Tumman veden päällä

Katsoin juuri myöhäisheränneenä näyttelijä Peter Franzénin esikoisohjauselokuvan omasta esikoiskirjasta Tumman veden päällä (2013). Tekijänsä oloinen pikkupoika Pete elää pienen pojan elämää äidin, isän ja pikkusisaren kanssa pienessä pohjoissuomalaisessa kaupungissa.

Elokuvan maailma ja aikakausi ovat kovasti tuttuja ja hyvin on ohjaaja ne tavoittanut. Erityisesti pidin siitä että asioita ei selitetä vaan näytetään ja koetaan. Juuri tässä kaikista vaikeimmassa Franzén on onnistunut hyvin; pieni poika ei osaa eikä kykene vielä ”ajattelemaan” asioita niin kuin kokeneet aikuiset, vaan elää hetket, ihmettelee, kärsii, iloitsee, unohtaa. Toivoo ja pettyy. Asioita ei ymmärretä koska ei pikkupoika niitä ”ymmärrä” kuin pikkuhiljaa. Ohjaaja ei ymmärrä pojan puolesta.

(lisää…)

Kikkeliteutoonit isänmaan asialla

Dome Karukosken elokuva Leijonasydän (2013) osuu jollain lailla yksiin vanhan Laslo Benedekin vuonna 1953 ohjaaman Hurjapäät (The Wild One) –klassikkoelokuvan maailmaan. Hurjapäissä ei olla rotuopin eikä valkoisen Suomen nuorten miesten maailmassa kuten Leijonasydämessä, mutta molempien elokuvien pohjavireenä ovat mieheksi kasvamisen kysymykset.

(lisää…)

Ei ole internet-yhteyttä