Arkistotagi: Kevät räjähti käsiin – kirjoituksia nuoruudesta

Onnellisen lapsen puhe kilisee – keskusteluja kirjoittamisesta (3)

13 Huh
13.4.2013

Iván Rotta: Tässä uudessa kokoelmassa on runoja, joissa runon minä on usein lapsi. Kevät räjähti käsiin lyhytproosakokoelmassa kertoja on melkein jatkuvasti nuori/teini-ikäinen, joka kuulostaa uskottavasti ja aidosti nuorelta/teini-ikäiseltä – ei aikuisen/täysi-ikäisen kirjoittamalta muka nuorekkaalta.

Jukka Tervo: Olen iloinen, jos Kevät räjähti käsiin -kirjan monologit kuulostavat aidoilta. Lapsen tai nuoren ”äänellä” kirjoittaminen on haasteellista, ja tietysti kenen äänellä vaan, koska kirjoitetun tekstin tulisi luoda illuusio kunkin henkilön persoonasta, eikä siinä oikeasti kuulu mitään. Klassinen kysymys ”kuuluuko kaatuvasta puusta ääni, jos kukaan ei ole kuulemassa?” saattaa kauas filosofian uumeniin, mutta eiköhän kuuleminen tapahdu kuulijan päässä. Jos metsässä ei ole elukan elukkaa tai muuta kuulevaista, ilma värähtelee, ei muuta. Viereisellä suosilmäkkeellä ei ole korvia. Lue lisää →

Matkalla tuntemattomaan – ajatuksia ”ääripäiden kemiallisesta leikkaamisesta” nuoruusiässä

28 Hel
28.2.2013

Lääkehoidolla yritetään korvata inhimillinen vuorovaikutus myös nuorten hoidossa. Se voi entisestään horjuttaa nuorten erityisen herkkää psykobiologista tasapainoa. Onko yhä enemmän siirrytty tulkitsemaan kaikki erilaisuus, keskittymiskyvyn puute ja levottomuus neurologiseksi sairaudeksi? Lääkkeitä määrätään nuorille jopa yhden tapaamisen pohjalta terveyskeskuksissa ja yksityisvastaanotoilla, vaikka myös varoittavia viestejä niiden sivuvaikutuksesta ja pitkän aikavälin haitoista kuullaan yhä enemmän erityisesti lapsilla ja nuorilla. Näin kirjoitin artikkelissani Nuoruusiän ongelmia ei ratkaista pillereillä (Kanava 3/2011). Lue lisää →

047750
16 © LOK 2012 Jukka Tervo