touko 14, 2020 | Kirjallisuus, Yleinen
RINTAMAMIESTALONAISEN AURINKOMATKA (Teoksesta RUNOT 1995-2017)
Anoppini oli toista lajia:
pieni, sininen ja ilmava
rusina jolla on sulkapallon sielu.
Harvoin on sotiakäyneen elämänkokemuksen
noitakoulusta valmistunut
mitään näin huonoa. Talviaamuinen
kolina rapussa kertoi
hänen käyttävän luutaa lumitöihin ja tulleen jalan.
Kun kukaan ei nähnyt hän saattoi
paistaa muurinpohjalettuja pelkällä hymyllä.
Hänen jalkojensa ajoittainen jäykkyys
johtui kantajansa kokoon nähden
suhteettoman suuresta rakkauden painosta.
Jopa marketin pelikoneet
kaipasivat häntä ja pilvien huokoset
pudottivat maahan hienojakoisimman
surun
mitä koskaan on nähty.
Ulkomaanmatkaa suunnitellessa joutui
olemaan erityisen tarkkana koska hetkessä
saattoi lapsenkokoinen harmaapäinen
matkanjohtaja istua etupenkissä
eikä sinulle jäänyt muuta tekemistä kuin lepääminen.
Kauanko tämä vielä kestää, hän sanoi
kuolinvuoteellaan, mutta näki sitten enkelit
ja lähti niiden mukaan jättäen meihin kaikkiin
merkin.
Artturintien rintamamiestalon pienentyessä
alapuolella hän havahtui istuvansa vanhassa
keittiössä kaikki kahdeksan lasta ympärillään,
myös sen joka kuoli vauvana. Hänestä oli tullut
Ouluyhtiön insinööri ja melko raitis.
joulu 8, 2019 | Kirjallisuus
On kovasti mukavaa – ja harvinaista ainakin omalla kohdallani ja runoilijoille yleensä – että joku kriitikko ja/tai kirjallisuusbloggaaja näkee vaivaa ja paneutuu ja kirjoittaa jostain teoksestani niin kuin tässä nyt tapahtuu. Näin se blogi alkaa:
Jos aamusumu olisi mitattavissa, se painaisi noin elegian.
”Oululaisen Jukka Tervon (s. 1956) Runot 1995 – 2017 kokoaa yksiin kansiin hänen kuusi runokokoelmaansa – Zerkalo (1995), Ei koskaan, aina (1997), Kaksitoista sinistä kuuta (2007), Kurt Cobainilla oli masu kipeä (2008), Ämpärin räminä (2009), Heräämisiä suuren kellon sisällä (2013) sekä runon romaanista Mariaanien haudalla (2017). Luin tätä kokoelmaa kokonaisuutena, joten en voi arvioida kokoelmia yksittäin. Runoja on 20 vuoden ajalta ja niiden aiheet ovat tietysti moninaiset. Monissa runoissa soi rakkaus musiikkiin, onhan Tervo sekä esiintyjä että ammatiltaan musiikkiterapeutti. Runot keskustelevat Chopinin kanssa ja erityisesti pidin runokirjeistä Jean S:lle…”
Ja jos klikkaat tuosta alhaalta saat sen näkymään kokonaisuudessaan:
https://kirjaviekoon.blogspot.com/2019/12/jukka-tervo-runot-1995-2017.
syys 11, 2019 | Kirjallisuus, Yleinen
näin kirjoittaa Lauri Hirvonen 10.9.2019 Kalevassa:
Musiikkiterapeutti, kirjailija Jukka Tervo kokosi runoteoksensa yksiin kansiin. Syntyi 500 sivua ja esipuhe. Rockmusiikin löytyminen teini-iässä auttoi ”maalaishipin” säröjen yli. Nimi on konstailemattomasti Runot 1995–2017. Samalla se kertoo tarkasti, mitä kirja sisältää, ainakin muodon puolesta. Kuuden runokokoelman koonti yksiin kansiin ei ollut Jukka Tervolle vain runojen inventointia, vaan samalla vähän elämänkin. Runoja on yli 20 vuoden ajalta.
– Ei tietysti eri mies, mutta kovasti toisenlainen.
Elämänoppia ovat tuoneet niin vuosikymmeniä kestänyt työ musiikkiterapeuttina kuin omien lasten kasvu aikuiseksi.
(lisää…)