Jesse itkee bussipysäkillä
Jesse itkee bussipysäkillä kuin vatsaan ammuttuna kiemurtelee kumarassa akselinsa ympärillä. Sylissään märkää tuulta ja lunta roikkuu mastossa neitsytmatkallaan tämä lohduton laivapoika keskellä painajaisunta. Niin se Jesse huutaa suu auki, silmät tulessa avuttomana, anovana; maailma on lopussa ja elämä! Missä kuppaa kyynelten palokunta?
Räntä ruoskii öistä katua. Jesse kiskoo itseensä ilmaa kuin painoja, kuin vuorovesi kuuta. Näin parkuu särki kuivalla maalla. Autojen valot lipuvat kuin silmät matelijan päässä tätä vetistä tähteä, kaupungin mustaa märkää latua.