Blogi
Psykoblogiaa ihmiselon reunaehdoista
Rintamamiestalonaisen aurinkomatka
RINTAMAMIESTALONAISEN AURINKOMATKA (Teoksesta RUNOT 1995-2017) Anoppini oli toista lajia: pieni, sininen ja ilmava rusina jolla on sulkapallon sielu. Harvoin on sotiakäyneen elämänkokemuksen noitakoulusta valmistunut mitään näin huonoa. Talviaamuinen kolina rapussa...
Psykoautolla ajetaan varo-varovasti
Terapeutin ammatissa joutuu usein monimutkaisten kysymysten ääreen myös yksityiselämässään. Työssä ollaan tietysti aina haasteiden edessä, se on rikkaus ja raskaus, mutta jos siitä ei pitäisi, on syytä vaihtaa alaa. Tosin minulle se on jo myöhäistä. Mutta kuinka...
Suru tulee sivulla 596
Nyt tuli kaksi blogia peräkkäin suru-otsikolla, mutta tulkoon. Ei tässä mitenkään erityisen surullisia olla, tavallisesti vaan. Mutta juttuun: Suru tulee sivulla 596: ”Ylipainostaan huolimatta Loiri liikkui itse, muttei mielellään eikä pitkiä matkoja. Hän pyysi...
Suru
Kalevalan päivän kunniaksi runo teoksesta RUNOT (2019) SURU Silti suruvalvojat istuvat huoneitten nurkissa äänettöminä havupuina virsiä katseet alas painettuina hyräillen. Hädän hetkellä vanhempieni kokemukset alkavat raapia minua sisältäpäin kuin maitorupea. ...
Lukija, joka löytää runosta runon on itse runoilija
Ei ole olemassa huonoja tai hyviä runoja. Runo joko on runo tai ei ole. Lukija, joka löytää runosta runon on itse runoilija. Viime syksynä julkaistusta teoksestani RUNOT (2019) ei ole ilmestynyt yhtään lehtiarviota. Tämä ei ollenkaan yllätä enkä edes valita siitä;...
Lapsuuden viimeinen ja nuoruuden ensimmäinen
Pikkukaupungissa ei tapahdu mitään. On viimeinen kesä ennen yläasteelle siirtymistä, ehkä viimeinen kesä lapsuutta ja poikaporukan veljeyttä ennen nuoruuden uusia tuulia. Mikä saa neljä 12-vuotiasta kaverusta kulkemaan jalan pitkän matkan nähdäkseen ikäisensä pojan...