Blogi
Psykoblogiaa ihmiselon reunaehdoista
Suru tulee sivulla 596
Nyt tuli kaksi blogia peräkkäin suru-otsikolla, mutta tulkoon. Ei tässä mitenkään erityisen surullisia olla, tavallisesti vaan. Mutta juttuun: Suru tulee sivulla 596: ”Ylipainostaan huolimatta Loiri liikkui itse, muttei mielellään eikä pitkiä matkoja. Hän pyysi...
Suru
Kalevalan päivän kunniaksi runo teoksesta RUNOT (2019) SURU Silti suruvalvojat istuvat huoneitten nurkissa äänettöminä havupuina virsiä katseet alas painettuina hyräillen. Hädän hetkellä vanhempieni kokemukset alkavat raapia minua sisältäpäin kuin maitorupea. ...
Lukija, joka löytää runosta runon on itse runoilija
Ei ole olemassa huonoja tai hyviä runoja. Runo joko on runo tai ei ole. Lukija, joka löytää runosta runon on itse runoilija. Viime syksynä julkaistusta teoksestani RUNOT (2019) ei ole ilmestynyt yhtään lehtiarviota. Tämä ei ollenkaan yllätä enkä edes valita siitä;...
Lapsuuden viimeinen ja nuoruuden ensimmäinen
Pikkukaupungissa ei tapahdu mitään. On viimeinen kesä ennen yläasteelle siirtymistä, ehkä viimeinen kesä lapsuutta ja poikaporukan veljeyttä ennen nuoruuden uusia tuulia. Mikä saa neljä 12-vuotiasta kaverusta kulkemaan jalan pitkän matkan nähdäkseen ikäisensä pojan...
Taide on taidetta
Kirjallisuuslehti Stiiknafuulia julkaisi joulukuun numerossaan 2019 (31) pohdintojani taiteen ja mielenterveyden suhteista. Kliseinen myytti taiteilijasta kärsivänä hulluna tai itsekkäänä narsistina elää edelleen, vaikka kuvannee vain pientä osaa taiteen tekijöistä....
Jos aamusumu olisi mitattavissa, se painaisi noin elegian
On kovasti mukavaa - ja harvinaista ainakin omalla kohdallani ja runoilijoille yleensä - että joku kriitikko ja/tai kirjallisuusbloggaaja näkee vaivaa ja paneutuu ja kirjoittaa jostain teoksestani niin kuin tässä nyt tapahtuu. Näin se blogi alkaa: Jos aamusumu olisi...