Rintamamiestalonaisen aurinkomatka

Rintamamiestalonaisen aurinkomatka

RINTAMAMIESTALONAISEN AURINKOMATKA (Teoksesta RUNOT 1995-2017)

Anoppini oli toista lajia:

pieni, sininen ja ilmava

rusina jolla on sulkapallon sielu.

 

Harvoin on sotiakäyneen elämänkokemuksen

noitakoulusta valmistunut

mitään näin huonoa. Talviaamuinen

kolina rapussa kertoi

hänen käyttävän luutaa lumitöihin ja tulleen jalan.

 

Kun kukaan ei nähnyt hän saattoi

paistaa muurinpohjalettuja pelkällä hymyllä.

 

Hänen jalkojensa ajoittainen jäykkyys

johtui kantajansa kokoon nähden

suhteettoman suuresta rakkauden painosta.

 

Jopa marketin pelikoneet

kaipasivat häntä ja pilvien huokoset

pudottivat maahan hienojakoisimman

 

surun

mitä koskaan on nähty.

 

Ulkomaanmatkaa suunnitellessa joutui

olemaan erityisen tarkkana koska hetkessä

saattoi lapsenkokoinen harmaapäinen

matkanjohtaja istua etupenkissä

 

eikä sinulle jäänyt muuta tekemistä kuin lepääminen.

 

Kauanko tämä vielä kestää, hän sanoi

kuolinvuoteellaan, mutta näki sitten enkelit

ja lähti niiden mukaan jättäen meihin kaikkiin

merkin.

 

Artturintien rintamamiestalon pienentyessä

alapuolella hän havahtui istuvansa vanhassa

keittiössä kaikki kahdeksan lasta ympärillään,

myös sen joka kuoli vauvana. Hänestä oli tullut

 

Ouluyhtiön insinööri ja melko raitis.

 

 

Jos aamusumu olisi mitattavissa, se painaisi noin elegian

Jos aamusumu olisi mitattavissa, se painaisi noin elegian

On kovasti mukavaa – ja harvinaista ainakin omalla kohdallani ja runoilijoille yleensä – että joku kriitikko ja/tai kirjallisuusbloggaaja näkee vaivaa ja paneutuu ja kirjoittaa jostain teoksestani niin kuin tässä nyt tapahtuu. Näin se blogi alkaa:

Jos aamusumu olisi mitattavissa, se painaisi noin elegian.

”Oululaisen Jukka Tervon (s. 1956) Runot 1995 – 2017 kokoaa yksiin kansiin hänen kuusi runokokoelmaansa – Zerkalo (1995), Ei koskaan, aina (1997), Kaksitoista sinistä kuuta (2007), Kurt Cobainilla oli masu kipeä (2008), Ämpärin räminä (2009), Heräämisiä suuren kellon sisällä (2013) sekä runon romaanista Mariaanien haudalla (2017). Luin tätä kokoelmaa kokonaisuutena, joten en voi arvioida kokoelmia yksittäin. Runoja on 20 vuoden ajalta ja niiden aiheet ovat tietysti moninaiset. Monissa runoissa soi rakkaus musiikkiin, onhan Tervo sekä esiintyjä että ammatiltaan musiikkiterapeutti. Runot keskustelevat Chopinin kanssa ja erityisesti pidin runokirjeistä Jean S:lle…”

Ja jos klikkaat tuosta alhaalta saat sen näkymään kokonaisuudessaan:

https://kirjaviekoon.blogspot.com/2019/12/jukka-tervo-runot-1995-2017.

Runoilija inventoi – löytyi lapsuus

Runoilija inventoi – löytyi lapsuus

näin kirjoittaa Lauri Hirvonen 10.9.2019 Kalevassa:

Musiikkiterapeutti, kirjailija Jukka Tervo kokosi runoteoksensa yksiin kansiin. Syntyi 500 sivua ja esipuhe. Rockmusiikin löytyminen teini-iässä auttoi ”maalaishipin” säröjen yli. Nimi on konstailemattomasti Runot 1995–2017. Samalla se kertoo tarkasti, mitä kirja sisältää, ainakin muodon puolesta. Kuuden runokokoelman koonti yksiin kansiin ei ollut Jukka Tervolle vain runojen inventointia, vaan samalla vähän elämänkin. Runoja on yli 20 vuoden ajalta.
– Ei tietysti eri mies, mutta kovasti toisenlainen.
Elämänoppia ovat tuoneet niin vuosikymmeniä kestänyt työ musiikkiterapeuttina kuin omien lasten kasvu aikuiseksi.

(lisää…)

Ei ole internet-yhteyttä