syys 20, 2013 | Elokuvia, Kirjallisuus
Kolmas vuoden sisään julkaistava teokseni on Ketä rakastamme kun rakastamme Elvistä – artikkeleita nuoruusiän luovuudesta ja tuhoavuudesta. Kaksi aikaisempaahan ovat runokirja Heräämisiä suuren kellon sisällä ja romaani Ifa. Tuleva kirja koostuu vuosien 1985-2013 aikana julkaistuista kirjoituksistani musiikkiterapiasta, rockmusiikista, luovuudesta, nuorisokulttuurista ja nuoruusikää käsittelevistä elokuvista. Syitä moiseen julkaisutahtiin on ainakin kaksi; kirjat olivat viittä vaille valmiita niin samahan ne on irti päästää ja toinen ajatus oli että noinkohan se herättäisi mediakiinnostusta jos joku moiseen savottaan alkaa, mainosbudjetti pienellä kustantamolla kun on nolla ja julkkisarvo kirjailijalla samaa luokkaa. Isojen kustantamojen jalkoihin sitä jäätiin, mutta yllättikö se ketään. (lisää…)
kesä 17, 2013 | Kirjallisuus
Romaanini Ifan (Ivan Rotta & Co.) julkaisujuhlassa lapsuuteni koulussa nykyään Kajaaniin kuuluvassa Otanmäessä – jonne suuri osa romaanista sijoittuu – halusin aloittaa tilaisuuden kuitenkin runokirjani Heräämisiä suuren kellon sisällä (Ivan Rotta & Co.) runolla Ensimmäinen opettaja. (lisää…)
touko 16, 2013 | Kirjallisuus
Iván Rotta: Kädessäni on toinen tänä keväänä ilmestynyt kirjasi, 380-sivuinen IFA. Mistä syntyi idea kirjoittaa romaani muistinsa menettäneestä muusikosta? (kts. myös Jukka Tervon haastattelu osa 4: Pikkuiset nuket mielemme pöydällä)
Jukka Tervo: Alun perin kirjoitin tarinoita nuorista, joista suurin osa päätyi Kevät räjähti käsiin -kirjaan, mutta muutama jäi yli. Ne halusivat muuttaa lapsuuteni kaivoskylään Otanmäkeen, ja minä muutin perässä. Joku vielä soitti kitaraa! Muistaminen on hirmuisen tärkeä asia ihmisen kasvussa, siis se, kuinka asiat sisällämme elävät, mutta myös taiteessa; taide leikkii piilotajunnalla, muistaa, unohtaa, vääristelee. Joskus on hyvä, ettei kaikkea muista, mutta joskus tulee aikoja, jolloin on katsottava asioita kuin sutta silmiin. Ifa tutkii tätä. Keski-ikäinen muusikko joutuu löytöretkelle itseensä. (lisää…)
touko 1, 2013 | Kirjallisuus, Yleinen
Kirjoituksessani Häristä, rakastuneista hevosista, kissoista ja leppäkeihäistä kuvasin koulumaailman konfliktia nuoren kasvun näkökulmasta, kuinka rähinä kuuluu asiaan, mutta anarkiaa ei voida sallia. Kun turvallisuus menetetään, menetetään kaikki. Jutun sisällä oli viittaus aikaisempaan blogiini Matkalla tuntemattomaan – ajatuksia ”ääripäiden kemiallisesta leikkaamisesta” nuoruusiässä. Siinä kartoitin nuorten hoidon tilaa ja keinoja kriittiseen sävyyn. Ei kahta ilman kolmatta. Tässä viittaan itseeni (tässäkin) ja liitän mukaan katkelman toukokuussa ilmestyvästä romaanistani IFA (ivanrotta.com/), jossa päähenkilö on kovin tutunoloisessa tilanteessa 1970-luvun alkupuolella. (lisää…)
huhti 13, 2013 | Elokuvia, Kirjallisuus
Iván Rotta: Tässä uudessa kokoelmassa on runoja, joissa runon minä on usein lapsi. Kevät räjähti käsiin lyhytproosakokoelmassa kertoja on melkein jatkuvasti nuori/teini-ikäinen, joka kuulostaa uskottavasti ja aidosti nuorelta/teini-ikäiseltä – ei aikuisen/täysi-ikäisen kirjoittamalta muka nuorekkaalta.
Jukka Tervo: Olen iloinen, jos Kevät räjähti käsiin -kirjan monologit kuulostavat aidoilta. Lapsen tai nuoren ”äänellä” kirjoittaminen on haasteellista, ja tietysti kenen äänellä vaan, koska kirjoitetun tekstin tulisi luoda illuusio kunkin henkilön persoonasta, eikä siinä oikeasti kuulu mitään. Klassinen kysymys ”kuuluuko kaatuvasta puusta ääni, jos kukaan ei ole kuulemassa?” saattaa kauas filosofian uumeniin, mutta eiköhän kuuleminen tapahdu kuulijan päässä. Jos metsässä ei ole elukan elukkaa tai muuta kuulevaista, ilma värähtelee, ei muuta. Viereisellä suosilmäkkeellä ei ole korvia. (lisää…)
