Kirjat

Runot 1995-2017

Runo on kokemus, aistien, ajatusten ja tunteiden hybridi, sisäistä esipuhetta, harha ilman ahdistusta, ihmettelyä, verkko mielen ja kielen meressä, riippusilta unen ja toden välillä, polkuja hetkien, musiikin, unien ja mielikuvien metsässä. Ilman runoa elämä on pelkkiä tosiasioita ja tilastoja, budjetti, maanantaiaamuinen kehityskeskustelu, parisuhde ilman rakkautta, ystävyys ilman luottamusta, yö ilman unia, ei mitään.

Tämä teos sisältää Jukka Tervon julkaisemat runokirjat Zerkalo (1995), Ei koskaan, aina (1997), Kaksitoista sinistä kuuta (2007), Kurt Cobainilla oli masu kipeä (2008), Ämpärin räminä (2009) ja Heräämisiä suuren kellon sisällä (2013) sekä runon romaanista Mariaanien haudalla (2017).

Tuomirovasti Satu Saarinen teoksesta RUNOT 1995-2017

Saan kunnian olla avaamassa Jukka Tervon mielettömän hienon runokokoelman kirjailijan itsensä kanssa, teoksesta keskustellen.

Runot 1995-201 on kuuden runokirjan kokoelma, valveilla pitävä ja hiirenkorville hiplattava järkäle. Ei lentomatkusta kevyesti, mutta lennättää maailmoihin ja tunnelmiin, joissa itkettää ja naurattaa, hymyilyttää ja myhäilyttää. Liikuttava, koukuttava kirja, jossa koskettaa lämpimästi Jukan tarkkanäköinen huumori, ymmärrys elämään ja ilmiöihin sekä rakkaus musiikkiin, Ouluun, elämään, Sirpaan. Kiitos Jukka!

 Moni asia tuli valmiiksi

jäämällä kesken.

Metso loksuaa kuusikossa
ja saunan kuistilla heiluu
koirasuden puhelias häntä.

Työt eivät tekemällä lopu
niin kuin ikävä

kävelemällä kohisevassa metsässä.

———

Riitta K kirjoittaa KIRJA VIEKÖÖN sivuillaan mm:

Viisisataa sivua on paljon runoa enkä mitenkään voi ottaa esiin kaikkea haluamaani. Minun oli helppo lähestyä näitä runoja, siksi ne varmaan puhuttelivatkin erityisesti. Ei tullut semmmoista pinnistelyn hetkeä, jossa miettii mitähän runoilija tässä tahtoo sanoa. Pidin yllättävistä ja tuoreen tuntuisista sanavalinnoista ja löysin paljon huumoria myös. Otan tähän muutaman irrallisen, hauskan kielikuvan ja ilmaisun, joita on todella paljon: lipputanko läpsyttää henkseleitään, elämä jäähtyy hiljaa, aamun kohiseva nauha, hitaan sateen kolehti. Pääosin runot ovat lyhyitä eikä mitään typografisia kikkoja ole käytetty. Pidin siitä, että kokoelman ilme on rauhallinen ja eleetön. Viihdyin tämän hienon ja monipuolisen runokokoelman parissa erittäin hyvin, ja tulen palaamaan runoihin vielä monta kertaa. Koska itselleni luonto on tärkeä, vielä yksi sitaatti:

jo kohisevat maahisten unet,
on kaukaista ja huojuvaa

rauduskoivua vartioi tilhien
paino ja pakkanen halkopinoa

kevään leija lähestyy
murheen varjot kumartavat
aika särähtää

magnesiumin kahina, tähtien rätinä,
ikävä, ikuisuus

hellepäivän väräjävä koitto