Helvetin porteilta Karkkipäivään
Kom-teatterin Karkkipäivä (kirj. Markus Nummi) kertoo syrjäytymisen tarinan monessa kerroksessa. Pääosassa on umpihullu yksihuoltajaäiti, naapurin tytöstä huolestunut neuvokas pikkupoika, sosiaalityöntekijöitä ja tavallinen hyväntahtoinen mies, joka sotkeutuu yhä syvemmälle kanssaihmisten ongelmiin.
Näytelmä on vilpittömästi ja taiten tehty, mutta sen ongelma on yksiulotteisuus. Hyvästä pyrkimyksestään huolimatta ajankohtainen ja tärkeä esitys jää ontoksi sosiaaliraportiksi. Esitykselle ei oikein uskalla nauraa eikä osaa itkeä. Se näyttää kunka asiat ovat, mutta ei kysy miksi ja mitä tehdä. Eihän taiteen tehtävä ole kasvattaa tai politikoida, mutta parhaimmillaan se voi antaa uuden lähestymistavan ja eläytymismahdollisuuden vaikeisiinkin asioihin. Ehkä se onkin esityksen pointti: näin voimattomia olemme!
