helmi 5, 2018 | Elokuvia
He ovat paenneet (2014) on Jukka-Pekka Valkeapään kunnianhimoinen taide-elokuva nuorisokodin tytöstä Raisasta (Roosa Söderholm) ja sinne siviilipalvelusta suorittamaan tulleesta Jonista (Teppo Manner). Elokuva alkaa pojan perehdyttämisellä laitoksen arkeen: älä ala tutustumaan liikaa nuoriin ja varo ruiskuneuloja, osa näistä tulee hurjista oloista ja ne kusettaa sua mennen tullen. Suojakäsineet näyttävät olevan tärkein väline joilla nuorten kanssa selviää. Sun pitää ymmärtää että sä oot tekemisissä mestarimanipuloijien kanssa.
(lisää…)
marras 1, 2017 | Elokuvia
Hannah on palindromi, siis sana joka luettuna molempiin suuntiin pysyy samana. Näin on myös Denis Villeneuven 2016 ohjaaman Arrival –elokuvan kanssa; siinäkin asiat tapahtuvat eri järjestyksessä kuin perinteisesti ajattelemme ja koemme.
(lisää…)
heinä 29, 2017 | Kirjallisuus
Toimittaja etsii totuutta ja jakaa tietoa, kirjailija saa kuvitella ja valehdella niin paljon kuin lähtee. Kaikki romaanissa on fiktiota, tosiasiatkin. Tämä vapaus tarkoittaa mielen vapautta.
(lisää…)
marras 5, 2013 | Elokuvia, Kirjallisuus
Pirjo Honkasalon elokuva Betoniyö (2013) perustuu Pirkko Saision romaaniin vuodelta 1981. Se kertoo siitä mistä katsoja haluaa sen kertovan. Kenties se on nuoruuteen heräävän pojan uni siitä kuinka sillat lapsuuteen hajoavat mutta uutta tietä uuteen maailmaan ei ole vielä ole. Isoveli on katoamassa eikä pojan ja äidin välinen lapsuusrakkaus ole enää mahdollista.
Naapurin homomies pelottaa ja kiinnostaa, mutta kuinka paha voi laulaa ortodoksisen kirkon kuorossa? Jokaisessa kuvassa ollaan niin lähellä toista, kesää, vettä, elämää ja kuolemaa. Ja kaukana. Harvoin jos koskaan ollaan päästy varhaisnuoruuden siihen hetkeen jolloin kaikki ajat ovat läsnä yhtä aikaa, kuinka elämä on yhden yön mittainen ja syvä.
(lisää…)
touko 16, 2013 | Kirjallisuus
Iván Rotta: Kädessäni on toinen tänä keväänä ilmestynyt kirjasi, 380-sivuinen IFA. Mistä syntyi idea kirjoittaa romaani muistinsa menettäneestä muusikosta? (kts. myös Jukka Tervon haastattelu osa 4: Pikkuiset nuket mielemme pöydällä)
Jukka Tervo: Alun perin kirjoitin tarinoita nuorista, joista suurin osa päätyi Kevät räjähti käsiin -kirjaan, mutta muutama jäi yli. Ne halusivat muuttaa lapsuuteni kaivoskylään Otanmäkeen, ja minä muutin perässä. Joku vielä soitti kitaraa! Muistaminen on hirmuisen tärkeä asia ihmisen kasvussa, siis se, kuinka asiat sisällämme elävät, mutta myös taiteessa; taide leikkii piilotajunnalla, muistaa, unohtaa, vääristelee. Joskus on hyvä, ettei kaikkea muista, mutta joskus tulee aikoja, jolloin on katsottava asioita kuin sutta silmiin. Ifa tutkii tätä. Keski-ikäinen muusikko joutuu löytöretkelle itseensä. (lisää…)
