Tavallinen kaveri, josta tuli tähti puolivahingossa
Luentoreissulla Pohjanmaalla sattui Seinäjoen rautatieaseman kioskilla silmiini Honey Aaltosen kirjoittama pokkari Cisse Häkkisestä (Johnny Kniga 2011). Se tuntui työrupeaman jälkeen kevyemmältä matkakirjalta kuin Zizekin Väkivalta (Nemo 2012), jonka jokaista lausetta saa miettiä ainakin yhden asemanvälin. Tätä vaaraa ei Honeyn teoksessa ole, vaikka onkin Aaltosen kirjoittaman laajan ja hienon Hurriganes-kirjan (Johnny Kniga 2002) pikkuserkku. Häkkisen tarina ei ole niin syvälle menevä ja tarkka mutta yhtäkaikki hyvin kirjoitettu, hauska ja karhea tarina stadilaisesta kitaristista, josta tuli Suomen pitkäaikaisen ykkösyhtyeen yhden tyylin basisti ja kuten Honey kirjoittaa: ”Julkeasta ulkokuoresta huolimatta hän ei voinut mitään sille, että oli vain tavallinen kaveri, josta oli tullut tähti puolivahingossa.”
