Autiotalo – varhaisnuoruusikäisen tytön musiikkikokemuksen tarkastelua

Nuorisotutkimus 2/1991

Rockmusiikilla on nuoruusiän eri kehitysvaiheissa erilaisia merkityksiä. Ovathan 13-, 15- tai 19-vuotiaat nuoret sisäisesti aivan eri kehitysvaiheissa. Poikien aktiivisuus rockmusiikin parissa on nuorisokulttuurissa ollut hyvin esillä. Pojat soittavat paljon ja ilmaisevat itseään nuoruusiässä toiminnan kautta. Musiikilla on myös tyttöjen nuoruusiässä suuri merkitys, mutta se ilmenee eri tavoin aivan kuin tyttöjen poikien kehityskin nuoruusiässä kulkee eri ratoja. (Lisäys 2006: Tässä asiassa tilanne on 15 vuoden aikana muuttunut paljon; myös tytöt soittavat, säveltävät ja esittävät omaa musiikkiaan hyvin paljon ja se on hyvä se).

Dingo yhtye näytteli merkittävää osaa varhaisnuoruusikäisten tyttöjen nuorisokulttuurimaailmassa vuosina 1984-1986. Sen suosio oli kotimaisissa olosuhteissa ennennäkemätön. Tarkastelen seuraavassa tytön varhaisnuoruusiän kehityksen ja musiikin suhdetta Dingon Autiotalo– kappaleen kautta. En pyri mihinkään yksiselitteiseen totuuteen vaan tarkastelukulmani on kysyvä ja kuvaava. Lähestyn aihetta erityisen nuoruusikäisten musiikkiterapeuttina, mutta myös muusikkona ja laulutekijänä.

Autiotalo

Vasta musiikin, soundien, rytmien, melodian, instrumenttien, laulun ja näiden lukemattomien sävyjen yhteisvaikutelma sanoihin yhdistettynä, ja ennen kaikkea niihin sijoitetut mielikuvat, luovat rockmusiikin. Niitä ei voi irrottaa toisistaan kokonaisuuden särkymättä. Luonnollisesti musiikin kokijalle elämys on aina yksilöllinen ja ainutkertainen. Sama kappale eri tunnelmissa saattaa tuntua erilaiselta.

Kun kuvaan kappaleen sisältöä on mielessäni konserttitilanne, jossa Dingo-yhtye soittaa laulusolisti Neumannin tanssiessa ja  laulaessa. Jokainen tyttö toistaa Neumannin sanoja yleisömeren kiihkeässä puristuksessa. Syntyy tilanne jossa Neumann laulaa tytöille ja tytöt Neumannille. Juuri tämä vastavuoroisuus luo tilanteen, jossa laulun minä-hahmo voi vaihtaa paikkaa vapaasti milloin mihinkin suuntaan riippuen siitä samaistuuko kuuntelija laulajaan vai onko hän se, jolle lauletaan vai molempia. Mielestäni on olennaista että tytöt sekä ihailevat ja haaveksivat Neumannista että samaistuvat tähän.

Kun Dingo saapuu kaupunkiin ovat oireet tyttärillä
hiusten laittaminen Neumann tyyliin
Neumann-meikin laittaminen
huivien, rannerenkaiden, merkkien yms. osto
Dingon kuvien osto ja ihailu
Dingon levyjen kuunteleminen
Muistaa Taivaan isää rukouksella ja pyytää
hartaasti lupaa päästä Dingon konserttiin…

Tyttö 16 v.

Konserttitilanteessa kysymys on yhteisestä haltioitumisesta ja riitistä, jossa musiikkia koettaessa yksilölliset ja yhteiset fantasiat kohtaavat ja voivat tulla jaetuiksi.

Autiotalo transitionaaliobjektina

Dingon laulujen erikoinen voima on niiden visuaalisuudessa ja siinä, että ne poimivat aiheensa satujen ja seikkailujen mielikuvitusta kiihottavasta maailmasta. Myös tässä mielessä se mielestäni sopii niin hyvin varhaisnuoruusikään, lapsuuden ja nuoruuden leikkauskohtaan. Autiotalo on rakenteeltaan perinteinen beatpohjainen rock. Sovituksen hidas mollipohjainen A-osa ja kiivas, moniäänisesti laulettu rinnakkaisessa duurissa kulkeva B-osa luovat kappaleeseen dynaamisen vastakohtien jännitteen. Laulun instrumentaali-introssa voi kuulla oven hitaan narinan joka yltyy rytmiseksi vinkunaksi. Sitä seuraa pitkitetty piinaava tauko ennen laulun alkua. Se, mikä ovi voisi olla kyseessä, on jokaisen oman mielen muokattavissa. Jo laulun alussa syntyy ajattomuuden tai moniaikaisuuden tunnelma, jossa monet mielikuvat ovat yhtä aikaa olemassa kuten unessa tai piilotajunnassa. Tämä kokemus kuuluu myös syviin taide-elämyksiin.

Kokeileva intro virittää kuulijan pitkine taukoineen odotuksen tunnelmaan. Mitähän mahtaa seuraavaksi kuulua? Menevätkö mielikuvat lapsuuteen, syntyykö efekteistä kauhuelokuvan piinaava jännitys vai onko sillä seksuaalinen sisältö vai kaikkia näitä yhtä aikaa? Mitä Autiotalon oven takana oikein piilee?

Autiotalo (Neumann)

aurinko laskee selkäsi taa
se värjää sun hiuksesi punaisellaan
eput laulaa älä mene njet njet
menet tai et silti sydämeni viet
on silmissäs Andalucian yöt
ja pimeässä pääni sun rinnoille lyön
en uskalla edes ääneen hengittää
ja tuoksusi vie tajuntani pimeään.

Ensimmäisessä säkeistössä on mahdollista kuulla miehen/pojan katselevan rakastettuaan dramatisoidussa tilanteessa, jonka tunnelmat tuntuvat viittaavan pois arkitodellisuudesta. Laulun “minä” katsoo tytön hiuksia ja silmiä, on hyvin lähellä ja tuntuu, että kuva särkyy, jos edes hengittää hiukan. Laulajan kuiskaavan ääni kertoo läheisyyden tuoksun vievän pimeään.

Tämän kaiken voi mielestäni nähdä ensirakkauden ja läheisyyden löytymisen hurmiona, mystisenä ikuisuuskokemuksena, joka rakastumisen tunteeseen kuuluu. Tyttö voisi kuvitella laulun myötä olevansa laulajan kaipuun kohde ja ehkä myös itse olevansa se, joka rakastaa. Varhaisnuoruusikäinen tyttö ei vielä ole kokenut seurustelemisen eri puolia ja näin ollen laulu palvelee niitä kehitysfantasioita, joita riittävästi työstämällä tyttö vähitellen voi myös kokeilla pojan todellista läheisyyttä.

Tarkastellessani laulun alkua nuoruusiän regression kannalta, on mahdollista nähdä tapahtuma myös varhaisen lapsuuden tilanteena, jolloin läheisyyden ja symbioottisen rakkauden kohde on oma äiti. Laulua  kuunnellessa voisi  melkein nähdä, kuinka äidin rinnoilla makaava lapsi katselee tämän yksityiskohtia, hiuksia ja silmiä varhaisen yhteenkuuluvuuden tunnelmissa. Laulun asetelmassa läheisyys ja aavistus erosta tuntuvat mahtuvan samaan kuvaan. Kun Neumann laulaa “menet tai et silti sydämeni viet” yhtyeen kitaristi alleviivaa sitä soittamalla alaspäin laskeutuvan pienen voihkaisevan välikkeen, jonka voi yhdistää kaipuun kokemiseen.

Laululla voi mielestäni olla transitionaalinen sisältö. Se voi palvella nuoria jaettavissa olevana siirtymäobjektina (transitional object), jossa läheisyys, mutta myös irrottautumisen tunnelma on elävästi, mutta ei liian kivuliaana läsnä. Siirtymäobjektin alkuperä on lapsen varhaisessa kehityksessä, jolloin hän irtautuu äidistään. Tällöin vauva usein löytää jonkun lelun, nallen, rievun jne., johon lapsi ja äiti yhteisesti sijoittavat mielikuviaan. Transitionaaliobjekti edustaa äidin turvaa tämän ollessa poissa.

Varhaisnuoruusikäinen tyttö sekä kaipaa että pelkää äitiin liittyviä yhteisyyden ja eriytymättömyyden mielikuvia. Sisäinen vuoropuhelu käydään sekä turvaa antavan äidin että vainoavan arkaaisen noita-äidin mielikuvien kanssa. Varhaisnuoruusikäisen tytön regression se puoli, joka kaipaa ensisijaisesti sulautunutta yhteyttä äitiin, voisi saada laulun alussa kuvatun kaltaisen muodon. Eräs tekijä joka vaikutti siihen, että juuri äidit ja tyttäret jakoivat Dingon ihailua, vaikkakin vannaan osin eri syistä, voi liittyä molempien haluun pysyä yhä yhdessä ja pitää kiinni lapsuuden äiti-tytär asetelmista. Autiotalolla voi olla tytön kehityksen kannalta merkitystä surutyön tukena. Sisäisen luopumisen kohde ei näin olisi poika/tyttöystävä vaan lapsuuden objektit.

Mitä Autiotalon sisällä on?

Kertosäkeessä näemme nuoren tytön ja pojan kävelevän Autio-taloa kohden.

ja käsi kädessä kuljemme taloon autioon
ja se minua niin ravistaa.
ja tämä hetki saa minut pian aivovaurioon
kun talon aution kanssasi jaan.

Talo voi tässä yhteydessä hyvin kuvata nuoruuden ensirakkauteen liittyviä mielikuvia, johon ensimmäinen säkeistö jo viittaa. Talon voisi nähdä kotina, josta tyttö on astumassa nuoruusiän tielle, jonne vanhemmat eivät enää voi seurata lastaan samalla tavoin kuin lapsuudessa. Ristiriidat kärjistyvät ja nuori alkaa kaivata omaa tilaa ja pois vanhempien määräysvallasta ja läheisyydestä. Seksuaalisuus ja läheisyyden kaipuu siirretään lapsuuden henkilöistä kodin ulkoisiin henkilöihin. Kuukautisten  alkaminen varhaisnuoruusiässä on usein eräänlainen järkytys siitä syystä että ne fyysisellä konkreettisuudellaan horjuttavat  latenssi-iän  psyykkistä  rakennelmaa kaikkine sublimaatioineen, suojautumisineen ja ihanteineen. Koko varhaislapsuuden psykoseksuaalinen fantasiamaailma herää jälleen henkiin ja tyttö liittää nämä fantasiat oman ruumiin orastaviin naisellisiin puoliin. Talon autius voisi laulun kokijalle viitata siihen sisäiseen tyhjyyteen, joka sisäisistä lapsuuden ihmissuhteista irrottauduttaessa valtaa jokaisen nuoren mielen. Koti ei enää entisessä mielessä edusta turvaa ja omaa paikkaa vaan se on nuorelle sisäisesti autio. Myös tunnemyrskyt nuoruusiässä voivat herättää väliaikaisen kokemuksen siitä ettei tunne mitään, että on tyhjä. Terveellä nuorella tämä tunne liittyy iänmukaisiin masennuskausiin ja väistyy kehityksen myötä.

Lauluun syvästi eläytyvälle tytölle sama talo voisi  kertoa vielä selkiintymättömien seksuaalimielikuvien etsivän kohdetta sekä paikkaa omassa itsessä, sitä kuinka hänen sukupuolinen sisätilansa on herännyt seksuaalisille elämyksille uudella tavalla. Laulua kuunnellessaan tyttö voi antaa mielikuviensa mennä jo kohden taloa ja genitaalisuutta. Pelokkuus sukupuolisuutta kohtaan voi lievittyä kun sen tunnelmia voi lähestyä ensin musiikin kautta ja ryhmän suojaamana.

Käsi kädessä kulkeminen on seurustelua ilman sukupuolista kanssa käymistä, sen hellä ja sukupuolisesti vielä viaton esiaste, mutta jos talossa ei ole enää vanhempia niin kuka tietää, miten silloin voi käydä. Jokainen kuulija voi fantasioida autiosta talosta haluamallaan tavalla. Läheisyyden ja kiihtymyksen tunne voi nuoruusiässä todellakin tuntua kaikkialla omassa ruumiissa ja se saattaa viedä hulluksi tulemisen kokemuksen äärelle, aivovaurioon, kuten laulussa ehkä kömpelösti, mutta niin aidosti sanotaan.

Nuoruusiän Oidipus

Toisessa säkeistössä voi mielestäni nähdä ja kuulla samanaikaisesti sekä nuoruusikäisen tytön seurustelufantasian ja yhteenkuuluvuuden tarpeen että lapsuuden tilanteen, joka herää nuoren mieleen nuoruusiän regression, psyykkisen taantuman myötä.

mä reppuselässä sinua vien.
sä naurat ja sun naurus tukkii koko tien.
ja hiuksiini kukista seppeleen teet
olen narkomaani sua hengittäen.
joku hullu on keksinyt ikuisuuden
olit yksi heistä siihen turvautuen.
et enää reppuselkääni tuu
ja Autiotalon kukat lakastuu

Samalla kun mies laulaa siitä, kuinka hän kantaa tyttöystäväänsä reppuselässä, voisi samaan kuvaan mahtua myös tytön kaipuulla ladattu idealisoitu kuvitelma siitä, kuinka oma isä kantaa pikku tyttöään. Näin se kertoisi ajankohtaisen haaveen alla olevan oidipaalimielikuvan työstämisestä.

(Neumann) sanoo olevansa faneilleen symbolinen isähahmo, sillä monet ihailijattarista ovat niin nuoria etteivät he tiedä seksistä vielä mitään. Että varmaankin monilla faneilla on  ongelmana kunnon isäkontaktin puuttuminen, oli sitten kysymys avioerolapsista tai niistä joiden isä asuu kotona. Isän rakkaus puuttuu ja sitä haetaan Dingon keikoilta. Ihailijattarien hellyyden kipeys onkin enkä osin pelkkää ja puhdasta isän kaipuuta.

Oidipaalisilla mielikuvilla tarkoitetaan kehitykseen kuuluvaa lapsuuden tilannetta, jossa vastakkaista sukupuolta oleva toinen vanhempi merkitsee syvää kiintymyksen ja rakkauden kohdetta toisen taas edustaessa syrjäytettävää kilpailijaa. Oidipuskompleksin herätessä uudelleen henkiin tytöllä on lisääntynyt tarve fantasioida seksuaalisesta läheisyydestään isään, isää edustavaan opettajahahmoon tai muuhun auktoriteettiin. Nuoruusiässä oidipuskompleksin ilmentymät ovat  epäkypsän persoonallisuuden regressiivisten tunnelmien sekoittumista lapsuuden oidipaalisiin mielikuviin.

Autiotalo-lauluun liittyi Dingon konserteissa rituaali, jossa joku tyttö yleisön joukosta pääsi laulun aikana Neumannin reppuselkään esiintymislavalle. Näin tämä fantasia nähdäkseni leikittiin konserttitilanteessa ja tyttö pääsi koskettamaan mielikuvaansa. Tässä ikäkauteen normaalisti kuuluvassa kaipuussa voi olla kysymys omaan isään liittyvien seksuaalisten mielikuvien torjumisesta ja siirtämisestä pois alkuperäisestä kohteesta. Kun nuori lähestyy oidipaalisia mielikuvia, tilanne kertoo varhaisen nuoruusiän olevan pian takana ja varsinaisen nuoruusiän alkavan.

Rockmusiikki ja masturbaatiomielikuvat

Kuulijan jo mielessään ennakoidessa entisen toistuvan toisen kertosäkeen yhteydessä yhtye soittaakin yhden ylimääräisen tahdin ja kaksi peräkkäistä triolia ennen kuin itse kertosäe alkaa. Vaikka kappale ei hidastu lainkaan, uusi tahti ja triolit luovat tunteen aivan kuin jotain pidäteltäisiin ennen kuin se taas purkautuu ja toinen kertosäe, joka onkin paljon intensiivisempi kuin ensimmäinen, vetää kuulijansa vastustamattomasti mukaan. Sen jälkeen alkaa kiivas ja kiihkeä, ylä-ääniä viljelevä kirkuva ja ryöpsähtelevä kitarasoolo. Sen voisi kuvitella kuvaavan musiikillisin keinoin sitä kiihkon, riemun ja surun tunteiden kaleidoskooppia, jota olen pyrkinyt jo kappaleen sanojen kautta kuvaamaan. Musiikin todellinen voima on siinä tosiasiassa, että se voi olla “totta” tunteen maailmassa tavalla, johon kieli ei pysty. Sille ominaisilla muodoilla on sellainen moniselkoisuus, jota sanoilla ei voi olla.

Kliininen kokemukseni nuorten musiikkiterapeuttina on osoittanut, kuinka nuorilla oma ruumis on monin eri tavoin mukana rockmusiikkia soitettaessa ja kuunneltaessa. Rockmusiikin perusosa on korostettu rytmi. Musiikin sykliset vaihtelut ja sen auditiivinen ominaisuus tunkeutua niin mieleen kuin ruumiiseenkin (body) ovat nuorisomusiikin keskeisimpiä ominaisuuksia. Myös rockmusiikin korkea volyymi vaikuttaa suoraan ruumiiseen vibraation kautta. Siihen olennaisena osana kuuluva eläytyvä liikkuminen ja tanssi ovat osaltaan ruumiillisia kokemuksia. Olen kuvannut rockia aikaisemmin “musiikillisena hyväilynä kenenkään koskematta”. Miltei mikä tahansa kiihtymisen tunne nuoruusiän alussa voidaan kokea seksuaalisesti kiihottavana. Nämä rockmusiikin puolet antavat mielestäni mahdollisuuden ajatella sitä myös autoeroottisuuden ja masturbaatiomielikuvien kannalta.

Konserttitilanteessa syntyy nähdäkseni dynaaminen vastakkainasettelu. Viiden miehen yhtye on varustautunut vahvistimilla, instrumenteilla ja suurella äänen voimakkuudella. Valtaosa esiintymislavalle pyrkivistä varhaisnuoruusikäisistä tytöistä on pukeutunut hyvin naisellisesti ja he heiluttelevat huivejaan, käsineitä ja erilaisia pehmeitä leluja kiihkeän musiikin tahtiin. Tutut laulut lauletaan yhdessä tai vuorolauluna.

Neumann laulaa: “Eput laulaa älä mene njet njet”
ja ojentaa mikrofonia yleisöä kohden.
Tytöt vastaavat itkien: “Menet tai et silti sydämeni viet” .

Muusikkoja ihaillessaan tytöt voivat mielikuvatasolla antautua näiden vietäviksi ja musiikin kiihkeään syliin. Konsertissa jokainen voi säädellä kuinka lähelle ja kuinka intensiivisesti hän tähän leikkiin osallistuu. Kaikki tapahtuu ryhmän ja musiikin suojassa toisten nuorten kanssa; niin lähellä, niin kaukana. Tässä kiihtyneessä vuoropuhelussa tarvitaan paljon ulkoisia seikkoja kuten tavaton äänen voimakkuus, konsertin rituaalit, pukeutuminen, järjestysmiehiä, ensiapuryhmiä, jne. että tunnelma olisi oikea, siis että myös ulkoiset suojat ja turvallisuus olisi paikalla. Näin konsertin todellisiin ja kuviteltuihin tunnelmiin voi todella antautua.

Seuraavaa 15-vuotiaan tytön runoa voisi tarkastella myös masturbaatiomielikuvien kannalta.

RAKKAUTENI ON…
mikrofoni Nipan käsissä!
basso Pepen sylissä.
kitara Jontun kainalossa.
koskettimet Peten sormien hivelemänä.
rumpukapulat  Keijo Q:n sormissa.
RAKKAUTENI ON DINGO!

Runo voisi kuvata tytön mielikuvia olla yhtyeen soittajien lähellä ja hyväiltävänä instrumenttien asemasta ilman että hän itse tiedostaisi mielikuviensa seksuaalista luonnetta.

Eräs tyttö halusi antaa Neumannille syntymäpäivälahjaksi valkeat miesten pitkät alushousut. “Sydämet mä ompelin siihen itte. Ne on sydänkalsarit”, tyttö sanoo.

Mielestäni laulussa ollaan koko ajan yksin olemisen ja syvän kumppanuuden tunnelmissa samanaikaisesti ja luulen sen hyvin kuvaavan nuoruusikään kuuluvaa sisäistä tilaa. Musiikillisesti Autiotalo on loppujen lopuksi raskas mukaansa tempaava rokki. Kertosäkeen sisääntulo pakottaa kuulijansa seuraamaan korostusta mukana ja Autiotalon jakamisessa voi olla mukana kiihkeän innostunut seksuaalinen katarttinen ja orgasmia musiikin keinoin jäljittelevä lataus.

Dingon soittajat kuvaavat kuinka heidän tarkoituksenaan on saada yleisö kokemaan ekstaasi, musiikillinen yhdyntä.

Astuminen naiseksi kasvamisen tielle

Nuorisopsykiatrisella  osastolla  ollut  14-vuotias Mia teki musiikkivideota toisten nuorten kanssa. He kuvasivat toisiaan matkiessaan yhtyeen esiintymistä levyn soidessa taustalla. Vaikka kappaleeksi valitun laulun levyllä laulaa mies halusi Mia esittää videolla itse tätä laulajaa.

Dingon ja erityisesti Neumannin hahmon feminiinisyyden ja maskuliinisuuden yhdistelmä voi olla tyttöjen kannalta toimiva kohde sijoittaa omaa ambivalenssiaan ja työskennellä sisäistä vuoropuhelua naisellisuuden ja miehisyyden välillä. Konserttitilanteeseen pukeutuminen voisi kuvata asian tätä puolta. Tytöt näyttävät mielestäni korostavan pukeutumisellaan viehättävyyttään ja naisellisuuttaan ikään kuin tämän asian suhteen heillä ei olisi mitään epäselvyyttä. Vaikka asian toinen puoli voi olla pyrkimys viehättää miessoittajia “pikkuprinsessapukeutumisella”, niin kuin oidipaali-ikäiset tytöt tekevät, on sen avulla myös mahdollista pitää yllä kuvitelmaa, että tämä sukupuoliseen identiteettiin liittyvä hämmennys ei ole heissä vaan muusikoissa. Siellä missä on prinsessa täytyy olla myös prinssi.

Musiikin kautta esiin nousevat mielikuvat voivat olla nuoruusiässä tavattoman merkittäviä ja voimakkaita. Mielikuvan jakaminen voi onnistua yhdessä koettavan kappaleen ja idolin myötä toisten nuorten kanssa. Näin yhteinen kokemusmaailma saa musiikillisen ja nuorisokulttuurisen muodon. Luennoidessani tästä aiheesta kuvasi eräs äiti tyttärensä suhdetta Dingoon seuraavasti:

Äiti kertoi kuinka hän oli 13-vuotiaan tyttärensä kanssa Dingon konsertissa. Kun he tulivat takaisin kotiin sulkeutui tyttö omaan huoneeseensa ja kuunteli  Dingon “Autiotalo”-laulua  yhä uudestaan useita kertoja suljetun oven takana “Kun hän laskeutui alas  portaita tämän tehtyään, jotain oli muuttunut; hänestä oli tullut nainen”, äiti kuvasi.

Tytölle  ajankohtainen  kehitysvaihe ja fantasiat saattoivat konserttitilanteessa saada vahvistusta ja koskettavan tiivistymän. Hän saattoi mennä konserttiin äitinsä kanssa, mutta “Autiotalon” kuunteleminen oman huoneen hämärässä oli jo äidin ulkopuolella oleva maailma. Ehkä äidin havainnossa oli myös jotain viitteitä hänen omiin tuntemuksiinsa konsertissa: se saattoi antaa kosketuksen omiin nuoruusiän kokemuksiin ja tätä kautta avata silmät oman tyttären kehitysvaiheelle.

Rock suojana

Rockmusiikki on usein nähty vain poikien välisenä musiikkina ja kulttuurina, jossa tyttöjen tehtävä on vain ihailla ja tukea näin poikien miehisyyttä. Tämä suojaava rockin puoli onkin hyvin tärkeää poikien kehityksen kannalta. Rytmin ja volyymin suojaavalle ominaisuudelle on käyttöä myös tytöille. Käytännön kliininen kokemus nuorisomusiikkiterapiasta kuitenkin osoittaa, että tytöt käyttävät tätä suojaa eri tavoin tuodessaan esiin läheisyyteen ja omaan ruumiiseensa liittyviä mielikuvia ja musiikillista ilmaisua.

Nuoren omaan ruumiiseen liittyvää herkkyyttä ja avoimuutta musiikillisille kokemuksille voi  kliinisen musiikkiterapian kautta kuvata seuraavan kaltaisella esimerkillä.

Marja oli 14-vuotiaana sairastunut anoreksiaan. Nuorisopsykiatriselle osastolle tultuaan hän osallistui psykoterapiansa  ohella musiikkiterapiaan. Pitkän yhteistyön eräässä vaiheessa hän soitti rumpuja tarkasti ja hyvin, mutta tavattoman varovasti. Erään kerran soitimme vastakkain asetetuilla rummuilla pitkän improvisaation jossa matkimme vapaasti toistemme soittoa. Tytön ruumis alkoi elää, kädet heiluivat, tuoli keinui ja innostunut puna nousi hänen kalpeille poskilleen. Hän unohti hetkeksi pidättyvyytensä ja antoi soiton “tulla” vapaasti. Vaikka tilanteesta jäi Marjalle aivan selvästi hyvä ja innostunut olo, hän oli tämän jälkeen useita kuukausia poissa musiikkiterapiasta. Kun se alkoi uudelleen oli instrumentti vaihtunut viisikieliseen kanteleeseen.

Marja oli saavuttanut nuoruusiän kehityksen ensiportaita kuten muutkin ikäisensä, mutta oli ensimmäisen seurusteluyrityksen myötä sairastunut anoreksiaan. Hänen ruumiinsa kuihtui, menetti kaiken naisellisuutensa ja kuukautiset jäivät pois. Varhaisen kehityksen häiriö nousi esiin nuoruusiässä jolloin oman ruumiin muuttuminen, sen irrottaminen äidin hallinnasta ja sen monet tuntemukset ovat keskeisellä  sijalla  tytön  kehityksessä. Rumpu-improvisaation tunnelma saattoi omalta osaltaan viedä hänet lähelle oman ruumiin tuntemuksia, joita hän kaikin tavoin pyrki torjumaan. Instrumentti, jossa tarvittiin koko ruumiin mukaan ottamista vaihtui kanteleen varovaiseen näppäilyyn, josta rock ‘n roll eri sisältöineen on mahdollisimman kaukana.

Idoli

Tyttö astuu nuoruusikään usein jonkin idolin avulla. Hän voi nähdä esim. Neumannissa niin naisellisuutta kuin miehisyyttäkin  itselleen sopivassa suhteessa ja sijoittaa seksuaalisia mielikuviaan tavoittamattomaan idoliin ja yhtyeeseen, sekä jakaa heidät ja toisaalta kilpailla heistä toisten tyttöjen kanssa. Rakkausobjekti haetaan kaukaa idolien joukosta, ettei se tule liian lähelle. Näin mielikuvat ja todellisuus eivät vielä pääse liikaa sekoittumaan. Eräs keskeinen varhaisnuoruusikäisten tyttöjen ryhmien piirre on tietynlainen kompromissi latentin  homoseksuaalisuuden ja heräävän heteroseksuaalisuuden välillä. Tämä kompromissi ilmenee tyypillisesti triangelimuodostumana, jossa kaksi tyttöä on liioitellun romanttisesti rakastunut samaan poikaan.

Ihaillessaan Neumannia tyttö saattaa kokea olevansa samalla osa tätä ja voi tuntua kuin Neumannkin ihailisi häntä. Tyttö ei pelkästään katsele Neumannin kuvia seinällään tai kuuntele hänen ääntään levyltä. Myös Neumann katselee häntä julisteista ja tuntuu laulaessaan ymmärtävän tytön herkintä sisintä. Hyräillessään lauluja yhdessä levyn kanssa tyttö voi kuvitella olevansa lähellä Neumannia, tämän rakastettu ja jopa niin että hän itse voi hetken olla Neumann.

 …kun katson hänen kuvaansa minusta tuntuu aivan kuin hän olisi luonani. Vaivun unelmiini. Ja pian en ole enää yksin.

Tyttö 14 v

Dingon hahmot voi helposti nähdä myös satuhahmoina, kitaraa soittavina peikkoina tai laulavina robin hoodeina, jotka saattavat tyttöä kohden nuorisokulttuurin ja nuoruusiän seuraavia  koettelemuksia. Satuolennosta luopuminen mahdollistaa lähestymisen ikätovereihin, fantasiatyö on tehnyt osan tehtävästään ja kehitys aukeaa uusiin mahdollisuuksiin. Mielikuvansa  seksuaalisuudesta tyttö voi päästää esiin vasta kun tietty psyykkinen työskentely on edennyt riittävän pitkälle.

Mikä musiikissa koskettaa nuoria?

Ymmärtäessämme nuoruusiässä voimistuvien seksuaalisten ja aggressiivisten viettiyllykkeiden aiheuttaman suuren hämmennyksen ja sisäisen tasapainokamppailun ankaruuden on mahdollista ymmärtää myös musiikkia ja kulttuuria, jota tässä kehitysvaiheessa elävät nuoret tuottavat ja joka heitä koskettaa. Kun lisäämme edellä mainittuihin seikkoihin kodista irrottautumisen kivuliaan tapahtuman sekä nuoruusikään kuuluvat psyykkiset ja fyysiset muutokset voimme ymmärtää miksi juuri musiikki emotionaalisen ilmaisun välineenä tulee nuoruusiässä usein tärkeäksi. Tältä pohjalta syntyvä musiikki antaa mahdollisuuden ilmaista kiukkua ja kaipuuta, sekavuuden tuntemuksia sekä etäisyyden Ja läheisyyden kokemuksia tavalla, jolla sanat eivät riitä.

Dingon musiikin eräs keskeinen sisältö on sen liikkuvuudessa lempeistä ja rauhoittavista sävyistä rajuun rokkiin. Se ei ole pelkkää löysää ja laskelmoitua teinipoppia, eikä puuduttavaa fallista ja nyanssitonta rockin paahtamista. Tämä ilmiö tiivistyy myös Autiotalon sovituksessa; pieneen lauluun on saatu mahtumaan monta maailmaa sekä musiikillisesti että sanoituksellisesti. Sen suvantokohdissa kuulemme useita ääniefektejä. Karjahdukset, huokaukset, kitinät, narinat sekä epätahtiset veden tippumisäänet lisäävät kappaleen visuaalisuutta ja antavat mahdollisuuden kuvitella melkein mitä vain. Näissä mielikuvissa heijastuvat mm. nuoren sukupuolen kuin oman kehityshistoriankin erityispiirteet.

Rockmusiikki käsittelee ja ilmaisee viettiperäisiä asioita suorasukaisesti ei pelkästään verbaalisesti ja visuaalisesti vaan myös musiikillisen kielensä kautta. Nuorten kyvyttömyys hallita minää uhkaavia voimakkaita seksuaalisia – ja aggressiomielikuvia tuottaa rajua viettipitoista rockmusiikkia, joka tukee intuitiivisesti näiden mielikuvien ja tuntemusten oikeutusta. Voimakas taiteellinen elämys ei niinkään synny viettipaineen, minuuden hallinnan ja kontrollia ylläpitävän joskus liikaa tukahduttavan yliminän voimien määrästä, vaan niiden keskinäisestä suhteesta ja jännitteestä, jonka ne yhdessä luovat. Taideteoksen jännite on sukua kokijan vastakkaisten sisäisten voimien taistelulle, ambivalenssille. Ilman tätä jännitettä taideteos ei herätä tiedostamatonta tunnetta ambivalenssista vaan vaikutelma on epäaito, pinnallinen ja sisäisti vieras. Kun rockmusiikin selkeät rakenteet yhdistetään kiihkeään musiikilliseen ilmaisuun ja siihen vielä liitetään sanojen kerronnallinen mahti on yhteistulos onnistuessaan kuin runsauden sarvi, josta riittää jokaiselle jotain.

Autiotalon kautta maailmalle

Olen kuvannut eräitä mahdollisia yhteneviä asetelmia nuoruusikäisen tytön sisäisen kehityksen ja musiikkikokemuksen välillä. Musiikki voi merkitä luovaa transitiomaailmaa hetkellä, jolloin tyttö on astumassa pois lapsuuden maailmasta nuoruutta kohti. Musiikkielämysten kautta hän voi mielikuvissaan samanaikaisesti sekä pitää kiinni että olla irti varhaisista objekteista. Musiikki voi siis olla mielikuvien silta lapsuuteen ja toisaalta alkavaan varsinaiseen nuoruusikään. Se voi auttaa nuorta surutyössä irrottauduttaessa lapsuuden objekteista.

Musiikki itsestään antaa tytölle voimakkaita elämyksiä sekä vapauden ja hallinnan kokemuksia jotka syvemmällä tasolla liittyvät hänen ruumiiseensa ja sen tuntemuksiin. Musiikki voi olla autoeroottimen ja masturbatorinen. Musiikkielämys luovana kokemuksena antaa erään mahdollisuuden tytön regressiivisille pyrkimyksille. Kosketuksen saaminen vielä tiedostamattomaan sisäiseen mielikuvamaailmaan edistää nuorten identiteetin muodostumista.

Yhteisen idolin kautta tytöt voivat jakaa kehitysvaiheensa salatuimpiakin tunnelmia vapaasti ilman liiallista syyllisyyden tunnetta. Tämä auttaa varhaisnuoruusikäistä tyttöä astumaan ikätovereiden yhteyteen ja ikäpolvien välinen kuilu syntyy. Se omalta osaltaan edistää nuoruusiän kehitystä. Musiikkiin ja sen idoleihin sijoitetut mielikuvat auttavat tyttöä työskentelemään mielikuviaan  suhteessa varhaisiin objekteihin ja se palvelee näin hänen irrottautumispyrkimyksiään. Nuori voi mielikuvissaan leikkiä vapauden ajatuksilla ollessaan vielä varhaisnuoruusiässä hyvin sidoksissa kodin ja perheen maailmaan. Lopulta mielikuvat johtavat suurempaan autonomiaan.

Musiikin ja sanojen, siis runojen yhdistelmä antaa nuorille tavattoman merkittävän maaperän etsiä sanoja nuoruusiässä suuresti muuttuville tuntemuksille. Kliinisestä nuorisomusiikkiterapiasta saatujen kokemusten pohjalta vaikuttaa siltä, että sanoilla on ilmeisesti tytöille tässä ikävaiheessa suurempi merkitys kuin pojille. Rockmusiikin yksinkertainen ja rytmiä korostava muoto on turvallinen pohja päästää viettipaineita pintaan. Nuori kuuntelee samaa kappaletta päivästä toiseen aivan kuin kuunnellen sittenkin itseään. Vaipuessaan kulloiseenkin mielentilaan hän työstää mielikuviaan ja sen tehtyään kappale menettää latauksensa, ja sen paikan valtaa jokin toinen kappale tai idoli. Entisen idolin nolostunut väheksyntä muutamaa vuotta myöhemmin kertoo nuoren näkevän osan pyrkimystensä lapsekkuudesta, mutta samalla se voi antaa tyydytystä siitä, että on edennyt kehityksessään.

Vasta Autiotalo -kappaleen lähempi tarkastelu paljastaa että tässä menevässä ja mukaansa tempaavassa kappaleessa todella lauletaan samanaikaisesti sekä yhdessäolosta että jäähyväisistä. Näin paljastuu musiikin tärkeä ominaisuus. Se voi olla ristiriitaisten päällekkäisten mielikuvien kuvittelemisen alue. Kun tietoisella tasolla ymmärrämme kokemuksen tietyllä lailla, saattaa sen alla olla kerrostuma, jota emme ymmärrä mutta joka koskettaa meitä sittenkin todellisemmin.

Kuvattuni monia eri mahdollisuuksia, joita musiikkikokemus  saattaisi tytölle  kehityksellisesti merkitä Autiotalolla on vielä ainakin yksi tärkeä taso. Huolimatta niistä peloista, joita nuorella saattaa liittyä nuoruusikään, hän ei voi sivuuttaa tätä vaihetta ilman että hänen kehityksensä  juuttuisi. Lapsuuden ikuisuudesta ja kuolemattomuuden illuusiosta on luovuttava. Laulun Autiotalo vaikuttaa paikalta, jonne on pakko mennä, mutta jonne myös kannattaa mennä. Varhaisnuoruusikä on vasta alkusoitto nuoruusiän kehityksen monisyisessä tapahtumasarjassa. Sen tärkeys piilee siinä, että tässä vaiheessa nuori joutuu etsimään uusia teitä kehitykselleen lapsuuden tyydyttävyyden ja turvan sijaan. Varhaisnuoruusiän nuorisokulttuuri voi rohkaista nuoria ottamaan tämän tärkeän askeleen.

Nuoruusiän  kehityksen  eri  vaiheisiin kuuluvaa joustavuutta ei voi liikaa korostaa. Liian tarkat määritelmät nuoruusiän kehityksestä sotivat sen sisäistä tavattoman monikerroksista luonnetta vastaan. Tiivistetysti voisi sanoa että musiikkikokemus voi olla mielentila, jossa fantasia oma ruumis kohtaavat.