kesä 12, 2016 | Elokuvia, Musiikki
Laslo Benedekin 1953 ohjaama Hurjapäät -elokuva (The Wild One) alkaa klassisen lännenelokuvan tapaan. Nuorten miesten joukko karauttaa prätkillään keskelle tuppukylää, jossa pidetään moottoripyörien kilpa-ajoja. Aseiden, stetsoneitten ja hevosten sijaan joukkio on varustautunut moottoripyörillä, nahkatakeilla, farkuilla, bootseilla, röyhkeydellä ja kovilla nyrkeillä. Pääosaa Johnnya esittävän Marlon Brandon alla murisee hänen oma Triumph Thunderbird 6T. Miesten nahkatakkien selkämyksissä komeilevat pääkallo ja kirjaimet BRMC eli Black Rebel Motorcycle Club. Heavykuvastoa 1950-luvun alussa!
(lisää…)
huhti 16, 2014 | Elokuvia, psykoterapia, Urheilu
Taiteilijakohtalot kiinnostavat monesta syystä. Kuinka heistä tuli se mitä he nyt ovat, mikä on luovuuden, karisman ja lahjakkuuden salaisuus, voisinko itse saada sen jotenkin haltuuni, ovatko he ihmelapsia ja yli-ihmisiä, rakkauden pataan pienenä pudonneita ja kenties yksityiselämässään yhtä kyvykkäitä, aitoja, koskettavia kuin rooleissaan? (lisää…)
loka 23, 2013 | Elokuvia
Dome Karukosken elokuva Leijonasydän (2013) osuu jollain lailla yksiin vanhan Laslo Benedekin vuonna 1953 ohjaaman Hurjapäät (The Wild One) –klassikkoelokuvan maailmaan. Hurjapäissä ei olla rotuopin eikä valkoisen Suomen nuorten miesten maailmassa kuten Leijonasydämessä, mutta molempien elokuvien pohjavireenä ovat mieheksi kasvamisen kysymykset.
(lisää…)
huhti 13, 2013 | Elokuvia, Kirjallisuus
Iván Rotta: Tässä uudessa kokoelmassa on runoja, joissa runon minä on usein lapsi. Kevät räjähti käsiin lyhytproosakokoelmassa kertoja on melkein jatkuvasti nuori/teini-ikäinen, joka kuulostaa uskottavasti ja aidosti nuorelta/teini-ikäiseltä – ei aikuisen/täysi-ikäisen kirjoittamalta muka nuorekkaalta.
Jukka Tervo: Olen iloinen, jos Kevät räjähti käsiin -kirjan monologit kuulostavat aidoilta. Lapsen tai nuoren ”äänellä” kirjoittaminen on haasteellista, ja tietysti kenen äänellä vaan, koska kirjoitetun tekstin tulisi luoda illuusio kunkin henkilön persoonasta, eikä siinä oikeasti kuulu mitään. Klassinen kysymys ”kuuluuko kaatuvasta puusta ääni, jos kukaan ei ole kuulemassa?” saattaa kauas filosofian uumeniin, mutta eiköhän kuuleminen tapahdu kuulijan päässä. Jos metsässä ei ole elukan elukkaa tai muuta kuulevaista, ilma värähtelee, ei muuta. Viereisellä suosilmäkkeellä ei ole korvia. (lisää…)
joulu 9, 2012 | Elokuvia
Shame (Häpeä, 2011) on elokuva josta en pidä ensin ollenkaan, vaikka se on ilmiselvästi hyvin ja ajatellen tehty. Loppu jättää vähän oudon olon, mutta jo aamulla huomaan miettiväni sitä uudessa valossa. Ensimmäinen miete menee Bernardo Bertoluccin Viimeinen Tango Pariisissa –elokuvaan (1972). Siinä kuollutta vaimoaan kaipaava Marlon Brando etsii suojaa ahdistustaan vastaan nuoren naisen ruumiista ja onteloista. Vaikka se nähtiin pääasiassa eroottisena elokuvana, suorastaan pornona, oli siinä ehkä sittenkin kysymys yksinäisyydestä, tuskasta ja vaikeudesta surra.
(lisää…)
