A man’s gotta do what a man’s gotta do

30 Huh
30.4.2016

Blogissani (23.9.2013) Potential space ja virkamiehen piilotajunta katekismuksen käännöskomiteassa pohdin artikkelien kirjaksi muokkaamisen iloja ja suruja ja olin aika vakuuttunut siitä että kirjani Ketä rakastamme kun rakastamme Elvistä – artikkeleita nuoruusiän luovuudesta ja tuhoavuudesta ilmestyy piakkoin. Ei ilmestynyt.

Työ osoittautui vaikeaksi – näinhän usein käy kun kuvittelee jonkun asian läpihuutojutuksi – eikä asiaa helpottanut silloisen kustantajani vetäytyminen kustannussopimuksesta. Enpä nyt avaudu siitä sen enempää sillä sen verran raskas kokemus oli, muuta kuin todeten että Suomen Kirjailijaliiton jäsenyydestä lakimiespalveluineen oli paljon hyötyä. Lopputulos oli kuitenkin hyvä; sain oikeudet kaikkiin kirjoihini ja hankala; jäin aivan yksin keskeneräisen käsikirjoitusnipun kanssa ja optimistinen tunnelmanikin oli loppuun kulutettu.

Miksi ihmeessä vaivautua kirjoittamaan ja julkaisemaan yhtään mitään kun loppupeleissä kaiken joutuu tekemään itse ja yksin. Uusia kustantajia todellakaan ollut jonoksi asti. Nuoruusiän terapian, hoidon, kuntoutuksen ja kasvun kysymysten artikkelikokoelma ei välttämättä ole kustannustehokas rahasampo, pikemminkin päinvastoin, mutta silti luulisi että jotkut asiat olisi yleishyödyllisyytensä vuoksi tärkeä saattaa julkiseen tietoon. Tokihan muutama kustantaja innostui mutta katosivat sitten bittiavaruuteen vedoten milloin mihinkin ja joskus ei mihinkään.

Lopulta päätin, no ensin päätin että tämä oli tässä, olkoon, mutta sitten päätin toisin; työ joka aloitetaan tehdään loppuun saakka. Miehen on tehtävä se mikä miehen on tehtävä. Otin yhteyttä Books on Demand (BoD) –firmaan joka tarjoaa omakustannuspohjaista kustannustoimintaa. Epäilin koko kattausta; kirjojen laatua, kansia ja asiantuntemusta ja olin joka kohdassa väärässä. Valitsin vaihtoehdoista sellaisen joka passasi kirjani sisällölle ja kukkarolleni. Tokihan jouduin tekemään kaiken itse, oikolukemaan (no sitä delegoin pätevimmille), asemoimaan ja selvittämään sen seitsemän asiaa, mutta toisaalta olin aika tyytyväinen. Teen itse kaiken ja määrään itse kaiken. Ja sain hyviä neuvoja koko ajan. Valtavaa tuottoa en ajatellut koska sitä ei tule mutta työ tuli tehtyä.

Nyt kolme vuotta ja satoja työntäyteisiä tunteja myöhemmin voin todeta että täydellistä kirjaa ei tullut mutta hyvä tuli. Pikkumokista en yöuniani menetä.  Elvis on mielestäni tärkeä ja ajankohtainen kirja ainakin nuorten maailmasta kiinnostuneille. Ja itselleni on tärkeää että tallennan ja jaan pitkän työkokemukseni aiheesta mahdollisesti kiinnostuneille ihmisille ja mukavahan se on pikkuisen 40 vuoden terapeuttiuraa juhlistaa, se tosin tuli täyteen jo viime vuonna mutta mihin tässä on kiire. Kirjasta enemmän kun se on saatavilla, eli piakkoin.

Kannen kuva by Linda Sainio©2016.

Tagit: ,
0 komm

Kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

067261
18 © LOK 2012 Jukka Tervo