Yksinäinen polkupyörämies

24 Elo
24.8.2016

Tämä mies syntyi 1865 perheeseen jossa oli jo kahdeksan lasta. Kuudennen luokan keskiarvo oli 9,17, hän opiskeli omin päin englannin ja italian, ylioppilasluokalla hän sai ainoana oppilaana käytöksenalennuksen, ei tiedetä miksi. Sitten seurasi sekalaisia opintoja Helsingin yliopistossa, aineyhdistelmäänsä hän vaihtoi kaksi kertaa ja jätti sitten opinnot hunningolle, monesta syystä, rahanpuutteen, lyhytjänteisyyden ja tavattoman lukuharrastuksen vuoksi, joka ei ottanut sopiakseen mihinkään opintosuunnitelmiin.

Kesällä 1886 hän teki polkupyörämatkan Saksan halki Sveitsiin ja syksyllä 1889 hän lähti pennittömänä opiskelemaan valokuvausta Saksassa ja Wieniin ja teki samalla matkan Italiaan. Myös tämä senaikaisella pyörällä! Se ei ollut  tosiaankaan 21-vaihteinen jousitettu alumiinirunkoinen hybridifillari sponsorin matkailuauto perässä vaan perinteinen polkupyörän esiaste, oikea munamankeli. Kun hän palasi Suomeen 1890 hänellä oli mukana kymmeniä kiloja kookkaita lasinegatiiveja – ehjänä polkupyörän kyydissä! – ja valokuvaajan ammattitaito. Hän oli ensimmäisiä, jollei ensimmäinen, joka toi polkupyöriä Englannista Suomeen ja väitetään että sana polkupyörä on hänen keksimänsä.

Mm. näin kertoo Erno Paasilinna esipuheessa Suomen maisemia -kirjan tekijästä I.K.Inhasta, alkuperäiseltä nimeltään Konrad Into Nyström, ja kirjan painovuosi 1988, teoksen ensipainos ilmestyi 1909. Inha jäi historiaan klassisista maisemakuvistaan eri puolilta Suomea sekä valokuvistaan Karjalan laulumaiden luonnosta, tavoista ja ihmisistä. Matkat Lappiin ja Vienan Karjalan kunnailla kestivät kuukausikaupalla pitkin kinttupolkuja, vesistöjä, soita ja rämeitä monikymmenkiloinen valokuvauskalusto mukana Lönnrotin, Järnefeltin, Gallen-Kallelan ja muiden suomalaista identiteettiä luoneiden suurmiesten vanavedessä. Jean Sibeliuskin oli Inhan vanha koulukaveri ja ystävä.
- Veli Nyyskä! Janne huuteli kaverilleen tavattaessa.

Näin väittää Panu Rajala tapahtuneen kirjassaan Intoilija, fotografin muistelmat (2015), jossa hän eläytyy Inhan maailmaan fiktion, kirjeiden, lehtijuttujen ja teosten avulla historioitsijan ja kirjailijan intuitiolla. Rajalan sujuva teos käyttää herkullisen rikkaasti ja onnistuneesti ajan kieltä, sanoja ja sanontoja ja nostaa elävästi esiin 1800-luvun lopun ja 1900–luvun alun ajankuvaa ja historiaa.

Kuitenkin Inha jäi vaille ansaitsemaansa arvostusta ja tunnustusta samassa mittakaavassa kuin edellä mainitut ja muut Suomen kulttuurin kultakauden taiteilijat. Joidenkin mielestä valokuvaus oli vain todellisuuden tallentamista eikä suurta taidetta, vaikka tokihan hänen kuviaan arvostettiin paljonkin. Tämän lisäksi hän oli toimittaja, kirjailija ja suomentaja ja jopa sanomalehden ulkomaankirjeenvaihtaja Ateenassa ja Lontoossa. Hän julkaisi ja toimitti kymmenittäin teoksia. Olkoon tämän kirjan otsikko esimerkkinä: Kalevalan laulumailta. Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa. Kuvaus Vienan Karjalan maasta, kansasta, siellä tapahtuneesta runonkeruusta ja runoista itsestään. Helsinki 1911.

Inhan valokuvat Lapista taisivat olla pääkaupunkiseudun ihmiselle ensimmäinen tilaisuus nähdä Lapin luontoa ja ihmisiä. 30-40-kiloisen valokuvaussetin raahaaminen teittömillä saloilla on ollut käsittämätön urakka. Yritän verrata sitä vaikka 30-40 maitopurkin raahaamiseen marketista autoon parkkipaikalle. iPhone 6 painaa 129 gramma. Kuvasarjat Suomen lähes joka niemestä ja notkosta ja saarelmasta, idyllisestä maaseudusta ja teollistuvasta Suomesta, etelän saaristosta, pohjoisen eräkämpistä, korpien asukkaista, maanviljelyksestä, vapaista koskista ja eläimistä olivat keskeinen ja tärkeä isänmaakuvan luoja senaikaisessa tiedotusympäristössä. Myös tavallisen kansan elämä ja suoranainen kurjuus ovat Inhan kuvissa mukana. … siinä meidän pakinoidessa ilmestyi oveen pitkän tuhkanharmaan miehen muoto. Mies nojausi ovenpieleen, ikään kuin pystyssä pysyäkseen, katsoi meihin pitkään, ei virkkonut sanaakaan. Ne olivat lähestyvän kuoleman kasvot… rintaani alkoi ahdistaa, kylmä hiki nousi otsalleni, kiirehdin matkaan…

Legendan mukaan Inha kävi kaikissa Suomen pitäjissä. Hän työskenteli, tai oikeammin raatoi monella rintamalla eikä osannut tai halunnut vaatia kunnon korvausta ja eli muutenkin vaatimatonta elämää. Isän kuoltua perintö ei ollut ihan vaatimaton.

Perunkirjoituksessa selveni meille surumme keskellä, että isämme kruununvouti Johan Abraham Nyström oli eläissään hankkinut maaomaisuuden, peräti 5/6 osa manttaalia käsittäen yli 600 hehtaaria maata. Tämä lähestulkoon pyörrytti minua, tuntui kuin omistaisimme koko Valkeajärven.

Perintöä oli toki jakamassa suuri joukko jälkeläisiä. Kun rahat loppuivat tuki velipoika nimismies Väinö Nyström taiteellisesti lahjakasta veljeään ja Inha oli aina tervetullut tämän kotitaloon kortteeraamaan.

Rajala kuvaa erityisen tarkkaan ja koskettavasti Inhan tragedioita naismaailmassa, Rajalan erikoistumisala sekin. Inha rakastuu päätä pahkaa itseään yläluokkaisempiin kaunottariin, kosii useampaan kertaan ja saa aina rukkaset. Hän mm. ajaa pyörällä riiustamaan Aini Bonsdorffia Virroilta Ouluun saakka joutuakseen nukkumaan yönsä ulkona ladossa, mutta ei saanut ihanassa kesäyössä unta ja kellahti rakkaansa ikkunan alle makaamaan – palatakseen torjuttuna sydän karrella takaisin. Toinen suuri rakkaus oli Aino Krohn, sittemmin Kallas, kirjailija ja kulttuuripersoona, joka niin ikään ei vähän ”karkeammasta laudasta” tehdylle sulhaskandidaatille lempeään suonut.

Hän on noussut eteeni muistuttamaan vanhasta nöyryytyksestäni. Nyt en aio sen kaltaiseen suistua. Siksi on riennettävä kohti ratkaisua. Nyt ei saa epäonnistua. Tämä kevät ratkaisee elämäni. Miten avaan pelin? En saa sanoa tätä peliksi, tässä on punnuksena vakava tunne ja päämaalina elämänonni. Kerran epäonnistuin serenaadilla Ainille Hämeenlinnassa. Tärvelin sillä orastavan lemmenkukan. Nyt on tullut korjauksen aika…

Ahkeran työlleen omistautuneen miehen mieli murtuu muutamaan kertaan ja joutuu hoitoon mielisairaalaan. Psykiatri Emil Houghberg  toteaa lausunnossaan: Pitkällinen ylirasitus ja sielullinen jännitystila, joka äkkiä purkautunut hallusinaatioiksi ja harha-aistimuksiksi. Potilas ei tietoinen sijainnistaan eikä äskeisistä tapahtumista. Täydellinen lepo, bromiyhdiste unilääkkeeksi, vesihoito ja kylmät kylvyt potilaan voimistuessa. Valvottua ulkoilua sairaalan alueella.

Lopulta katkerana ja unohdettuna hän hankki itselleen pienen mökin Lohjalta jossa eli loppuelämänsä ihmispelkoisena erakkona, joka ei tiennyt ympäröivän maailman tapahtumista mitään. Häneltä jäi jopa sisällissota huomaamatta. Silti työ kääntäjänä jatkui elon lopputaipaleelle saakka. 

Minulla on kirjahyllyssä anopinperintönä Inhan teos Suomen maisemia, jonka Paasilinnan kirjoittamaa esipuhetta alussa siteerasin. Teos on valtava järkäle kulttuurihistoriaa, kirjallisuutta, ihmis- ja luontokuvausta ja loistavia valokuvia kadonneesta Suomesta, jota Inha rakasti ja taltio vaivojaan säästämättä. Naisen rakkautta hän ei päässyt koskaan kokemaan.

 

Tagit: ,
0 komm

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

068348
6 © LOK 2012 Jukka Tervo