Jarmolla oli meno päällä. Lähti vahingossa kakkosella eikä ehitty yli. Rekka pyyhki meidät tieltä ku valtava teräskumi maailmankaikkeuteen. Retkotimme kuka mitenkin. Sari jäi alle, sen kallo murskautui kuin leppäkerttu, Jarmo löi päänsä kattoon ja kylkeen iski joku teräspakki, ikkunat hajos raesateeks, mä lensin ulos, kierin maassa ja iskeydyin sähkölinjan betonijalkaan. Niskat poikki ja käsi. Ei tuntunu yhtään missään.
Kaupan edessä oli hälinää. Kaksi poliisiautoa läikytti valojaan kioskin tuntumassa ja ihmisiä liikuskeli kostean puolityhjän parkkipaikan molemmin puolin. Kaksi poliisia seisoi pihalla ja kolmas varjoissa seinustalla. Laskeuduin koulun mäeltä alas ja kävelin katuvalojen varjoista esiin.
– Mikäs nyt? kysyin Jaatiselta.
Naapurin poliisimies oli äreissään.
– Koistinen ampuu täällä ihmisiä, Jaatinen huokaisi ja nosteli housujaan.
Kalevan Yläkerta -palstalla julkaistiin kirjoitukseni Nuorten auttaminen v...
Viljami Puustisen koskettava elämänkertateos Kingston Wall - Petri Wallin s...
Nousevan auringon talo (The House of The Rising Sun) on laulu jota lähes ka...
Ei ole internet-yhteyttä
