Parhaimmillaan taide korjaa tekijää ja kokijaa – keskusteluja kirjoittamisesta (2)
Iván Rotta: Poikkeaako runoilijan pelko (lapsen pelätystä rumuudesta) esiintyvän muusikon pelosta?
Jukka Tervo: Ehkä hieman liioittelin tuosta rumuudesta. Kysymys on hetkellisestä epävarmuudesta siitä, että olenko kirjoittanut jotain ihan hullua, aivan yksityistä, jota kukaan toinen ei näe tai koe. Jokainen lapsi on luojalleen rakas, (”omat lapset ja naapurin kakarat”), ja vaikka onkin vakuuttunut siitä, että olento on mitä ihanin rakkauden hedelmä, on tunne myös haavoittuva. Pienikin moite – ainakin synnytyksen/julkaisemisen jälkeen – saattaa satuttaa. Ollaan vereslihalla. Toisaalta: tuskin kukaan julkaise jotain mihin ei usko itse.
