Kun isoisä isän sai (isänpäivän kunniaksi)

11 Mar
11.11.2012

Uudenvuodenaattona 1925 Pielisjärvellä on pakkasta -47°. Savusaunassa öljylamppu heittelee muinaisia varjoja nokimustille seinille, kivikasakiuas huokailee hiillossydämenä, ulkona on niin kylmää, että pohjantähti putoaa läheiselle pellolle ja halkeaa, ja niin pimeää että jänikset törmäilevät puihin. Huhtikuisena kevätyönä aitan peiton alla ilolla ja hengästyneenä siitetty olento haluaa tulla maailmaan samasta raosta, joka on nyt ahdas ja kipeä. Vaikka synnytys on lyhyt ja hiljainen, porstuan padan vesi ehtii jäätyä, mutta Jussi iskee sen suurella nyrkillään sulaksi ja lisää puita valkeaan, jotta tummatukkainen ruskeasilmäinen poikavauva voidaan pestä ja kääriä pellavaisiin kapaloihin, omista villoista kudottuun peittoon ja lampaannahkaan. Nöyränä rakkautta täynnä maailmaan syntynyt uusi äiti ottaa lapsen rinnalleen ja imettää tätä isän seuratessa eteisessä korvillaan lumen narinoita pakkasyössä ja etsien kirgiisialaisen metsästäjän silmillään susien ja karhujen varjoja pellon laidasta. Kulkutaudeille ei hänkään mahtaisi mitään, eikä ehkä sille, että janoisia savusaunatonttuja syntyisi tasaisin väliajoin vielä kymmenen lisää.

Lue lisää →

Sisältä sopivan kokoinen; luovuudesta, kulttuurista ja taiteesta

07 Mar
7.11.2012

Luovuus on ihmisen yksilöllinen ominaisuus ja kulttuuri sen jakamisen kollektiivinen kokemus. Elämys taiteen sylissä muistuttaa meitä sisäisen tärkeydestä: tuntuu että ”taiteilija laulaa/kirjoittaa/tanssii/tekee teatteria/maalaa minusta”. Se vie kokijan lähemmäs itseään. Näin Andrei Tarkovskin elokuvan Solaris (1972) alle parikymppisenä ja luulin katsovani elokuvaa omituisen tiedemiehen elämästä avaruusasemalla, kunnes tajusin että tämähän kertookin hänen sisäisestä maailmastaan, kaipuusta, syyllisyydestä jne. Paljon myöhemmin ymmärsin, että minustahan se kertoo. Tätä sisäistä aluetta, jossa ”emme tiedä että tiedämme”, on joku kutsunut tiedostamattomaksi, piilotajunnaksi.

Lue lisää →

058249
16 © LOK 2012 Jukka Tervo