Jukka Tervo
Psykoblogiaa ihmiselon reunaehdoista
Vastatuuleen pissaava poika mustien ja valkoisten koskettimien kimpussa
Pianisti-säveltäjä Iiro Rantalan teoksella on laimea nimi Nyt sen voi jo kertoa (2011). Se onkin ainoa valju asia kirjassa. Parempi nimi olisi ollut Concerto for Piano and concerto in G#majAb, miehen pianokonserton nimi, mutta sen kaupallista potentiaalia sopii...
Ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen valtuudet
Ilkka Heiskasen esitys Huovisen erikoiset on Veikko Huovisen (1927-2009) tuotannon herkullisista hahmoista dramatisoitu parituntinen, joka Oulun kaupunginteatterissa veti lähes suuren näyttämön täyteen 17.3.2013. Ja syystä. Heiskasessa on jotain suomalaisen...
Pahuudesta, hyvyydestä ja toivosta
Yle Teeman dokumentti Natsijohtajien lapset (Meine Familie, die Nazis und ich, Saksa/Israel 2012) on niitä ohjelmia joita ei ihan väsyneemmillään halua ja jaksa katsoa. Onneksi tuli sekin ilta jolloin näin ei ollut. Dokumentin esittelyssä kysytään miten varttuu...
Sittisontiainen, sika ja lehmä laulurunouden maantienojassa
Yle Teeman mainio Iskelmä-Suomi –sarja nostaa esiin aivan keskeisiä suomalaisuuden kokemuksia. Musiikki hyräyttää muistojen, tunteiden ja ajanpyörän käyntiin aivan huomaamatta. Vexi Salmen nimellä Emil von Retee sanoittama Rentun Ruusu (1988) on yksi kotimaisten...
Karvainen äiti, Farkku Suomi ja haaveet edellä heikoille jäille
Miss Farkku Suomi (käsikirjoitus ja ohjaus Matti Kinnunen 2012) on niitä salaa hyviä elokuvia joita katsoo tajuamatta että tässähän on kaikki, ei mitään liikaa, eikä mitään liian vähän. Syntyy vaikutelma että elokuva on tehnyt itse itsensä, mitä nyt kameraa on...
Lohikäärme, Iso Paha Pommimies ja satujen lumous
Tatu Hirvonen kuvaa kolumnissaan (Kaleva 31.1.2013) kuinka tarinoilla voi olla suuri merkitys yrittäessämme kestää elämän vastoinkäymisiä. Hauskaa että kolumnistilla on jotain oikeaa sanottavaa. Kirjoittajan esimerkit ovat sieltä rankimmasta päästä kuten...