Oman elämänsä sankari vai kaksoisagentti

Oman elämänsä sankari vai kaksoisagentti

Romaanistani Ifa (2013) esitetään joskus kysymys kuinka omaelämänkerrallinen se on. On aivan sama mitä vastaan koska aina se jää omaelämänkerralliseksi. Kysyjä on sen niin päättänyt vastauksestani riippumatta. Kaikki kirjat kertovat kuitenkin myös lukijasta; emme lukisi jos näin ei olisi.

(lisää…)

Maatuskanukke Ifan takapenkillä – keskustelua romaanin varikolta (4)

Maatuskanukke Ifan takapenkillä – keskustelua romaanin varikolta (4)

Iván Rotta: Kädessäni on toinen tänä keväänä ilmestynyt kirjasi, 380-sivuinen IFA. Mistä syntyi idea kirjoittaa romaani muistinsa menettäneestä muusikosta? (kts. myös Jukka Tervon haastattelu osa 4: Pikkuiset nuket mielemme pöydällä)

Jukka Tervo: Alun perin kirjoitin tarinoita nuorista, joista suurin osa päätyi Kevät räjähti käsiin -kirjaan, mutta muutama jäi yli. Ne halusivat muuttaa lapsuuteni kaivoskylään Otanmäkeen, ja minä muutin perässä. Joku vielä soitti kitaraa! Muistaminen on hirmuisen tärkeä asia ihmisen kasvussa, siis se, kuinka asiat sisällämme elävät, mutta myös taiteessa; taide leikkii piilotajunnalla, muistaa, unohtaa, vääristelee. Joskus on hyvä, ettei kaikkea muista, mutta joskus tulee aikoja, jolloin on katsottava asioita kuin sutta silmiin. Ifa tutkii tätä. Keski-ikäinen muusikko joutuu löytöretkelle itseensä. (lisää…)

Ei ole internet-yhteyttä