Journalismin etiikka joutuu aina koetukselle, kun ammattitaidottomien pseudotoimittajien ego paisuu pimentäen varsinaisen uutisaiheen. Ilmiön yleisyydestä johtuen suomalaiset, kuten Jukka Tervo (kuvassa vasemmalla), eivät pahastu vaan suhtautuvat huumorilla yli-innokkaan toimittajan töpeksivään käytökseen (Iván Rotta & Co.)
Iván Rotta: Löysin Bookplussan sivuilta IFA-nimisen kirjan, joka ilmestyy tuon tiedon mukaan ensi keväänä. Mikä ihme on IFA?
Jukka Tervo: Ifa on uusimman kirjani nimi, automerkkikin 50–60-luvulla, mutta saattaa sillä olla muitakin merkityksiä, mutta ne selviävät – jos selviävät – kirjaan tutustumalla.
Iván Rotta: Onko IFA joku autokirja?
Jukka Tervo: Auto on auto ja kirja on kirja. Kirjalla pääsee kauemmas ja lujempaa. Mutta kyllä tässä kirjassa autoja piisaa. Kirjassa niillä ajelee erinäinen määrä ihmisiä eri puolilla vanhaa ja nyky-Suomea kuin etsien jotain. Miesten maailmaa siellä ainakin haetaan. Kitaroita siellä on myös, hienoja kitaroita.
Iván Rotta: Se taitaa olla toinen proosateoksesi. Kevät räjähti käsiin oli lyhytproosaa, IFA ilmeisesti pidempää. Miten muuten ne eroavat toisistaan?
Jukka Tervo: Enemmän sivuja, kovempi homma ja yksi tarina. No tarinoita saattaa romaanissakin olla monta rinnan ja päällekkäin. Ehkä romaani on jossain mielessä isompi aikakone, sinne mahtuu enemmän tapahtumaa ja joukkoja joita siirrellä paikasta ja mielentilasta toiseen. Tai ei niitä siirrellä, ne liikkuvat yön aikana itsekseen mitä ihmeellisimpiin asemiin, ja niitä saa etsiä sitten koko päivän takaisin ruotuun.
Iván Rotta: Oliko Kevät räjähti käsiin jonkinlainen nuortenkirja? Mites tuo IFA?
Jukka Tervo: Ei se ollut nuortenkirja, vaan kirja nuoruudesta, sen kohtaloista, kokemuksista, suruista ja iloista. Vaikka se on kaunokirjallinen teos, sen tarkoitus oli myös herättää kiinnostusta ja keskustelua nuorten hyvin- ja pahoinvoinnista. Keskustelu ei ainakaan onnistunut. Tämä IFA on vanhan ajan romaani, joka tarkoittaa, ettei mikään ole totta, paitsi kaikki. Lukija päättää.
Iván Rotta: Kuulostaa hyvältä. Tietenkään et voi paljastaa juonta, mutta mihin opus perustuu? Bookplussan tietojen mukaan muistoille – vai onko siinä jotain muuta juonellista koukkua?
Jukka Tervo: En osannut keksiä ruutia uudestaan, enkä halunnut. Kirjassa sisäinen aika, muistot, unet ja näyt kolajavat todellisuuden laituriin välillä niin että molemmat ovat säröillä. Meissä elävät koko ajan kaikki koettu. Se on saaga rockmusiikista, ystävyydestä, perheestä, sodista ja Kainuun korkeasta taivaasta, joutsenista, joesta joka virtaa ympyrää ikävän ja rakkauden ympärillä. ”Minulla on kerrosmuistoja!” päähenkilö huudahtaa yhdessä vaiheessa kirjaa. Se kertoo myös nuoren ja vanhan miehen omituisesta ystävyydestä.
Iván Rotta: Mites sitten kommentoit sitä tietoa, että IFA on jonkun trilogian toinen osa?
Jukka Tervo: Ivan Rotta & Co. julkaisee kuulemma vuonna 2013 kolme kirjoittamaani teosta, runokokoelman Heräämisiä suuren kellon sisällä, romaanin Ifa ja artikkeli- ja esseekokoeman Ketä rakastamme kun rakastamme Elvistä? Mitäpä emme tekisi saadaksemme huomiota, näillä mainosbudjeteilla!
Iván Rotta: Joo, olen jollain tasolla tietoinen kustantajasi äärettömästä varallisuudesta, minkä takia tuleva runokokoelmasi on mielestäni jokseenkin kiinnostavampi aihe kuin hänen epätoivoinen lottoharrastuksensa: onko keväällä ilmestyvä Heräämisiä suuren kellon sisällä jatkumoa aiemmille runokokoelmille vai suunnanmuutos?
Jukka Tervo: Uusista on vaikea sanoa oikein mitään; runot tulevat intuitiolla jostain toisesta ulottuvuudesta joka luultavasti sijaitsee minussa.
Zerkalo (1995) oli ensimmäinen runokokoelmani. Siinä liikuttiin Chopinin, Tarkovskin maailmoissa kuparikolikoita suussa. Ei koskaan, aina (1997) on moniaikainen runoteos äkkisyvästä, sadonkorjuusta ja paluusta. Kirjassa Kaksitoista sinistä kuuta (2007) soi Jean Sibelius, Jan Garbarek unien ja kuoleman sävellejeissa. Kurt Cobainilla oli masu kipeä (2008) on nuoruuden, kärsimyksen, kitaroiden ja kaupunkien kirja ja Ämpärin räminä (2009) kertoo sielun ja ruumiin etsinnöistä ja Oulusta.
Uuden kirjan teemat liikkuvat lapsuuden sanattomassa maailmassa, mielen eheytymisen ja hajoamisen kokemuksissa ja niissä hetkissä kun todellisuus astuu mukaan häiritsemään ihmispolon elämää.
Iván Rotta: Eheytyminen ja hajoaminen – tai toisinpäin – vaikuttaa selvältä siteeltä tulevaan romaaniin, vai onko sellaista sidettä edes olemassa?
Jukka Tervo: Riittäkö sama tekijä? Voisi ehkä ajatella että runot joiltain osin voisivat olla romaanin päähenkilön sanatonta ajattelua, kokemuksia ennen kuin romaanin tarina alkaa. Mutta ei siihen ole pyritty, molemmat ovat aivan omia juttujaan ja syntyneet omien lakien kautta aivan eri aikoina. Romaanihan on ollut työn alla kauan, runokirja vähän lyhyemmän työjakson lapsi, vuosien kuitenkin.
Iván Rotta: Käsittääkseni IFA liittyy hyvin elimellisesti johonkin kainuulaiseen pikku kylään tavalla, jota ei ehkä ole suomalaisessa kirjallisuudessa käsitelty – vai onko?
Jukka Tervo: Tiedä sen ainutlaatuisuudesta, mutta tarinan keskiössä on omituinen kivikylä keskellä korpea, Otanmäen kaivosyhteisö, sen elämä, tehdas, koulu ja ihmiset. Hyvin omanlaisensa maailma keskellä soita ja rämeitä.
Iván Rotta: Nyt ei puhuta mistään kotiseutulyriikasta, mutta kysynpä kuitenkin millaisen Oulun lukija löytää tuosta romaanista?
Jukka Tervo: Päähenkilön aikuisuus tulee lihaksi 70–80-lukujen vaihteessa Oulussa: muusikkous, naiset, rakkaus ja menetykset. Raha haisee ja kitarat laulavat.
Iván Rotta: Tekisi mieli kysyä romaanista paljon muutakin, mutta vielä ei ole sen aika. Trilogiaan kuuluu kolmaskin osa, eikö?
Jukka Tervo: Ei kahta ilman kolmatta, ainakaan trilogiassa. Ketä rakastamme kun rakastamme Elvistä? -kirjaan olen koonnut artikkeleitani ja esseitäni 30 vuoden ajalta musiikkiterapiasta, nuorisokulttuurista, luovuudesta, musiikista ja elokuvista. Niitä olikin aika paljon. Hauska saada ne samoihin kansiin.
Iván Rotta: Mukava kuulla. Kiitän haastattelusta. Nyt on pakko lähteä tarkistamaan oikea lottorivi.
Sillä aikaa nettikansa voi tilailla Tervon Jukan kirjoja ja lukea vanhat postaukset:
Jukka Tervo (Rottamedia, 13.10.2012), Pertti Kurikan Teräskitara. Säveltänyt Jukka Tervo. Tulkinnut Martti Suosalo (Rottamedia, 29.9.2012)
