Puhdistuksen ahdistus, tyhjä ja täysi
Arto Virtasen arvio Yksitotinen piinanäytelmä (Parnasso 5/2012) Antti J. Jokisen elokuvasta Puhdistus herätti heti halun ottaa osaa keskusteluun. Hyvä kirjoitus siis. Virtanen kiinnittää huomionsa elokuvan yksitotisuuteen, väkivaltaan ja huumorin puutekin vaivaa. Tähän näkemykseen on helppo yhtyä; liian pitkälle viety musta-valkoinen ajattelu (kaikki elokuvan miehet ovat Hansia lukuun ottamatta pahoja, ja varsinkin venäläiset) on äkkiä tyhjiin kaluttu Sampo, joka tuottaa yksinkertaistettua ”hyvä on meissä” ja ”paha heissä” materiaalia, demagogista neuvostovastapropagandaa. Ollaan, kuten Virtanen toteaa, ”oikean asian puolella”. Se on harvoin psykologisesti totta, eikä taiteellisesti kiinnostavaa, olkoonkin että diktatuurin julmuuden kuvaaminen on aina paikallaan.
