Kirjan kirjoittaminen vaatii uskoa omiin kykyihin, mielikuvitusta, hyvän selän, kirjoittamisen pakon ja paljon aikaa. Nopeakin voi joskus olla: Mika Waltari kirjoitti Sinuhe egyptiläinen (1945) -teoksensa kolmessa kuukaudessa! Romaania Ifa (2013) kirjoitin – työn ohessa – kymmenen vuotta ja Mariaanien haudalla (2017) -romaania kaksi.
Jukka Tervon romaani rakentaa muusikon kasvutarinaa / Kaleva 7.11.2013
Romaani Jukka Tervo: IFA (Ivan Rotta & Co. 2013)
Nuoruuden huikeat ja haikeat vuoden ovat Jukka Tervon ilmeinen leipälaji. Novellikokoelma Kevät räjähti käsiin (2011) oli konstailematonta vahvaa kaunokirjallisuutta, ja rankkoine laitosnuorikuvauksineen se toimi samalla syrjäytyneiden ja väärinymmärrettyjen nuorten puolustuspuheena.
Tervo uuden romaani alussa keski-ikäinen muusikko Juke pitää Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla levynjulkistamiskeikan ja herää sen jälkeen sairaalassa muistinsa menettäneenä. Menneisyyttä ruvetaan kerimään auki ja näin romaani saa syyn sukeltaa Juken lapsuuteen ja nuoruuteen. On isän alkoholiongelma, avioero ja isän kuolema. Poissaolevan isän korvikkeeksi Juke loihtii äidistään totaalista turvaa, mutta miehen rakennusaineeksi se ei riitä.
(lisää…)
Tatu Hirvonen kuvaa kolumnissaan (Kaleva 31.1.2013) kuinka tarinoilla voi olla suuri merkitys yrittäessämme kestää elämän vastoinkäymisiä. Hauskaa että kolumnistilla on jotain oikeaa sanottavaa. Kirjoittajan esimerkit ovat sieltä rankimmasta päästä kuten keskitysleiriltä ja pommimiehen kaappaamasta lastentarhasta. Niissä viisaat aikuiset keksivät tarinan, jonka avulla he helpottivat lasten oloa, auttoivat luomaan toiveikkuutta ja suojaa pelkoa vastaan. Mahdollisesti omaansakin.
Ei ole internet-yhteyttä