea hän pelkäsi koska vain se oli
viisaampi kuin hän.

                    ≈

Niin hän astui tervahautaansa
kantaen kirgiisialaisia geenejään mykkänä
ja hampaattomana kuin faarao.

Kenties hän osasi vain kyrillisiä kirjaimia
joita eläimet ja metsä käyttävät.

                    ≈

Kun ukki kuoli kukaan ei ilmoittanut
minulle. Ajattelivat että tokihan sen huomasin.

Aurinko ei enää jätätä.



Kirjasta RUNOT 1995-2017