Musiikkiterapia 1997
Olen työskennellyt musiikkiterapeuttina useissa työyhteisöissä. Tässä esityksessä pyrin kokoamaan joitakin perusasioita musiikkiterapiatoiminnan aloittamiseksi ja kestävän pohjan luomiseksi. Musiikkiterapeuttien koulutus ja tutkimus ovat luonnollisesti pohja musiikkiterapian kehittämiselle, mutta myös sen soveltaminen eri yhteisöissä on hyvin hedelmällistä ja tärkeää. Artikkelin synnyssä oli suureksi avuksi keväällä 1997 Oulussa pitämämme seminaari musiikkiterapeuttien ja sitä opiskelevien eri alojen työntekijöiden kanssa. Esittämäni asetelmat saattavat koskea musiikkiterapeutteja, mutta erityisesti pyrin kuvaamanaan sitä tietä joka odottaa työssään musiikkiterapiaa toteuttavaa hoitajaa. Musiikkiterapiakoulutus jää tämän esityksen ulkopuolelle.
Innostunut pelimanni
Jos musiikkiterapiatoiminta syntyisi hallinnollisen kaavan mukaan perustettaisiin ensin musiikkiterapeutin virka, määriteltäisiin hänen tehtävänsä ja valittaisiin virkaan pätevä koulutettu henkilö. Oma tieni, kuten monen muunkin pitkään alalla olleen musiikkiterapeutin, avautui aivan toisin päin. Osastotyöhän en päässyt ilman koulutusta mutta ylihoitaja otti puheeksi olisinko mahdollisesti musiikillisesti suuntautunut ja kiinnostaisiko minua aloittaa musiikkitoiminnan kokeileminen toisen hoitajan kanssa?
Tuo pieni keskustelu yli 20 vuotta sitten oli hyvin tärkeä ammatillisen urani suunnan valinnassa. Vuosia myöhemmin aloitin musiikkiterapeutin tehtävissä nuorisopsykiatrisella osastolla. Kun kysyn toimenkuvaani minulle vastattiin ”miten me sen voimme tietää?”. Sain täysi vapaan kädet kehittää nuorisomusiikkiterapiaa. Siihen ei ollu varsinaista virkaa mutta arvostus oli niin vakaalla pohjalla että työrauhani taattiin klinikan sisäisin järjestelyin vuosikausiksi.
Tarve oli, valmiita musiikkiterapeutteja ei. Mielestäni musiikkiterapiatyön, kuten minkä tahansa luovan työn peruskivi on tekijän aito innostuneisuus ja kiinnostus. Musiikkiterapiassa tämä kiinnostus perustuu omaan henkilökohtaiseen kokemukseen sekä musiikin että vuorovaikutussuhteiden merkitykselle omassa kehityksessä. Innostunut pelimanni on hyvä musiikkiterapeutin kuin sitä soveltavan hoitajankin lähtökohta. Kun työnohjaus on kunnossa voi myös hoitaja aloittaa musiikkiterapian kokeilemisen siitä kiinnostuneessa työyhteisössä.
Kliininen kokemus
Olipa työtä tekemässä koulutettu musiikkiterapeutti tai musiikkiterapiaa soveltava henkilökunnan jäsen on toiminnan ydin kliininen työ. Uuden oppiminen ei ole mahdollista jos potilastyö ei ole riittävän pitkäaikaista ja intensiivistä. Teorian, tilastojen ja filosofian kierrättäminen ilman henkilökohtaista kokemusta ei elä ellei itsellä ole kaikupohjaa oman kokemuksen kautta. Käytännön työ herättää oivalluksia, uutta kiinnostusta ja uusia kysymyksiä.
Oma työni perustuu tiiviiseen yhteistyöhön. Tapaan musiikkiterapiaan hakeutuvia vähintään kaksi kertaa viikossa riittävän kauan, usein usean vuoden ajan. Harvajaksoisempi tapaaminen on usein raskasta ja sen hyötysuhde on huono. Vuorovaikutuksen syttyminen saattaa olla vaivalloista viikon taon jälkeen ja tuntuu kuin aloittaisia aina alusta eivätkä potilaan piilossa olevat luovat kyvyt sekä ristiriidat pääse nousemaan esiin riittävästi. Joskus tapaaminen kerran viikossa saattaa kehitystä mutta kaksi kertaa viikossa toteutettavalla terapialla saadaan kolmikertainen hyöty. Myös tiiviimpi kuin kaksi kertaa viikossa toteutettava terapia on perusteltua silloin kun yhteyden rakentaminen potilaaseen on erityisen työlästä tai ei onnistu muilla menetelmillä. Intensiivinen työ vaatii molemmilta enemmän.
Työryhmän merkitys
Musiikkiterapiaa tekevä saa tarvitsemaansa tukea jos työryhmä on kiinnostunut musiikkiterapiasta ja haluaa seurata yksittäisen työntekijän työtä raporteilla ja työnohjaustilanteissa. Jos potilaan mahdollinen kehitys voidaan nähdä työryhmässä, rikastuu koko työyhteisö musiikkiterapiasta. Musiikkiterapeutille tai sitä soveltavalle hoitajalle työryhmän eri ammattikuntien kokemus tuo uusia arvokkaita näkökulmia. Mikäli kliininen työ ei toteudu riittävän pitkäaikaisesti ja intensiivisesti ei potilaan, terapeutin eikä työryhmän ymmärrys lisäänny.
Jos työryhmä suhtautuu nihkeästi terapiatoimintaa kohtaan jää hoitaja yksin ja työ tyrehtyy, hän joutuu luopumaan tehtävästään tai hakeutuu toisaalle. Käytän tässä yhteydessä työryhmä sanaa, sillä tiimi on mielestäni enemmän; sinä ollaan sitouduttu pitkäaikaiseen tietyn näkökulman opiskeluun yhdessä toisten kanssa ja että eri toiminnot on liitetty osaksi hoitokulttuuria.
Pioneerityötä
Musiikkiterapiaa toteuttava työntekijä ei heti voi olettaa työryhmän kiinnostusta työtään kohtaan. Sehän voi olla aivan uutta ja tuntematonta. Vasta kun hän voi esittää työnsä sisältöä ja tuloksia voi mielenkiinto herätä. Pioneerityö ilman sanottavampaa vastakaikua saattaa kestää vuoden tai kaksikin. On muistettava että musiikkiin pohjautuva työ voi olla täyttä hebreaa ihmisille joilla ei ole kosketusta musiikkiin. Kirjalliset muistiinpanot, tapausselostukset, ääni- ja kuvanauhoitukset mahdollistavat sisällön jakamisen. Jos muistiinpanoja ei voi jakaa työryhmässä tai työnohjauksessa ne jäävät helposti tekemättä. Muistiinpanot ovat keskeinen osa terapiatyön integraatiota, terapeutin psyykkistä työtä. Kuvanauhojen käyttö on lyömätön tapa kuvata terapiansisältöjä. Joskus käytän reipasta kuvailevaa kieltä joka sattaa aiheuttaa pientä hämmennystä kuivakkaaseen sairaalakieleen tottuneille, mutta vuoropuhelun tunnesisältö avautuu joskus niin paremmin. Tämä on tietysti myös temperamentti kysymys.
Työskennellessäni suuressa psykiatrisessa sairaalassa jo eläkeikää lähestyvä arvostettu ja pelättykin ylihoitajan ”arkkityyppi” aivan yllättäin (todellakin!) hypähti vanhoilla jaloillaan toimistoni ovesta sisään. Onneksi satuin sillä hetkellä kirjoittamaan jotain jonka saattoi tulkita työn tekemiseksi. Hän istahti viereeni ja kysyi kuulumisiani. Hieman säikähtäneenä ja kiukkuisena sanoin ettei täällä liikaa meikäläistä kannusteta. Hän nousi hitaasti ylös, taputti pari kertaa päälakeani ja astui sanaakaan sanomatta ovesta ulos.
Hankalinta on näennäinen tuki. Tällöin kannustetaan sinänsä hyvää asiaa, mutta siihen ei panosteta. Kriisi- ja valintatilanteissa kun sanojen tulisi muuttua teoksi työntekijä jätetään yksin.
Sitoutuminen
Sitoutuminen terapiatyöhän tarkoittaa ulkoisesti sitä että yhteisesti sovitaan kuinka tiiviisti tavataan ja milloin. Vasta tämän jälkeen potilas alkaa eri keinoin testata kuinka tärkeänä hoitaja sopimusta pitää. Kun hoitaja pitää sopimuksesta kiinni potilas alkaa kunnioittaa sitä ja ymmärtää sen sitovan myös häntä. Ulkoinen sopimus muuttuu näin sisäiseksi, turvallisuus testauksen jälkeen kokemukseksi ja luovuus voi alkaa elää ihmisten välillä. Hoitaja ei voi tehdä sopimusta jos työyhteisöä ei seiso sen takana.
Keskustelin kerran erään 13- vuotiaan pojan kanssa terapiasopimuksesta.
– Mitä? Pitääkö minun raahautua tänne kaksi kertaa viikossa!
– Pitäähän minunkin, vastasin.
– Ajaa, no sitten, hän sanoi ja pitkä työ alkoi.
14 -vuotias tyttö ei puolestaan suostunut minkäänlaiseen sanalliseen sopimukseen kanssani, mutta aloitimme yhteistyön kuitenkin hänen suurten vaikeuksien takia. Kolmen vuoden päästä hän halusi lopettaa mielestäni vielä kesken olevan terapian. Vetosin sopimukseemme mutta hän sanoi ettei ollu sopinut kanssani yhtään mitään. Sanoin huomanneeni hänen terapian alussa virittämänsä ansan, jättäytyessään passiiviseksi sopimusasiassa. Nyt hän halusi käyttää sitä yhteistyömme mitätöimiseksi. Kuitenkin hän mielestäni on aivan uudessa kehitysvaiheessa ja kykenee arvioimaan yhteistyömme pysyvyyden ja luotettavuuden merkitystä kokemuksensa pohjalta. Uusi vaihe hoidossa saattoi alkaa.
Hyvän vastaanoton saanut terapeutti tai hoitaja löytää edestään pian uuden pulman. On imartelevaa ja kannustavaa olla suosittu, mutta suojellakseen mahdollisuuksiaan syventää työtään on ei -sanan käyttäminen joskus välttämätöntä. Tämä saattaa olla yllättävän vaikeaa.
Sisäiset esteemme ovat aina läsnä. Peruskysymyksemme on voimmeko kehittyä työssämme. Terapiatyössä se tarkoittaa väistämättä omaa kehitystämme. Jokaisella meillä on henkilökohtaisia kivun ja sokeuden pisteitä, joita emme kykene näkemään, emmekä syvemmässä mielessä ymmärrä niitä toisissakaan ennen ymmärrystä itsemme suhteen. Suuri syy musiikkitoiminnan kuihtumiseen lienee yksin jääminen ja jatkuvan koulutuksen ja puuttuminen. Ennen pitkää esiin nousevat kysymykset säännöllisen työnohjauksen ja oman hoidon merkityksestä.
Kohti eriytymistä
Mikäli edellä kuvattuja seikkoja on voitu riittävästi työstää ja terapiatoiminta sujuu nousee eteen uusia haasteita. Osastolla mahdollisesti rajoista ja turvallisuudesta vastaavana ”poliisina” toimiva kokee itsessään ristiriidan pykiessään terapiatilanteissa toimimaan luovuutta ja itseilmaisua kannustavana hahmona. Vain harvoin kolmivuorotyö antaa mahdollisuuden kaksi kertaa viikossa tapahtuvaan säännöllisen ryhmä- tai yksilöterapian toteuttamiseen. Eräs ratkaisu on erottaa työstä tietty aika pelkästään musiikkiterapiaa varten. Tämä vaatii paljon arvostusta, hyvää tahtoa ja joustohaluja multa työryhmältä.
Työnohjauksen merkityksestä
Kokenut ja koulutettu musiikkiterapeutti antaa arvoa työnohjaukselle. Jokainen vuorovaikutussuhde on uusi ja ennen kokematon. Vaaroja on ainakin kaksi; hän menettää kokonaan uskonsa työn mielekkyyteen tai luulee pystyvänsä mihin vain. Terapeutin työnohjaajan ei tarvitse olla musiikkiterapeutti, vaan kokenut luovuudesta ja mahdollisesti musiikista kiinnostunut ammatti-ihminen. Hoitajan työnohjaajan tulee olla musiikkiterapeutti; hän voi antaa vinkkejä myös itse metodiin vuorovaikutussuhteen dynamiikan tarkastelun lisäksi.
Yhteenvetoa
Terapeutin tehtävä on auttaa potilasta löytämään luovuutensa. Tässä hän ei onnistu jos ei kykene huolehtimaan omastaan. Itseilmaisu ja purkautuminen musiikin avulla ovat musiikkiterapian esiasteita. Vasta jakaminen mahdollistaa luovuuden. Ilman turvallisuutta ja pysyvyyttä ei luovuuden sisäisiä esteitä voida riittävästi ymmärtää ja työstää. Musiikkiterapeutin tehtävä on musiikin avulla:
– luoda yhteys potilaaseen
– rikastuttaa vuorovaikutusta
– auttaa potilasta saamaan kosketusta tunteisiinsa ja mielikuviinsa.
Se kuinka tämän jälkeen toimitaan riippuu potilaan häiriöstä tai kehitysjuuttumasta sekä terapeutin/hoitajan koulutuksesta, kokemuksesta ja työryhmän työtavasta. Joskus suurella vaivalla syttymään saatu yhteys ja kasvun toive sammutetaan epäämällä luovan yhteistyön jatkuminen byrokraattisiin ulkoisiin syihin vedoten. Silloin voidaan mennä anonyymin kollektiivisuuden taakse tyyliin ”… kyllähän minä mutta…”.
Lyhyet osastohoidot, jotka saattavat olla hyvinkin perusteltuja, eivät aina anna mahdollisuutta syventää vuorovaikutusta. Avuksi tule polikliinisen musiikkiterapian jatkaminen ostohoidon päätyttyä. Musiikkiterapia voi avata tietä myös muiden hoitomuotojen kuten psykoterapian aloittamiseen. Terapeuttinen näkemys tarkoittaa sitä että luodaan edellytyksiä psyykkisen kasvun esiin nousemiseen potilaan taholta. Kasvatuksellinen puolestaan merkitsee sitä että niitä yritetään sijoittaa häneen ulkoa tuloksellisesti ja pikavauhtia. Todellista kehitystä ei voi kiirehtiä.
Työssä kehittyminen on mahdotonta jos joutuu hajottamaan työpanostaan liian laajalle, ja jos työyhteisö ja sitä mukaa työtoverit vaihtuvat koko ajan. Myös työtavan muunteleminen vaikeuttaa jonkin metodin opiskelijaksi, tuntijaksi ja kehittäjäksi. Oulussa vakiintuneet olosuhteet ja henkilökunnan pysyvyys ovat tehneet musiikkiterapian kehittämisen mahdolliseksi.
Musiikkiterapian pitkä perinteet, hyvät työnohjausolosuhteet, koulutetut terapeutit sekä pitkäaikaisen ja säännöllisen työnohjauksen arvon löytäneen hoitajat ovat omalla työllään luoneet musiikkiterapialle vakaan arvostuksen ja tilan.
Mikään koulutus ei tee meistä luovia. Se voi antaa uskoa ja uusia välineitä toteuttaa sitä. Henkilökohtainen luovuus tulee löytää aina uudelleen ja uudelleen. Ei ole olemassa luovia työyhteisöjä. On vain luovia persoonallisuuksia ja kenties kahden hengen suhteita joissa toisen luovuus kannustaa toista. Siellä missä on luovuutta on aina kateutta. Työryhmä sen sijaan voi olla suvaitseva ja kannustava. Näkemykseni mukaan sisäinen eheytyminen voi tapahtua ainoastaan luottamuksellisissa ja pitkäaikaisissa vuorovaikutussuhteissa. Luova innostuneisuus ei yksin kanna pitkälle. Kysymykseksi nousee se kuinka se voi syvetä kestäväksi kiinnostukseksi tätä rankaa mutta antoisaa työtä.
Kuva Queen + Adam Lambert: The Rhapsody Tour 24.7.2022 Nokia Arena, Tampere.
